Huonosti syövien lasten vanhemmat: auttoiko teillä päiväkoti?

Huonosti syöminen alkoi heti syntymän jälkeen.

Edes tehon ja lastenosaston hoitajat eivät saaneet häntä syömään sellaisia määriä kuin olis pitänyt.

Kompromissi oli et saa joka toisella syötöllä syödä sen minkä syö ja joka toiisela taas loppu valutettiin letkulla.

kotiuduttua söi hirmu pieniä annoksia kerralla,mutta päivän annokset yhteen laskettuna kelpasivat lääkärille.

Kun lapsi kasvoi ja alkoi varsimaisen ruuan syöminen oli syöminen yhtä tuskaa.

Lasta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa syöminen.

Jossain vaiheessa lapsi suostui syömään melkein pelkästään viinirypäleitä. Niitä söi parin vuoden aikana varmaan kiintiönsä täyteen kun ei nyt syö niitä.

Päiväkodissa söi hieman paremmin. Onneksi oli ihana päiväkoti,jossa ei pakotettu syömään.

4-vuotiaana menimme lääkäriin lapsen kuorsauksennvuoksi. Lääkäri sanoi nieurisojen olevan niin suuret että melkein koskettivat toisiaan. Nielurisaojen positon jälkeen lapsi alkoi syödä huomattavasti paremmin.



Toki yhä edelleen valikoi syömisensä tarkemmin kuin useat tuntemani muut lapset eikä annoskootkaan aina ole mitenkään suuria.



Meille sattui vielä ihana terveydenhoitaja,joka ei turhia hötkyiollyt tuon laiheliinin syömisten kanssa. Toki oli useampia käyntejä kuin vastaavan ikäisillä muilla lapsilla,mutte se meitä haitannut. lapsi piti neuvolantäädistänsä ja meni sinen aina mielellään.



Ap älä stessaa lapsen syömisestä. Jos on jokin mistä lapsi pitää tarjoa sitä hänelle.

Vaikka se olisi "vain" kurkkua tai viinirypäleitä tai kuivaa maustamatonta riisikakkua,tms.

Pääasia että syö jotain.

Kotona ei edellenkaan ole isoruokainen (eika mitaan jattiannoksia kuulemma mene tarhassakaan, mutta syo kaikkea ja sellaiset pienemmat mutta ihan kunnon annokset, olen kysynyt). Mutta tosi paljon auttoi tarha, ilman sita olisikin jo varmasti kaikenlaisia puutostiloja, niin huono tuo kuopus erityisesti oli syomaan kotona... Tarhassa ilmeisesti vaikuttaa se, etta muut samanikaiset syovat ja haluaa tehda kuten muut.

Perustetaanko vertaistukiryhmä?

Minun oloni helpottui jo näiden viestien lukemisesta. Kiitos teille.

ap

paremmin kuin heillä on pöydässä lapsiseuraa. En tiedä, miksi, mutta näin se toimii kotonakin: Jos on kavereita kylässä, ruoka maittaa.

ap

apteekissa myytävästä ravintovalmisteesta, pillillä imettävä smoothie. Sisältää paljon energiaa ja kaikkea tarpeellista. Oisko tästä apua kenellekään?



Mulla esikoinen todella nirso, kaksi nuorempaa ei. Yläasteella alkanut helpottaa, koska itsekin haluaa ottaa selvää terveellisestä ruokavaliosta jne urheiluharrastuksensa takia. Ala-asteen eli suunnilleen näkkärillä koulupäivät :(

Muuta en siis osaa sanoa tai auttaa, kuin että samassakin perheessä erilaisia lapsia. Tosi raskasta oli syömättömän taaperon kanssa.

Oletko katsonut Avalta Kasvun paikka sarjaa? Niitä joissa psykologina on Tanya? Siinä on joka kerta ollut syömishäiriöisiä lapsia, todella pahojakin tapauksia. Ja jokaisen tilannetta Tanya on saanut korjattua. Tulee varmaan tänä iltanakin jossain ennen klo 23. Joissain tuotantokausissa on vain psykologeina jotkut muut eikä ohjelma ole ollenkaan niin hyvä.

Tuossa Kasvun paikka sarjassa syömisongelmaisten vanhemmat olivat yleensä lika- ja sotkukammoisia. Sellaisia jotka oli heti pyyhkimässä lasten suupieliä ja komentamassa jos lapsi teki jotain sotkuista. Lapset olivat sitten alkaneet yhdistää että ruoka ja syöminen on jotain likaista puuhaa. Heillä saattoi olla korkea kynnys myös esim. sormiväreillä maalaamiseen kun sormet tulee siitä likaisiksi ym, ym.

Tuossa Kasvun paikka sarjassa syömisongelmaisten vanhemmat olivat yleensä lika- ja sotkukammoisia. Sellaisia jotka oli heti pyyhkimässä lasten suupieliä ja komentamassa jos lapsi teki jotain sotkuista. Lapset olivat sitten alkaneet yhdistää että ruoka ja syöminen on jotain likaista puuhaa. Heillä saattoi olla korkea kynnys myös esim. sormiväreillä maalaamiseen kun sormet tulee siitä likaisiksi ym, ym.

voi kun se vastaus olisikin noin yksinkertainen... No, meilla ei olla sotkukammoisia, pain vastoin, mutta silti 2/3 lapsesta on hyvin pieniruokaisia ja toinen myos reippaasti alipainoinen. Yksi syo sitten ihan normaalisti. Nuo meidan pieniruokaiset syovat myos tavallaan hyvin ennakkoluulottomastikin (esim. oliiveja tai etanoita ;-)) mutta eivat valttamatta ns. "tavallista ruokaa" suostu syomaan ollenkaan tai vain hyvin vahan.

Ei varmasti ole yksinkertaista (anteeksi jos kuulostin siltä), sen näki ohjelmastakin. Oikeasti suosittelen tuota ohjelmaa, siellä on ollut vaikka kuinka pahoja syömisongelmia. Joku lapsi on syönyt pelkkiä suklaanappeja, toinen eli pelkästään jogurtilla yms. Jokaiselle lapselle on keksitty keino parantaa tilannetta ja keinot on usein ollut erilaisia. Jos sieltä löytyisi edes jotain mitä soveltaa omaan lapseen. Huoli kun on varmasti kova jos tuntuu ettei lapsi saa tarpeeksi kaikkia elintärkeitä ravintoaineita.

Meillä päivähoidon (pph) aloittaminen auttoi. Lapsi meni hoitoon ravintoterapeutin ohjenivaskan ja omien ruokiensa kanssa. Parin viikon päästä pph sanoi että oli syöttänyt ne omat myössöt ja sitten tavallista ruokaa päälle (oli siis kysynyt saako muutakin antaa ja olin sanonut että se olisi erittäin toivottavaa).

Kotona ruokailu ei parantunut kovin nopeasti, mutta toivoa kuitenkin oli. Lopetin tuolloin myös stressaamisen, koska lapsi olisi pysynyt hengissä pelkillä pph-ruoilla.

Selvä parannus ruokahaluun tuli n. 6-vuotiaana. Silloin pojalla alkoi olla jo oikeita mielihaluja. Söis siis siksi kun ruoka oli hyvää ja oli nälkä. Ennen hän oli syönyt lähinnä sadakseen jotain palkintoja.

Hoikka ja melko pieniruokainen hän on nyt koululaisenakin (ekan luokan alussa oli 17,5 kg), mutta openkin mukaan syö "hitaasti mutta varmasti". Mieliruokia on paljon. Nirsoilee, tosin pitää erityisesti yleensä terveellisinä pidetyistä ruoista.

apteekissa myytävästä ravintovalmisteesta, pillillä imettävä smoothie. Sisältää paljon energiaa ja kaikkea tarpeellista.

Tuon tyyppisiä meillä kokeiltiin pienenä. Eihän se lapsi suostunut niitä syömään. Ei söisi varmaan vieläkään. Pullea kuopuksemme joisi varmasti noita mielellään.

Tsemppiä!

Meilläkin oli joskus tuollaisia ongelmia. Meillä lapsi söi vain sileää ruokaa, jogurtteja joissa ei ole sattumia, vanukkaita ja sitten vaaleaa leipää :(. Pikku hiljaa kokeiltiin uusia juttuja. Riitti että murusen laittoi suuhun ja sylkäisi pois ilman että kukaan paheksui.

auttoi päiväkoti. Alkoi hoidossa jopa syömään niitä ruokia mihin kotona aikaisemmin ei koskenut. Söi niitä sitten kotonakin. Mutta nyt on tullut uudestaan joku häikkä. :(

Nuo meidan pieniruokaiset syovat myos tavallaan hyvin ennakkoluulottomastikin (esim. oliiveja tai etanoita ;-)) mutta eivat valttamatta ns. "tavallista ruokaa" suostu syomaan ollenkaan tai vain hyvin vahan.

Jotkut ihmettelevät että eihän poikamme ole nirso, kun syö juhlissakin graavilohta, salaattia, sipulia, oliiveja ja juustoja veden kera. Mutta jos pitäisikin syödä nakkeja, perunamuusia ja maitoa, niin sitten jäisi syömiset varsin vähälle.

t. 25

Mitä teidän lapset sit normaalisti arkena syö? Ja onko niillä jotain yhdistävää tekijää?

Mitä teidän lapset sit normaalisti arkena syö? Ja onko niillä jotain yhdistävää tekijää?

joskus eivat syo mitaan. Toisena paivana syovat vaikka lautaselta lihat muttei mitaan muuta, seuraavana paivana sitten perunaa, muttei muuta. Todella harvassa on se, etta kaikki aterian osat tulisivat kerralla syotya. Ja sitten se annoskoko on pieni, mita olen esim. kylassaolleisiin lapsiin verrannut.

en tiedä auttaako tämä mitään, mutta mä olen syöttänyt lasta joka söi tosi vähän. Kun hän syö itse ja hitaasti niin kaikki tietää että hitaasti syöden tulee vähemmästä täysi olo. Niinpä kauhoin reipasta vauhtia ruokaa ja mieluiten vielä samalla lastenohjelmia katsellen. Ajattelin että lapsen vatsalaukku on varmasti niin kutistunut ettei sinne mitään sitten mahdukaan. Parin päivän syöttämisen jälkeen lapsi söi taas itekin reippaammin.



Toinen minkä huomasin oli, että kun lapsi ei ollut kakannut pariin päivään niin heti ruokahalu väheni. Jos itsellä on joskus ollut ummetusta niin tietää tukalan olon jolloin ei todellakaan tee mieli syödä. Levolac-valmistetta vähän mehun, jogurtin tai muun hyvän sekaan ja taas vatsa toimi ja ruoka alkoi maistumaan paremmin.

Lapsella varsinainen perunakammo. Kuulemma tuntee kuin tukehtuvansa, jos pakotetaan perunaa syömään.

Jo pienikin määrä perunatärkkelystä saa minut voimaan tosi huonsti. Tuntuu kuin joku kuristaisi minua ja ahdistaa kovin.

Vosiko 15:sta lapsella olla allergioita esim. perunalle ?

Meidän lapset ovat nirsoja mutta kunnossa ollessaan syövät tosi isot määrät heille sopivia ruokia ongelmitta.



Mutta silloin kun refluksi vaivaa ei oikein mikään maistu. Meillä lasten refluksi on allergista eli tietyt ruoka-aineet aiheuttavat refluksia. Ja kun hapot polttavat kurkun ei ruoka todellakaan maistu. Ja tuosta refluksista ei ole muuta oiretta meillä kuin lapsi nukkuu hieman levottomasti (siis käntelehtii, nieleskelee jne) ja sitten ei tosiaan seuraavana päivänä maistu ruoka.

Eli alkoiko lapsi syödä paremmin päiväkodissa? Entä miten syöminen jatkui kotona?

Nimim. epätoivoinen

Riippuu päiväkodista.Jos päiväkodissa ymmärretään antaa lapsen itse valita mitä syödä tai ei syödä.Jos henkilökunta ymmärtää että ruokailusta tulee tehdä mielyttävä yhteinen juttu jossa tuttu ja turvallinen hoitaja istuu oman porukkansa kanssa ja pohtii ruokia ja tapoja yhdessä lasten kanssa.Joka antaa jokaisen lapsen tuntae että oman nälän tyydyttäminen on hänen asiansa ei hoitajan tai jonkun muun.

Olen työssäni seurannut monta lasta joilla ollut suuria vaikeuksia ruokailussa ja joilla syöminen on muuttunut mieluisaksi asiaksi kun toimittu yllä kuvatun tavoin.

Tiedän kyllä syyn, miksi ruokailut vaikeita. Lapsi polttanut nielunsa pienenä. Kipuhoitajan mukaan ihovauriot paranevat paremmin, limakalvoille jää "kipumuisti".



Meillä syödään "perinteistä settiä" aamuin illoin: Partaäijä jugurttia mansikkahillolla (+inasen kermavaahtoa ja jokunen strösseli) Ruuaksi syö paisettua (ja hyvin jäähdytettyä) lauantaimakkaraa+ raejuustoa. Toisinaan suostuu syömään keit. kananmunan valkuaisia tai yhtä tietyn merkkistä spagettia.