Onko oikein, että parhaimpana pitämäni kaveri
ei muista koskaan minun lastani mutta minä olen muistanut hänen lastaan kaikkina syntymä ja nimipäivinä ja jouluna lahjalla ja kortilla. Yleensä myös aina vien tuomisina jotain pientä hänen lapselleen kun käyn heillä. Olen hänen lapsensa kummi ja pidin järjestelyä aluksi ihan luonnollisena, mutta kun vuodet kuluvat, eikä hän koskaan huomioi omaa lastani mitenkään, niin on hiljalleen alkanut nyppiä.
Kommentit (33)
Kummi ei oo mikään lahja-automaatti, vaikka siksi oletkin muuttunut.
Muista jatkossa kummilastasi vain syntymäpäivänä (tai kastepäivänä).
normaalia tuo taitaa olla. En minäkään kanna lahjoja kavereideni lapsille. Kummilapset on asia erikseen.
toinen muistaa ja antaa, toinen ei muista eikä myöskään anna, so? Yhtäkaikki, ihmisiä ollaan, tärkeämpää kait se muu yhteys on? Ja ehkä hän on sulle se parasystävä, hänellä voi olla liuta parempia kuin sinä.... Syitä siis voi olla monia, itse en kyllä jaksaisi vatova moisia.
Minusta lahjat kuuluvat ilman muuta pienen lapsen muistamiseen. Ja minusta on outoa, että tilanteet toistuvat kerta kerran jälkeen - ojennan lapselle lahjan ja hän repii innoissaan paketin auki ja omani jää joka kerta ilman.
Painotan tavallaan tässä myös sitä, että me todella olemme olleet parhaat kaverukset. Jotenkin se tökkii, että antaminen ja lapsen ilahduttaminen on vain toispuoleista. Teillä, jotka kritisoitte, onko teillä oikeasti ollut täysin vastaavaa tilannetta? Millä perusteella voitte sanoa, ettei minulla ole oikeutta pahoittaa asiasta mieltäni?
ap
ja nyppihän se, jolloin päätin ymmärtää ja tajuta, että olemme erilaisia!
Ja oikeasti, lahjat ei kuulu pienen lapsen muistamiseen tuossa määrin mitä sinä harrastat. Ja kun vuosia on jo mennyt, niin ehkä olisi aika sinun muuttaa tapaasi toimia heidän kanssaan?
Minusta lahjat kuuluvat ilman muuta pienen lapsen muistamiseen. Ja minusta on outoa, että tilanteet toistuvat kerta kerran jälkeen - ojennan lapselle lahjan ja hän repii innoissaan paketin auki ja omani jää joka kerta ilman. Painotan tavallaan tässä myös sitä, että me todella olemme olleet parhaat kaverukset. Jotenkin se tökkii, että antaminen ja lapsen ilahduttaminen on vain toispuoleista. Teillä, jotka kritisoitte, onko teillä oikeasti ollut täysin vastaavaa tilannetta? Millä perusteella voitte sanoa, ettei minulla ole oikeutta pahoittaa asiasta mieltäni? ap
joku lahja? Osaatko perustella? SINÄ olet kaverin lapsen kummi, ja silloin on ihan ok viedä lahja.
Ärsytti kun kantoi meidän lapsille lahjoja aina ja jouluksi hössäsi kaikkea krääsää lapsillemme.
Minulla on joulun alla sen verran aina puuhaa, että en olisi ehtinyt ostella kavereiden lapsille enää jotain tyhjänpäiväistä parin euron krääsää ja panna niitä pakettiin.
Lopulta sain sanottua, että ostettaisko jokainen vain omille lapsille lahjat. Että tää toisen lapsille ostaminen on turhaa.
Kaveripa veti herneet nenään. Siitä ne välit lopulta viileni kokonaan. Ei toisaalta haitaakaan.
saathan sinä pahoittaa mielesi jos tahdot, ja niin olet tehnytkin. Mutta koita ymmärtää, että ei kaikki jaksa tai halua alkaa muistamaan toisten lapsia.
koska olet kummi, kaverin ei, jos hän kerran ei ole lapsesi kummi. Kaverisi voi hyvin ajatella näin.
Ja kummikin voi muistaa muutenkin kuin lahjomalla.
Ja niinkuin joku sanoi, lahja annetaan antamisen ilosta, ei pidä aina odottaa jotain vastalahjaa, se ei ole lahjan antamisen idea.
Jotenkin se jäi epäselväksi. Jos ei ole, niin ei hänellä ole mitään velvoitetta ostaa lahjaa sinun lapsellesi, eikä se myöskään ole mikään yleinen tapa. Hänellä on sitten ne omat kummilapset ja sukulaislapset joita muistaa. Minä en ole koskaan muistanut kavereiden lapsia lahjoilla jouluna, riittää että meillä on 5 kummilasta ja veljeni lapset joille ostaan lahjoja. Kukaan kaverinikaan ei myöskään ole muistanut meidän lapsiamme (paitsi siis kummilastaan) enkä ole koskaan ajatellut, että tässä olisi mitään huonoa.
Sitten asia on ihan eri, jos hänet on erikseen kutsuttu lapsen synttäreille ja hän tulee niille ilman lahjaa.
ojennan lapselle lahjan ja hän repii innoissaan paketin auki ja omani jää joka kerta ilman. Millä perusteella voitte sanoa, ettei minulla ole oikeutta pahoittaa asiasta mieltäni?
ap
Onneksi et ole tosissasi! Tää oli hyvä.
Et tunnu todellakaan taujavan, että SINÄ olet tässä se hölmö. Lakkaa kantamasta sitä tavaraa ja todellakin lakkaa odottamasta jotain lahjoja lapsellesi. Monilla ei tule mieleenkään ostella lahjoja kavereitten lapsille tai edes sisarusten lapsille.
Olemme tuttuja ala-asteelta saakka. Se nyt vain tuntuisi jollain lailla korrektilta, että kun he tulevat käymään ja yöpyvätkin yleensä (välimatkaa nykyisin 400km), niin olisi edes jokin mitätön tuliainen. Lapset ovat samaa sukupuolta ja heillä on vuoden ikäero. Heille ei ole tulossa lisää lapsia, joten joskus jopa ajattelin, että antaisi vaikka vanhoja vaatteita jos ei muuhun pysty, mutta ei, oli jaellut kuulemma naapurille kaikki. Se tässä nyppii, kun minun lapseni ei elä hänen ajatuksissaan eikä mielessään, hänen syntymäpäivänsä on mennyt joka vuosi ohi edes onnittelematta tekstarilla. Itse olen monta vuotta lähetellyt paketteja ja tosiaan muistanut kaikki merkkipäivät, ja kyllä olisi korrektia muistaa kaverinsa lasta. Tai edes pahoittelisi, että voi kun minulla ei nyt ole sinun lapsellesi mitään. Mutta ei meidän lapsi taida olla sen väärti tai sitten ei vaan järki paljon päätä pakota.
niin oma lapsesi pahastuu siitä, että sinä viet tuliaisia, mutta kyläilevä lapsesi ei saa mitään?!?!?!? Odotatko, että tuollaisessa tilanteessa kaverillasi pitäisi olla lapsellesi paketti????
Jos meille tulee lapsiperhe kylään, niin en ole aiemmin tajunnut, että joku voisi odottaa, että hankin lapsille lahjat...
ojennan lapselle lahjan ja hän repii innoissaan paketin auki ja omani jää joka kerta ilman. Millä perusteella voitte sanoa, ettei minulla ole oikeutta pahoittaa asiasta mieltäni? ap
Onneksi et ole tosissasi! Tää oli hyvä.
10-vuotiaat pikkutytöt! "Oi kyllä se antamisen ilo on vaan niin oleellista ja kasva aikuiseksi" Onhan se nyt aivan selvä asia, että lapsia on tapana muistaa pienillä tuliaisilla ja synttärit nyt ainakin muistaa edes postikortilla. Minulla on kolme kummilasta, ja jokaisen vanhemmat muistavat AINA minunkin lasteni synttärit, tekstarilla, lahjalla jos tulevat käymään, joskus soittavat ja juttelevat lasten kanssa.
Ehkä me vain olemme vähän fiksumpaa sakkia kuin White Trash - av-mammat.
tai lahjonut kavereiden lapsia syntymäpäivänä, jos meitä ei ole kutsuttu juhlimaan tai jos en ole ko lapsen kummi. Kummilapsia muistan ja jos meidät on kutsuttu juhliin, niin vien toki paketin, mutta muuten en.
ei muista koskaan minun lastani mutta minä olen muistanut hänen lastaan kaikkina syntymä ja nimipäivinä ja jouluna lahjalla ja kortilla. Yleensä myös aina vien tuomisina jotain pientä hänen lapselleen kun käyn heillä. Olen hänen lapsensa kummi ja pidin järjestelyä aluksi ihan luonnollisena, mutta kun vuodet kuluvat, eikä hän koskaan huomioi omaa lastani mitenkään, niin on hiljalleen alkanut nyppiä.
Joskus mua myös häiritsi toi että mun lapsia ei koskaan muista mitenkään. Syntymäpäiville ei noin vaan pääse koska välimatka on pitkä. Mutta joskus sitä olis toivonut vaikka edes korttia.
En mä enää niin ajattele tota. Ystävä on muuten mukava ja ihana ihminen ja mä olen sen pojan kummin jota mun pitää muistaa.
Mä itse toimin toisin. Mä muistan mun lasten kummivanhempien lapsia myös, vaikka sillä kortilla jos ei muuten.
tapaamiset ovat yleensä viikonlopun mittaisia. No, ainakin muut tuntemani lapsiperheelliset muistavat perheen pikkuisia jotenkin, puolin ja toisin. Tämä mainitsemani ihminen on ainoa poikkeus.
ap
on samanlaisia moukkia kuin kaverini. Ajattelemme näköjään lahjoista ja toisen ihmisen huomioimisesta ihan eri tavalla.
ap
aina tapahtua ilman, että olettaa saavansa jotain takaisin. Kasva aikuiseksi.