Onko oikein, että parhaimpana pitämäni kaveri

tapaamiset ovat yleensä viikonlopun mittaisia. No, ainakin muut tuntemani lapsiperheelliset muistavat perheen pikkuisia jotenkin, puolin ja toisin. Tämä mainitsemani ihminen on ainoa poikkeus. ap

lahjot niitä muita, ja ne lahjoo sun lasta, eiköhän se riitä?

Tavallaan kyllä ymmärrän sun mielipahan, mutta silti täytyy sanoa, että se on aika pitkälle aiheetonta. Tässä elämässä se vaan menee niin, että kaikille ei toisten lapset ole hirveän tärkeitä, vaikka lapsen vanhemmat olisivatkin. Onhan sekin jo melkoinen ystävyyden osoitus, että tulevat käymään teillä noin pitkän matkan takaa. Sä voit nähdä tässä myös myönteisen puolen; kaverisi tuskin odottaa sinunkaan muistavan häntä ja hänen lastaan joka kerran kun näette, joten voit ottaa rennosti myös tuon kummilapsen muistamisen.



Yhdelle lapselle on muuten kasvatuksellisesti tärkeää tajuta, että hän ei aina ole huomion keskipiste. Tuollaiset tilanteet, joissa juhlitaan toista lasta ja annetaan vain ja ainoastaan hänelle lahjoja, on normaalia elämää josta normaali lapsi ei pahoita mieltä ollenkaan (siis kunhan oppii tämän asian). Eihän synttäreistä ylipäänsä tulisi yhtään mitään, jos kaikkien vieraidenkin olisi saatava yhtä paljon ja samanarvoisia lahjoja kuin päivänsankari.



Kun lapsi on ensimmäinen (ja jos on vieläpä suvunkin ensimmäinen) niin hänen asemansa voi ylikorostua. Se aika, kun lapsi (ja lapsen äiti) on maailman napa, on kuitenkin vain muutamia viikkoja lapsen syntymän jälkeen. Sen jälkeen lapsi on ihmeellinen ja äärimmäisen kiinnostava vain lapsen vanhemmille ja isovanhemmille (toinen lapsi on sitten jo paljon vähemmän kiinnostava heillekään). Ei pidä loukkaantua, vaikka joku toinen ei lasta juuri miettisikään - kunhan on lapselle ystävällinen silloin kun tapaatte.

Olemme tuttuja ala-asteelta saakka. Se nyt vain tuntuisi jollain lailla korrektilta, että kun he tulevat käymään ja yöpyvätkin yleensä (välimatkaa nykyisin 400km), niin olisi edes jokin mitätön tuliainen. Lapset ovat samaa sukupuolta ja heillä on vuoden ikäero. Heille ei ole tulossa lisää lapsia, joten joskus jopa ajattelin, että antaisi vaikka vanhoja vaatteita jos ei muuhun pysty, mutta ei, oli jaellut kuulemma naapurille kaikki. Se tässä nyppii, kun minun lapseni ei elä hänen ajatuksissaan eikä mielessään, hänen syntymäpäivänsä on mennyt joka vuosi ohi edes onnittelematta tekstarilla. Itse olen monta vuotta lähetellyt paketteja ja tosiaan muistanut kaikki merkkipäivät, ja kyllä olisi korrektia muistaa kaverinsa lasta. Tai edes pahoittelisi, että voi kun minulla ei nyt ole sinun lapsellesi mitään. Mutta ei meidän lapsi taida olla sen väärti tai sitten ei vaan järki paljon päätä pakota.

Mulla on mielettömän hyviä ystäviä ketkä ei ikinä ole edes nähnyt mun lasta! Ja tietty sellaisia ketkä ovat arjessammekin mukana. Mutta varsinkin jos välimatkaa noin paljon ettekä siis hirvittävän usein tapaa, niin todennäköisesti SINÄ olet se prioriteetti ystävällesi, parin euron rihkamat sun muksulle on ihansama. Arvosta hyvä ihminen sitä että sinulla on ystäviä, älä ala ruikuttamaan mistään lahjoista. Lopeta itse se ostaminen äläkä tee samaa virhettä kun suurin osa AV:n kotiäideistä tekee, unohdat että olet myös yksilö ja on olemassa ihmisiä ketkä katsovat lapsesi ohi vain sinua.

ja se että jos harvoin nähdään ja tullaan kylään pitkien matkojen päästä niin viedään jotain tuliaista myös lapsille. Ja tietysti jos kutsutaan synttäreille niin viedään lahja.



Mutta muuten kavereiden lasten muistaminen ei kyllä mielestäni ole mikään yleinen tapa.



Sun kummilapsesi äidillä voi olla esim aika paljon kavereita joilla on lapsia. Menisi aika mahdottomaksi jos jokaisen ystävän lapsia alkaisi musitamaan ja lahjomaan.

Minulla ei vaan kapasiteetti riittäisi muistamaan kavereideni lasten synttäreitä, ei ede lapsieni kummien lasten synttäreitä. Kun tähän lisää kaikki muut merkkipäivät, kavereiden ja sisarusten synttärit, vuosittaiset juhlat jne. niin tekstareita ja kortteja sais lähetellä noin joka toinen päivä.



Tosi hieno juttu, että sinä muistat kaikkia lapsia, mut ei se mitenkään erityisen yleistä ole. Omassa kaveripiirissäni se menee niin, että äidit vihjaavat että lapselle on synttärit, ja sitten onnitellaan. Mut eihän noita päivämääriä muuten muista!

En minäkään kyllä ole elämäni aikana nähnyt missään tapaa, että kylään mennessä perheen lapsille ostetaan aina lahjoja.

Yleensä perheen emännälle on voitu ostaa kukkia tms. koska hänhän sitä yleensä työn tekee tarjoilun eteen. Mutta että lapsille lahjoja kun käydään vieraililla..

No, me muut olemme moukkia ja sinä saat ostaa kaverin lapselle lahjoja.

on samanlaisia moukkia kuin kaverini. Ajattelemme näköjään lahjoista ja toisen ihmisen huomioimisesta ihan eri tavalla.

ap

tuliaista, vaikka pistäytyessään vaan pikaisesti. Mua ahdistaa se jatkuva kaman kantaminen meille, kun koen niin, etten itse sitten voi ikinä mennä heillä käymään tyhjin käsin. Eipä siis tule mentyäkään heille, joten yhteydenpito on aika harvaa.



Ehkä tällainen ihminen kokee "ilahduttavansa" lahjan saajaa, mutta siitä tulee lähinnä kiusallinen kiitollisuuden ja vastatuoroisuudenvelka, joka jatkuu ja jatkuu ja tuhoaa kanssakäymisen vähitellen.



Samainen sukulainen ei tajua, vaikka nimenomaan joulua ennen mainitsemme, ettei MITÄÄN lahjoja anneta (paitsi lapsille). Silti pukki tuo myös meille aikuisille kirjan tms., mistä taas jää P-n maku suuhun, kun emme itse ole antaneet (sopimuksen mukaisesti) heille lahjaa.



Oletan, että tällaiset lahjaihmiset ovat eläneet jossakin tavaratyhjyydessä lapsuutensa ja kokevat, että vain tavara ilahduttaa? Minua ällöttää, kun en tiedä, minne syytäisin kaiken... En halua hukkua tavaraan. Siispä laitan ne eteenpäin toisille lahjaksi/jätän roskiksille muiden otettavaksi. Enkä enää suostu tuntemaan kiitollisuuden tai vastavuoroiduudenvelkaa. Enkä "huomaa" sukulaisen loukkaantumisia lahjattomuuden vuoksi.

Olemme tuttuja ala-asteelta saakka. Se nyt vain tuntuisi jollain lailla korrektilta, että kun he tulevat käymään ja yöpyvätkin yleensä (välimatkaa nykyisin 400km), niin olisi edes jokin mitätön tuliainen. Lapset ovat samaa sukupuolta ja heillä on vuoden ikäero. Heille ei ole tulossa lisää lapsia, joten joskus jopa ajattelin, että antaisi vaikka vanhoja vaatteita jos ei muuhun pysty, mutta ei, oli jaellut kuulemma naapurille kaikki. Se tässä nyppii, kun minun lapseni ei elä hänen ajatuksissaan eikä mielessään, hänen syntymäpäivänsä on mennyt joka vuosi ohi edes onnittelematta tekstarilla. Itse olen monta vuotta lähetellyt paketteja ja tosiaan muistanut kaikki merkkipäivät, ja kyllä olisi korrektia muistaa kaverinsa lasta. Tai edes pahoittelisi, että voi kun minulla ei nyt ole sinun lapsellesi mitään. Mutta ei meidän lapsi taida olla sen väärti tai sitten ei vaan järki paljon päätä pakota.

Mulla on mielettömän hyviä ystäviä ketkä ei ikinä ole edes nähnyt mun lasta! Ja tietty sellaisia ketkä ovat arjessammekin mukana. Mutta varsinkin jos välimatkaa noin paljon ettekä siis hirvittävän usein tapaa, niin todennäköisesti SINÄ olet se prioriteetti ystävällesi, parin euron rihkamat sun muksulle on ihansama. Arvosta hyvä ihminen sitä että sinulla on ystäviä, älä ala ruikuttamaan mistään lahjoista. Lopeta itse se ostaminen äläkä tee samaa virhettä kun suurin osa AV:n kotiäideistä tekee, unohdat että olet myös yksilö ja on olemassa ihmisiä ketkä katsovat lapsesi ohi vain sinua.

Etkö tosiaan käsitä miten suuri rikkaus se on, että olet ollut kymmenen(iä) vuosia ystävä jonkun kanssa, hän tulee viettämään aikaa luoksesi ja hän tuntee ja muistaa millainen SINÄ olet, et vain äitinä vaan yksilönä! Mä olen iloinen siitä etteivät mun ystävät palvo maata mun lapseni alla eikä lahjomisia harrasteta muuta kuin syntympäivinä eikä silloinkaan aina. Ellei heitä ole kaverikutsuille kutsuttu tai eivät pääse tulemaan, niin en oleta lahjaa. He ovat minun rikkaus, unohtakoot lapseni, kunhan eivät minua.

keskustelusta. Ihan turhia ja vääristyneitä näkemyksiä meidän suhteestamme esititte, en jaksa enää paneutua, harmittaa koko aloitukseni.



ap

seuraavalla kerralla aloitus toisin ja kertoa selkeämmin mikä on ongelma. Nyt kerroit, että kaverisi ei muista lastasi, ja koska se on ihan normaalia, on vaikea ymmärtää miksi reagoit siihen noin voimakkaasti. Minä ainakaan en tavoita sitä, mistä OIKEASTI olet pahoittanut mielesi. Olisi helpompi antaa myötätuntoa, jos ymmärtäisin sen.

niin toki vien jotakin, mutta en välttämättä lapsille, se voi olla myös tuliainen koko perheelle tai jotain aikuisille tai mitä milloinkin. Toki voisin joskus viedä myös jonkun jutun lapselle, mutta en näe, että ilmanmuuta on juuri lapselle vietävä jotain.



Ja vaikka itse vien tuliaisia, en valita, jos joku ei niitä meille tuo. Jos olen kutsunut jonkun kylään, haluan ensisijaisesti tavata ko ihmistä, en odota lahjoja.

ostaa kummilapsilleni lahjoja, lähetellä kortteja ja huomoioida heitä. Kaikilla kummilapsillani on sisaruksia, en huomioi heitä enkä oleta omien lasteni kummien ostavan mun kaikille lapsille lahjoja. N. 5 vuotta ostettiin kummilapsien sisaruksille lahjoja ja kun jokaisessa perheessä on vähintää 2 lasta, niin oli tosi hankala keksiä lahjoja kaikille ja vielä pidettyä kulut kurissa. Lasteni kummeina ovat mun parhaat kaverit, silti en huomioi heidän lapsiaan, mutta meillä muistetaan aina kummia. Joko itsetekemillä herkuilla, askarteluilla tai kaupasta ostetulla lahjalla, jonka lapsi on valinnut.

Sellainen kaikkien merkkipäivät muistava henkilö. Se oli silloin kun olin lapseton. Nykyäännkaikki energia menee siihen että saan kaksi lasta ja kodin pidettyä kunnossa, edes suht kunnossa. En edes kaikkia kummilapsia ole aina muistanut synttäripäivinä, koska osa on jo yli 15 v. Ja heitä on 5kpl. Uskon että hyvä ystävä kyllä ymmärtää etten voi jokaisen synttäreitä muistaa.

Jos meille tulee joku kylään, niin tärkeintä on yhdessäolo, ei lahjat tai tuliaiset.