Luonani kummittelee??

Entä jos vaihtaa koko lampun. Ja ikkunaan joku varma mekanismi, että lukittu sisäpuolelta. Onko asunto maan tasalla vai ylempänä? Onko tiivisteet hyvät. -Sähköisyys ja puhelintaajuudet joskus lisäävät ns. kummittelua, ehkä harmitonta. Peilejä jotka voi peittää yöksi? Ikkunan eteen verhot? Sekin on heijastava pinta. Vieraat? Ei murtoja?

Heivaa koko lamppu mäkeen ja seuraile mitä sitten seuraavaks tapahtuu. Vai tapahtuuko mitään.

Siirrä jalkalamppu toiseen paikkaan ja kokeile sillä paikalla jotain muuta lamppua. Vieläkö syttyy? Tuo ikkunahomma on jo pelottava. Voisiko siellä joku ollut joka yrittänyt sisälle tai sisältä ulos? 

Jos joku on yrittänyt tulla ikkunasta sisään? Vaihda se jalkalamppu. Se on selkeästi rikki jotenkin.

No niin kuin sanoin niin lamppujuttu on ihan käsitettävissä, mutta miten selitätte tuon ikkunan?

Tai sitten et vaan muista, että et laittanut ikkunaa kunnolla kiinni. Nyt sitten jonkun ilmavirran takia aukesi. Mullakin muuten viime viikolla sammui lamppu itsekseen, mutta syttyi uudestaan. Myös telkkari meni itsekseen päälle, mutta sammui myös itsekseen. 

Tuttu juttu.

Asuin joskus ulkomailla vanhassa 2 kerroksisessa talossa. Keittiö oli makkarin alapuolella. Lähes joka yö heräsin kun joku/jokin liikkui keittiössä. Pakko oli aina mennä katsomaan. Äänet loppui välittömästi kun avasi keittiön oven. Kierros alakerrassa, ikkunat ja ovet oli kiinni, hälytin ok, kuselle ja hörppäys vettä, takas nukkumaan.

En koskaan kysellyt omistajalta tai naapureilta, että oliko talossa tapahtunut jotain.

Anoppini kuoli hiljattain ja olin perjantaina siivoamassa hänen asuntoaan, joka on nyt myynnissä. Olin saada sydärin kun yht äkkiä taulu putosi seinältä. En ollut hipaissutkaan koko tauluun. Jostain syystä sellainen kolmella metallipiikillä seinässä kiinni oleva koukku petti juuri tuolloin vaikka taulu on ollut paikallaan 1980-luvulta saakka.

Varmaan ihan sattumaa, mutta tuli vähän sellainen olo, että anoppi kävi osoittamassa mieltään.

Ei sun luona mitään kummittele. Sekä lamppuun että ikkunaan on järkevä selitys. Nyt vaan laitat sen klasin kunnolla kiinni.

Häilyy täällä minunkin asunnossani kummallisia varjoja välillä. En tiedä mistä ne tulee kun aurinko ei paista sisään edes. Luulen välillä, että olohuoneessa on joku kun olen silmäkulmastani näkevinäni jonkun hahmon siellä mutta ei siellä mitään ole. Ei ole kuin 10 vuotta vanha talo tämä ja edelliset asukkaat näin.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten et vaan muista, että et laittanut ikkunaa kunnolla kiinni. Nyt sitten jonkun ilmavirran takia aukesi. Mullakin muuten viime viikolla sammui lamppu itsekseen, mutta syttyi uudestaan. Myös telkkari meni itsekseen päälle, mutta sammui myös itsekseen. 

Sullakin kummittelee

Vierailija kirjoitti:

Anoppini kuoli hiljattain ja olin perjantaina siivoamassa hänen asuntoaan, joka on nyt myynnissä. Olin saada sydärin kun yht äkkiä taulu putosi seinältä. En ollut hipaissutkaan koko tauluun. Jostain syystä sellainen kolmella metallipiikillä seinässä kiinni oleva koukku petti juuri tuolloin vaikka taulu on ollut paikallaan 1980-luvulta saakka.

Varmaan ihan sattumaa, mutta tuli vähän sellainen olo, että anoppi kävi osoittamassa mieltään.

Meilläkin putosi kolmipiikillä ripustettu taulu, vaikkei anoppi ole koskaan täällä käynytkään,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten et vaan muista, että et laittanut ikkunaa kunnolla kiinni. Nyt sitten jonkun ilmavirran takia aukesi. Mullakin muuten viime viikolla sammui lamppu itsekseen, mutta syttyi uudestaan. Myös telkkari meni itsekseen päälle, mutta sammui myös itsekseen. 

Sullakin kummittelee

Voihan se olla niinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten et vaan muista, että et laittanut ikkunaa kunnolla kiinni. Nyt sitten jonkun ilmavirran takia aukesi. Mullakin muuten viime viikolla sammui lamppu itsekseen, mutta syttyi uudestaan. Myös telkkari meni itsekseen päälle, mutta sammui myös itsekseen. 

Ikkunanpesun jälkeen saattaa unohtua yhden sulkeminen, mutta että kolmen? Ja toiseksi, suomessa on yleensä tuplaikkunat joten melkoinen myrsky pitäisi olla että se avaisi sisäpuolen ikkunan.

Yksinkertaisin selitys on aina todennäköisin: olet hullu.

Henget ne avaa ikkunatkin. Käske poistumaan Jeesuksen nimessä tai pyydä apua 

Tosi kivaa, itsekin pidän tuollaisista tapahtumista, aluksi ne pelottivat ja pelkäsin aivan järkyttävästi, mutta kun niiden vaan antaa tapahtua, tajuaa, että henget ovat liikkeellä ja haluavat tietää, miten heihin suhtaudutaan, ovat entisiä puolisoita, sukulaisia tai ystäviä, siis jotka kuvittelivat olevansa sinun ystäviä. Minulle on tapahtunut vastaavia selittämättömiä asioita sekä kotona että möillä, niihin en ole pystynyt keksimään mitään järkeenkäypää selitystä muutakuin henkimaailma. Esimerkki. Laitoin yhden ison julisteen rullalle ja siihen kumilenksun ja jätin sen odottamaan pöydälle kehystämistä varten, kun aamulla heräsin, oli kumilenksu poikki ja juliste avoinna, siinä oli komea auringonlaskumaisema. Halusiko joku, että on minun aika mennä auringonlaskun taakse? Esimerkki 2. Olin mökillä, laitoin lautaset ja astiat pöytään, söin ja jäin istumaan pöytään hetkeksi, jokin vaalea valo tai ikäänkuin sumu leijui ikkunan edestä hyvin hyvin nopeasti, eli se oli niin nopea, etten edes käsitä, että kyllä, sellaisen näin. Esimerkki 3. Menin ulkovajaan, oli kuuma kesäpäivä, kun menin sisälle ottaakseni puita, huurtui ikkunan yllättäen, ei noin kuumalla voi ikkunat mennä huuruun, vain se ikkuna, jonka luota puita otin, huurtui, lähdin heti ulos ja jätin puukorin vajaan ja menin sisälle tärisemään. Myöhemmin illalla hain puut ja ikkuna ei enää ollut huurussa, mitä nämä sitten ovat jolleivät selittämättömiä asioita, selittäkää te.

Kyllä näitä tapahtuu, henkivallat ovat ihan todellisia. 

Ainut, joka voi auttaa ilmiöistä vapaaksi, on Jeesus ja hänen nimensä käyttäminen.

Raamatussa Jumala varoittaa henkivalloista ja kaikenlaisen okkultismin ja magian yms. harjoittamisesta, koska sellaiset eksyttävät ihmisiä totuudesta. Ja monet ilmiöistä pelottavatkin.

Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja-tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi. Ole siis nuhteeton Herran, sinun Jumalasi, edessä.

Omassakin kodissa on ns. kummitellut, kunnes uskoontuloni toi sisäisen rauhan ja myös asumisrauhan. Joskus näitä kummitteluja kyllä sattuu uskovillekin, kun henkivallat onnistuvat pelottelemaan. Eräs pastori kertoi omasta elämästään, kuinka hän pelkäsi uskonelämänsä alussa vielä pimeää ja laittoi aina vaimonsa sammuttamaan valotkin, ettei hänen tarvinnut kulkea kotona pimeässä metriäkään. Lopulta Jumalan Pyhä Henki kehotti häntä kulkemaan kotona valot sammuksissa. Hän sanoi, että uudestisyntynyt uskova on sisimmässä asuvan Jumalan Hengen vuoksi valontuoja, jota pimeät voimat väistävät. Kun uskova astuu pimeään huoneeseen, valot syttyvät pimeyden maailmassa ja ne pakenevat huoneesta. Pastori otti sanasta vaarin eikä ole sen koomin pelännyt pimeää.

kylllä mullekin on kaikenlaista sattunut ja ihan kaikkiin en ole realistista syytä millään löytänyt, 99% ihan normijuttuja, mutta kauan sitten yksin vuokraamallani erämökillä sattui sellaista, etten kyllä osaa selittää mitenkään ja en tosiaan ole mikään arkajalka, koiranikin tuijotteli ovelle karvat pystyssä äristen, eikä ketään eikä mitään näkynyt, tutkin piha-aluettakin josko on joku eläin lähellä. Yleensä en pitänyt oviakaan lukossa,  mutta silloin kyllä lukot napsahti kiinni.

Eräs rakas sukulaistätini kuoli viime kesänä ja matkasin hautajaisiin 500 km päähän, tiesin, että matka on pitkä ja pakko yöpyä hotellissa, muuta vaihtoehtoa ei ollut, sillä vaikka etäisyys olisi ollut 700 km olisin mennyt, hän oli minulle niin läheinen, että sydäntä särkee vieläkin, kaipaan välillä keskustelujamme, pitkiä mukavia keskusteluja, yhteisiä naurunaiheita ja elämäniloa, joka hänen poismenonsa jälkeen jotenkin hiipui ja sammui, yhdenkään ihmisen seurassa en ole tuntenut olevani niin iloinen ja onnellinen kuin hänen, eli meillä synkkasi aivan käsittämättömän hyvin. Kun hautajaiset olivat ohitse, muut vieraat poistuneet autoilleen, jäin yksin vielä kiertämään hautausmaata enkä halunnut että muut näkevät suunnattoman ja pohjattoman suruni, tärisin, olin kuin zombie, en olisi varmaan puhelin-numeroani muistanut jos joku olisi sitä kysynyt. Menin vielä hänen haudalleen, polvistuin, kosketin kukkia, juttelin ja kiitin ääneen, puhuin ääneen. Kun kerroin hänelle, että matkani on pitkä ja minun on aika lähteä kotiin, kun olin nousemassa ylös ja poistuakseni, hiekasta vieri iso iso pala suoraan minun kengilleni ja lintu lensi juuri siihen oksalle istumaan sekä tuulenpuuska heilutti hetken muistovärssyjä, ei tuullut aiemmin ja tuulenpuuska oli vain hetken, ikäänkuin ne värssylaput olisivat heiluttaneet minulle hyvästit.