Miksi mies ei saa muuttaa mieltään?

Saa muuttaa mieltään. Mutta olenkin nainen, joka ei ole itse koskaan halunnut lapsia. 

Ihanteellista olisi, jos jokainen löytäisi samanmielisen ja muutenkin itselle sopivan kumppanin. 

Saa muuttaa mieltään, mutta näin perustavanlaatuisissa asioissa mielenmuutoksesta tulee kertoa puolisolle.

Onko kukaan ikinä kuullut ihmisestä, joka ensin haluaisi lapsia vuosikaudet ja sitten yhtäkkiä päättäisi, että ei missään tapauksessa haluakaan lapsia?

Niin päin voi käydä, että nuorena ei halua lapsia, mutta aikuisena muuttaa mielensä ja haluaakin lapsia.

Yleensä ihminen tietää jo nuorena, haluaako lapsia vai ei.

Kyseessä on se, että monet suomalaiset miehet valehtelevat naisille haluavansa lapsia "sitten joskus" ja pitävät naista vuosikausia turhassa suhteessa. 

Eli ap meinaa, että on ok houkutella 30-kymppinen perhe-elämästä haaveileva nainen parisuhteeseen, viivytellä ja siirtää lisääntymistä ja lopulta sanoa, ettei halua lainkaan lapsia, kun naisen hedelmälliset vuodet on valuneet hukkaan? Tätä valitettavasti tapahtuu tosielämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan ikinä kuullut ihmisestä, joka ensin haluaisi lapsia vuosikaudet ja sitten yhtäkkiä päättäisi, että ei missään tapauksessa haluakaan lapsia?

 

Niin päin voi käydä, että nuorena ei halua lapsia, mutta aikuisena muuttaa mielensä ja haluaakin lapsia.

 

Yleensä ihminen tietää jo nuorena, haluaako lapsia vai ei.

 

Kyseessä on se, että monet suomalaiset miehet valehtelevat naisille haluavansa lapsia "sitten joskus" ja pitävät naista vuosikausia turhassa suhteessa. 

Minä halusin lapsia nuorempana(tai ainakin luulin haluavani), mutta vuosien varrella mieli on muuttunut. Ikää on nyt 36v eli periaatteessa vielä ehkä ehtisi mutta ei tosiaan enää äitiys houkuttele.

Suurin syy on varmaan lähipiirissä olleet riitaisat erot ja ongelmat lasten kanssa. Lisäksi työskentely päiväkodissa ja lastensuojelussa on avannut hyvin konkreettisest näitä vanhemmuuden raadollisia puolia.

Mieluummin elän hyvän elämän mieheni kanssa kaksin ja yritän olla onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Eli ap meinaa, että on ok houkutella 30-kymppinen perhe-elämästä haaveileva nainen parisuhteeseen, viivytellä ja siirtää lisääntymistä ja lopulta sanoa, ettei halua lainkaan lapsia, kun naisen hedelmälliset vuodet on valuneet hukkaan? Tätä valitettavasti tapahtuu tosielämässä. 

Saa muuttaa mieltään, ei tuommonen ole mikään testamentti joka viedään oikeuteen kun vaaditaan jotain. 

Minusta on sukupuoleen katsomatta kusetusta, jos sanoo, ettei halua lapsia,mutta myöhemmin kuitenkin alkaa vonkaaminen "eikö me kuitenkin hankittaisi lapsi".

Vierailija kirjoitti:

Eli ap meinaa, että on ok houkutella 30-kymppinen perhe-elämästä haaveileva nainen parisuhteeseen, viivytellä ja siirtää lisääntymistä ja lopulta sanoa, ettei halua lainkaan lapsia, kun naisen hedelmälliset vuodet on valuneet hukkaan? Tätä valitettavasti tapahtuu tosielämässä. 

En!

Valehtelu ei ole ok tietenkään mutta jos mieli oikeasti muuttuu niin minkä sille sitten ihminen voi?

Eikö olisi aika epäreilua perustaa perhe jos ei oikeasti haluakaan? Joskus se oman mielipiteen muodostaminen voi oikeasti ottaa aikaa.

Ap

Kannattaa kasvaa aikuiseksi eikä ottaa todesta kaikkea mitä vauvapalstalla höpistään. Minulle ainakaan ei ole mikään ongelma, jos mies muuttaa mieltään. Sitten vain lähtee etsimään lapsilleen äitiä jostain muualta, koska minä en missään tapauksessa tule muuttamaan mieltäni lapsettomuuden suhteen. 

Ap:n kannattaa opetella sanomaan "ehkä", jos ei ole ihan varma. Auttaa kummasti tässäkin asiassa.

Sitte sen uuden kanssa jees kun uus vaatii 

Päivän "uliuli, mies ei saa mitään ja nainen saa aina kaiken" itkuvirsi. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sukupuoleen katsomatta kusetusta, jos sanoo, ettei halua lapsia,mutta myöhemmin kuitenkin alkaa vonkaaminen "eikö me kuitenkin hankittaisi lapsi".

Mieltä muutetaan myös näin päin ja se on ihan yhtä lailla sallittua.

Valehdella ei tietenkään saa!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta on sukupuoleen katsomatta kusetusta, jos sanoo, ettei halua lapsia,mutta myöhemmin kuitenkin alkaa vonkaaminen "eikö me kuitenkin hankittaisi lapsi".

Toisaalta tämä on myös inhimillistä. Aika tylyä, että sun pitäisi jostain teinistä lähtien tietää mitä haluat tulevaisuudelta ja mieltä ei saa enää muuttaa. 

Varmasti se mieli muuttuu molempiin suuntiin. Kyllä minäkin nuorena ja hölmönä halusin lapsia, mutta kun ikää tuli ja aloin nähdä minkälainen paikka tämä maailma on, aloinkin jänistää. En tosin ole seurustellutkaan, joten en ole ketään "huijannut". 

N45