Miksi toiset selviytyvät paremmin vastoinkäymisistä?
Kommentit (10)
Koska odotuksia ei palkita, kova työ ja akeruus on tie onneen.
Elämässä pääsee helpommin kun ei jää kiinni turhiin asioihin.
Se jolla pähkinä punoittaa sen elämän mittainen matka runoittaa.
Osittain voi olla perinnöllistä, mutta paljon vaikuttaa myös lapsuus ja kotikasvatus.
Itselläni on aika hyvä resilienssi ja olen selviytynyt elämässäni niin pitkästä työttömyydestä, mielenterveysongelmista, omasta sairastumisesta, lähiomaisen kuolemasta jne.
Tietenkään en ole tanssahdellut täysin immuunina noiden tapahtumien läpi, mutta aina olen lopulta ponnahtanut pinnalle.
Mielestäni sitä ovat edesauttaneet hyvä itsetunto ja tietynlainen sinnikkyys. Olen tosi huono luovuttamaan edes silloin kuin se olisi järkevää. Tämä on ajanut minut yhteen burnouttiin, mutta toisaalta myös auttanut toipumista.
Lisäksi viimeisen 10v ajan on myös hyvä parisuhde tukenut jaksamista ja resilienssiä. Aiemmassa suhteessa se parisuhde pikemminkin heikensi mahdollisuuksia selviytyä vastoinkäymisistä.
Silloinkin kun on tuntunut että kaikki on huonosti ja itsellä voimat täysin loppu, niin olen aina ajatellut että ok, nyt just on asiat huonosti ja baska tuulettimessa, mutta tämä tilanne ei ole lopullinen eikä määritä minua ihmisenä.
Nyt elämässäni asiat ovat oikein hyvin, kiinnostava ja hyvin palkattu työ, rakastava perhe ja sopivasti sosiaalista elämää ja harrastuksia. Läheskään aina asiat eivät ole kuitenkaan olleet näin, ja jos olisin hyväksynyt asioiden laidan pysyväksi olotilaksi silloin kun ne ovat elämässäni olleet huonoimmillaan niin olisin nyt paljon huonommassa tilanteessa.
Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.
On sitä joskus seisty asennossakin taistelukentillä ja selviydytty.
Läheisten kuolemista en mitenkään hyvin selviytyisi, mutta muista asioista selviydyn omasta mielestäni hyvin. En pahemmin murehdi asioita mille en mitään voi.
Mikä on vaihtoehto?
Olen ollut vakavasti fyysisesti sairaana useita kertoja, mutta järki on säilynyt ja tautisuuteni huvittaa.
Niin kauan, kuin voin, huolehdin itse omista asioistani.
Minulla ei ole varaa olla sekaisin.