Vinguitko lapsena vanhemmiltasi Levi's 501-farkkuja?

kun olin sen ikäinen että niitä halusin, sain vinkumatta.

Takataskujen kuviot piti olla just tietynlaiset.

Ja sainkin yhdet vuodessa.

sainkin semmoiset kerran.

vaan 510 joissa oli mahtava peppu ...

että en uskaltanut kinuta. jo yhden tavallisen vaatteen pyytäminen sai aikaan syytöksiä kuinka olen ahne eikä mikään riitä ja kuinka äidin / isän lapsuudessa oli paljon köyhempää. Koulussa kuljin joka ikinen päivä samoissa vaatteissa jotka ostettu kerran vuodessa jostain halpiskaupasta.

Sain ekaksi jotkin alenuksessa olleet levikset, jotka olivat aika leveälahkaiset, mutta isompana sain ne ihan oikeat ja äitini kauhisteli hintaa...

Inhosin farkkuja ja inhoan edelleen. Kropan puolesta ne kyllä olisivat ok, kyse ei ole siitä ettenkö mahtuisi. Mutta ne vaan inhottaa.

Ihan kauheeta, ei sopineet tällaiselle paksureidelle ollenkaan, lahkeet tyhjää täynnä ja reisista kiristi niin pirusti.



ihana pillimuoti!

ja sain myös. Pidin ne puhki ja sain uusiakin, kun kerran käytin niitä niin innokkaasti.

Ihan omilla kesätyörahoilla ostelin omat tavarani siitä asti kun kesätöihin menin (14v). Näin oli määräys. Ruuat+bunkan sai kotoa, muut piti hommata itse.



Repikää siitä te, jotka saatte opiskelut, ajokortit, jopa autot+vaatteet+ruuan vanhemiltanne, jopa kolmikymppisiksi asti

Mic Mac oli suurempi hitti.

Mutta malli ei sopinut kovin hyvin mulle, käytin muita leviksen malleja.

ev

Ja sit isä kerran lupas mulle ostaa sellaset ja mentiin liikkeeseen sovittelemaan. Mutta sit kävi niin ettei se malli istunut mun päälle ja jäi ostamatta.

Sainkin pienen keskusteluhetken jälkeen äidiltäni luvan käydä itse kaverini kanssa ostamassa Levikset ja antoi rahan. Sain vielä niidenkin jälkeen muutamat, jonkin numeroiset Levikset.

Ihan omilla kesätyörahoilla ostelin omat tavarani siitä asti kun kesätöihin menin (14v). Näin oli määräys. Ruuat+bunkan sai kotoa, muut piti hommata itse. Repikää siitä te, jotka saatte opiskelut, ajokortit, jopa autot+vaatteet+ruuan vanhemiltanne, jopa kolmikymppisiksi asti

mutta kotoa muutettuani (18vuotiaana) en ole saanut enää yhtään mitään...

Joo, tai ylipäätään Leviksiä. Jossain vaiheessa ne tuli siihen tulokseen että nuorten farkut nyt vaan maksaa niin paljon. Siihen asti siis oli käytetty jotain K-marketin Lee-merkkisiä.

Ja sit isä kerran lupas mulle ostaa sellaset ja mentiin liikkeeseen sovittelemaan. Mutta sit kävi niin ettei se malli istunut mun päälle ja jäi ostamatta.

Kun olin yläasteella kaikilla oli 501:t riippumatta siitä istuivatko ne vai eivät. Toisilla aidot, toisilla feikit.

Hyvä ystäväni oli erittäin köyhästä perheestä ja ystävä teki yläasteikäisenä töitä tuodakseen perheelleen rahaa. Heillä ei ollut aina rahaa ruokaan ja pesukonekin puuttui kauan kun rikkimenneen tilalle ei ollut rahaa ostaa uutta. Mutta Levikset silti löytyivät.

ja en olisi oostanut ellen olisi sanut äidinmaidonluovutuksella rahoja.



Monilapsisessa perheessä ei niin vaan ostella muotiasioita, mutta "hellyin" kun poika oli muutenkin niin tarkka....viikkasi aina illalla vaatteet nätisti tuolille...siis antoi arvoa vaatteilleen. Poika petasi sänkynsä aina aamuisin...ihan kiva sellaiselle antaa jotain "extraa" 501 oli hänen Lewis.