Alle 2 v ja kyläily useamman viikon

viime kesänä ilman vanhempia. Olivat tuolloin 7v ja 8v. Viikonloppukyläilyt aikaisemmin ok.

Olen sitä mieltä, että on uskomattoman sairasta! Mikä mahtaa olla syy, että näin pieni lapsi lähetettäisiin noin kauaksi aikaa "kyläilemään"?

Pari yötä sopiva.

Moneksi viikoksi en itse lähettäisi omaa 1,5 vuotiasta, vaikka tapaa isovanhempiaan viikoittain.

Minulla on kaksi lasta, joista vanhempi yli 2-vuotias ja on ollut alusta asti todella läheinen isovanhempiensa kanssa (minun äidin ja isän).

Välimatkaa on satoja kilometrejä ja on ollut pienestä asti pidempiä jaksoja isovanhemmilla. Oli alle vuoden ikäisenä viikonloppuja ja pisimmillään viikon vuoden ikäisenä. Nyt 1½-2-vuotiaana ollut 2viikkoa yhtäjaksoisesti kesän aikana ja syksyllä oli hieman yli 2viikkoa. Menee innoissaan mummulaan ja on niin kovasti papan perään, että itku tulee aina kun joutuu mummulasta pois.

Lapsen isä ei ole lapsen kanssa tekemisissä, mutta jos olisi, niin saisihan lapsi sielläkin olla pidempiä jaksoja välimatkan vuoksi, miksei siis myös isovanhemmilla varsinkin kun isovanhemmat ovat aktiivisia ja hyvässä kunnossa. Minun lapsi on iloinen, sosiaalinen ja onnellisen oloinen, kuten neuvolakortissakin lukee ja ollut kehitystään edellä pienestä asti.

Ensi keväänä menemme lomalle viikoksi lasten kanssa ja viikoksi kahdestaan, jolloin kumpikin vauva ja 2½v jäävät isovanhemmille hoitoon.

Jos lapsella on läheiset välit isovanhempiin ja ollut siellä ennenkin, niin todellakin voi olla pidempiä jaksoja isovanhemmmilla.

monissa maissa isovanhemmat hoitaa lapsenlapsiaan enemmän kuin vanhemmat. Riippuu varmastikin siitä kuinka läheiset välit isovanhempiin, että kuinka pitkän aikaa voi kerrallaan olla.

Minusta lapsi on valmis yökylään sitten, kun osaa puhua ja itse ilmaisee halunsa mennä yöksi, ja myös yöpyy siellä ilman, että itkee illalla omaan kotiin.



Oma kolmevuotiaani ei ainakaan vielä halua, kerran halusi, mutta illan tullen alkoi olla surkeana eikä halunnut yöpukuakaan päälle. Joten haimme tietty kotiin...

omani ovat yökyläilleet isovanhemmilla 1v alkaen ja aina ilman ikäväitkuja. Nuorempi oli 1,5 v kun halusi yökylään ilman isompaa sisarusta ja vaikka varsinaista tarvetta yökyläilylle ei ollut. Meillä kyläilyt ovat toistaiseksi olleet maksimissaankin kolme yötä kun pidempää tarvetta ei ole ollut, mutta luultavasti lapset 3 ja 5 v hyvin viihtyisivät viikonkin. "Omaani en anna yöksi..." ajattelua en ymmärrä. Jos lapsi ja isovanhemmat haluavat niin miksi äiti jarruttelee? Eikä tästä nyt tarvitse vääntää keskustelua siitä saako lapsi kaiken muunkin haluamansa tai että lapsen haluama asia voi olla hänelle haitallinen.

Viikkokin olisi liikaa.

Kokee sen hylkäämisenä. Noin pieni ei vielä tajua että pääsee takaisin kotiin. En kuuna kullan valkeana antaisi lastani tuollaiseen, miksi ihmeessä pitäisi tehdä noin? Isovanhempien miellyttämiseksikö?

omani ovat yökyläilleet isovanhemmilla 1v alkaen ja aina ilman ikäväitkuja. Nuorempi oli 1,5 v kun halusi yökylään ilman isompaa sisarusta ja vaikka varsinaista tarvetta yökyläilylle ei ollut. Meillä kyläilyt ovat toistaiseksi olleet maksimissaankin kolme yötä kun pidempää tarvetta ei ole ollut, mutta luultavasti lapset 3 ja 5 v hyvin viihtyisivät viikonkin. "Omaani en anna yöksi..." ajattelua en ymmärrä. Jos lapsi ja isovanhemmat haluavat niin miksi äiti jarruttelee? Eikä tästä nyt tarvitse vääntää keskustelua siitä saako lapsi kaiken muunkin haluamansa tai että lapsen haluama asia voi olla hänelle haitallinen.

kun tuollainen ajanjakso ei edes mene hänen tajuntaansa? Kyllä tuossa vanhemman pitää ajatella lapsen puolesta ja hänen parastaan, jos isovanhemmat ovat jo niin pihalla etteivät tajua minkälainen kokemus tuo on lapselle?