Huonosti syövien lasten vanhemmat: auttoiko teillä päiväkoti?

Mitä teidän lapset sit normaalisti arkena syö? Ja onko niillä jotain yhdistävää tekijää?

Meidän pojan ruokavalio koostuu: kala, liha, kana, peruna väkisin, musta makkara, maksalaatikko, hernekeitto, jugurtti, viili... ei mitään kasviksia.

Vauvan hedelmäsose on ainoa mikä menee, jos se voidaan kasvisruuaksi laskea.

Ei mitään mausteita suolan lisäksi. Joitakin aineita voi sekoittaa keskenään, kun taas joitakin ei missään nimessä.

Ravitsemusterapeutin mielestä ruokavalio on hyvä ja monipuolinen.

Ongelmahan on että joudun tekemään yhdelle aina eri ruuan, koska me muut haluamme välillä kiusauksia, pitsaa, salaattia, keittoa tms outoa. :)

Voimia kaikille, ei oo helppoo ei.

...Päinvastoin =(

kun 6v tulee mittariin, nälkä on kokoajan niin karmea, että syövät vaikka pieniä kiviä. Tosin ovat poikia kaikki nuo meidän lapset, ehkä silläkin on merkitystä, en tiedä.

kun oppi itse käyttämään lusikkaa ja meni perhepäivähoitoon. Otti siellä isommista lapsista mallia ja alkoi syödä kotonakin paremmin. Sitä ennen syöminen oli yhtä taistelua ja vei voimat koko perheeltä. Äidille on kova paikka kun lapsi ei suostu syömään, onneksi ne ajat ovat takanapäin, rankkaa oli! Tsemppiä ap:lle!

no, meillä osataan käyttää lusikkaa ja haarukkaakin, mutta siitä ei ole mitään iloa, koska lapsi ei halua syödä. Myöskään päivähoidon aloitus ei ole vaikuttanut ainakaan kotona syömiseen millään lailla.



ap

Eikä ole auttaut koulukaan.



Tiedän miten rankkaa voi olla.



Epätoivo väistyy joskus kun luovutat. Syötä lapselle sitä ruookaa mitä varmasti syö ja unohda muut.

Se auttaa kotona pääsemään irti negatiivisesta kierteestä joka ruokailutilanteisiin helposti tulee kun yksi ei syö.



Uskon että lapsi alkaa joskun itse kiinnostumaan ruuasta, viimeistään aikusena.

Siihen saakka yritän vain pitää hänet hengissä ja tarjota monipuolisesti ravintoa mikä kelpaa.



Tähän on turha kenenkään vastata tai kritisoida tekemisiäni, en aio lukea vastauksia.

Ongelma on liian iso että sitä joku palstalainen pystyisi ratkaisemaan lasta tapaamatta ja tuntematta.



Käykää ravitsemusterapeutilla ja psykologilla. Toisia auttaa myös puheterapia ja suunalueen stimulointi. Allergiat kannattaa myös sulkea pois.



Voimia.

Ei auttanut. Mutta pidä mielessä, että se mikä neuvolan ja suomalaisten kasvukäyrien mukaan on vähäistä kasvua, voi hyvinkin olla normaalia ihan lähellä jossain muussa maassa. Kunhan lapsi kasvaa omaan tahtiinsa, eli pysyy suhtkoht omalla käyrällään, on kaikki hyvin (ellei nyt sitten ole ihan tajuttoman laiha ja sairaalloinen, siis semmoinen että alkaa olla aliravitsemus lähellä). Koita pitää huoli, että ruoka on kumminkin tasapainoista ja vaihtelevaa.



Meillä on poika, joka on syntymästään lähtien ollut pitkä ja laiha. Täkäläisten käyrien mukaan ihan normaali, mutta suomalaiset sukulaiset on sitä mieltä että aivan liian laiha ja huono syömään, ja kun tsekkasin suomalaiset kasvukäyrät niin onhan tuo tosiaan siellä käyrien laihassa päässä: Ei sitä parane pakottaa syömään määräänsä enempää.



Toki jos on kyse esim. siitä, että ruokailuun liittyvät rutiinit on hakusessa eli ei malta istua syömään ja sitten kinuaa välipaloja vähän väliä, niin siihen tietysti voi puuttua jämäköittämällä kasvatustaan ruokailun osalta.

Minkä ikäisenä teillä oli tota? Mula 2,5v joka ei vieläkään syö kokkareista ruokaa!!

Minkä ikäisenä teillä oli tota? Mula 2,5v joka ei vieläkään syö kokkareista ruokaa!!

Ihan alkoi ensimmäisistä kiinteistä ja nyt on koululainen.

5v ja elää leivällä ja parilla omalla henk koht. suosikillaan. Nirsoilu alkoi eka kiinteistä noin 5kk iässä. Sisarrukset ovat hyviä syömään.

Meillä ei ole koskaan kinuttu välipaloja, itse asiassa ei ole koskaan pyydetty mitään ruokaa. Ei vain halua syödä.



ap

Meillä ei ole koskaan kinuttu välipaloja, itse asiassa ei ole koskaan pyydetty mitään ruokaa. Ei vain halua syödä.

ap

No voihan mäntti. No olisko sitten siitä apua, että koittaisit syöttää lapselle suurikalorisia juttuja kuten vaikka maapähkinävoita pari lusikallista silloin tällöin?

Lapsi kieltäytyy päiväkodissa syömisestä kokonaan.

eikä mikään muukaan. Poika nyt 4v ja syö kuin hyttynen. Tai oikeastaan ei syö mitään lämmintä. Leipä ja weetabix uppoaa. Kasvaa omilla käyrillään ja siihen on tyytyminen. Neuvolassa vihjailivat että pitäisi ottaa yhteyttä lasten psyk. polille mutta siihen ei ryhdytä. Olen itsekin ollut lapsen tosi nirso ruoan suhteen ja oppinut aikuisena vasta uusiin makuihin.

Lapsi ollut aina huono syömään kotona.

Perhepäivähoidossa maisteli lähinnä ruokia ja joitain harvoja suostui syömään.

Tarhassa taas paheni, ei tainnut vuoden aikana syösä kovinkaan monta suupalaa. Näkkärillä eli päivät.

Koulusta en ole kuullut muuta kuin että kovin on pieniruokainen... en ole uskaltanut kysyä, syökö oikeasti mitään.



Osaisiko joku sanoa, mitä on tuo yhdessä vastauksessa mainittu suun alueen stimulointi?

En ole ennen kuullutkaan?



Olemme käyneet psykologilla, puheterapiassa ja toimintaterapiassa arvioitavina. Kukaan ei ole osannut auttaa.



Kotona suostuu syömään tiettyjä ruokia, joiden turvin saadaan hänet pysymään käyrillä.

Uusia makuja yritetään koko ajan lisätä, mutta kovin on hidasta. Huoks.

monipuolistamaan ruokavaliota. Aina on ollut kotona käytössä ylimääräinen rasva ja proteiini ruoassa. Päiväkodista tulee edelleen palautetta, että syö kuin hyttynen, mutta me ollaan ihan tyytyväisiä, että ylipäätänsä syö. Paino ja kasvukäyrät ovat sentään hyväksyttävällä tasolla, vaikka hoikka poika onkin. Ilman voita ja kasvirasvoja ei kyllä oltaisi tässä.

En ole tiennytkään että on muitakin joilla on sama ongelma.

Olen toisaalta iloinen lukiessani näitä veistejä.

Mistäköhän tässä "vaivassa" on kyse? En ole kuullut että syömishäiriöisiä lapsia olisi olemasskaan, mutta kun tässä on tullut esiin se ei olekaan vain meidän perheen ongelma.



Perustetaanko vertaistukiryhmä?

Minun oloni helpottui jo näiden viestien lukemisesta. Kiitos teille.

Minkä ikäisenä teidän lapsilla on alkanut tämä huonosti syöminen vai ovatko syöneet aina huonosti?

paremmin kuin heillä on pöydässä lapsiseuraa. En tiedä, miksi, mutta näin se toimii kotonakin: Jos on kavereita kylässä, ruoka maittaa.

Meilläkään päiväkodin aloittaminen ei juurikaan auttanut tilannetta. Päiväkodissa sentään toisinaan uskaltaa maistaa jotain uutta. Kotona syö hyvin valikoiden vain muutamia juttuja. Lapsella varsinainen perunakammo. Kuulemma tuntee kuin tukehtuvansa, jos pakotetaan perunaa syömään.



Hyväksyn lapsen nirsoilun, kunhan jotain syö. (on siis syömättä, jos tarjotaan epämieluisia vaihtoehtoja). Aikamme taistelin syömisen suhteen, nyt en enää jaksa stressata. Uskon myöskin, että oppii syömään myöhemmällä iällä.