Lue keskustelun säännöt.
Koko elämän kestänyt surumielisyys/melankolia
14.03.2026 |
Onko muita joilla on oikeastaan koko elämän ajan kulkenut mukana sellainen epämääräinen surumielisyys? Mulla on ollut tätä niin pienestä asti kun muistan ja se on ollut koko elämän ajan vähintään taustalla. Olen helposti myös masentunut syvemmin erilaisista vastoinkäymisistä ja niistä on kestänyt pitkään toipua. Silloinkin kun olen voinut hyvin ja kaikki on elämässä ollut kunnossa on tuo surumielisyys silloinkin jollain tavalla taustalla. Sellaisia oikeasti täysin onnellisia ja kepeitä aikoja elämässä ilman tuota taustalla tuntuvaa melankoliaa on ollut aika vähän.
Tätä on hirveän vaikeaa selittää kenellekään joka ei ole itse kokenut. Olen käynyt psykoterapiat ja lääkkeitäkin syönyt silloin kun olen ollut oikeasti masentunut. Ei mikään kuitenkaan ole poistanut tätä outoa surua joka ei oikein kohdistu mihinkään tiettyyn asiaan vaan on enemmän sellainen yleinen pohjavire.
Kommentit (2)
Taitaa plla melko yleistä meillä suomalaisilla ja ehkä muillakin. Minäkin olen melankolinen mutta myös mielestäni huumorintajuinen. Lapsuudenkotini oli rakastava ja turvallinen, elämässäni ei ole suurempia vastoinkäymisiä ollut. Melankolia on pohjavireeni, olen mielestäni ajatteleva ja syvällinenkin ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, mutta tiedän tasan tarkkaan, mistä se johtuu. En tullut lapsena nähdyksi, en suojelluksi. Myöhemmät kokemukset ihmisistä vain vahvistivat sitä, ettei minulla ole merkitystä. Parhain olo on näin erakkona eläessä, kuten olen edelliset yli kymmenen vuotta elänyt.