Lue keskustelun säännöt.
Nyt sitten katkes kamelinselkä
26.10.2011 |
Lyhyesti: Minä opiskelen, pikku taapero meni vasta päiväkotiin (ei ole todellakaan sujunut kivuttomasti), mies töissä ja teke iltaisin remonttia uudessa kodissamme (kestänyt n. 1.5kk), johon muutto ehkä 2 vkon kuluttua. Olen pitkät päivät opintojen parissa ja hoidan sen lisäksi joka päivä yksin lapsen ja kodin, kun mies tekee remonttia. Jako on luonnollinen eikä sinänsä aiheuta kitinää, mutta kylläkin väsyttää.
Nyt on sitten menossa opinnoissa tenttiaika ja aikaa nukkumiseen ei meinaa enää kaiken muun jälkeen jäädä ja itku on alkanut olla herkässä. Tänään mm. itkin viikatessani pyykkiä ja ripustaessani uusia kuivumaan ja hermostuin ihan luokattoman paljon, kun vilkas lapsi hakkasi lelulla tv-tasoa. Voimat alkaa siis todella olla lopussa ja olen jaksanut vaan sillä varjolla, että kohta minulla on taas puoliso ja lapsella isä kotona, etten ole enää niin yksin. Nyt kuitenkin tuli ilmoitus, että miehellä on heti muuttomme jälkeen 2 vkon työmatka, eli se siitä ja voi h*****ti että hajoan ihan just ja tähän paikkaan. Nyt ei enää edes itku tule, makaan vaan ihan turtana koneella, enkä halua edes mennä miehen viereen nukkumaan.
Mistä minä revin voimia vielä ainakin kuukaudeksi? ??
Kommentit (57)
..vaikken ihan totaali-yh olekaan mutta ei ole vaihtoehtoja. Ei vaan oikeesti ole.
On jaksettava, ihan jo pelkästään lasten takia.Pahimmilla hetkillä olen itse miettinyt että en vaan jaksa mutta sitten taas miettinyt että mitkä olikaan ne vaihtoehdot...ja tajusin ettei niitä ollut.
Kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, johon en saanut apua. Tajusin, että ainoat vaihtoehdot ovat itsemurha tai on vain jaksettava. En halunnut tehdä lastani äidittömäksi, joten eipä jäänyt vaihtoehtoja...
Tsemppiä ap:lle! Kaksi viikkoa menee nopeasti, vaikka se nyt tuntuisikin ikuisuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Ongelma väsymys ja kamelinselkä katki
2. Mistä ongelma syntyi? Opinnoista ja perhe-elämästä. Perhe-elämä ei ilmeisesti sovi opiskelun kera.
3. Miten ongelma laimennetaan? Aletaan purkamaan kysymystä 2.
Opinnot ja perhe-elämä. Jostain on luovuttava.
Joku noheva sielä ehdottikin lääkäriä ja masennusta, hyvä, hyvä, boostataan kroppa lääkkeillä ja odotetaan millainen cocktaili siitä syntyy. Ei!
Loogisinta olisi keskeyttää opinnot viikoksi tai kahdeksi ja katsoa tilannetta sitten, kun ap on toipunut stressistään.
Tarvittaessa voidaan puhua jopa 3kk tauosta ja totaalisesta levosta.
t: Matemaatikko ja ongelmien ratkoja
1. Ongelma väsymys ja kamelinselkä katki
2. Mistä ongelma syntyi? Opinnoista ja perhe-elämästä. Perhe-elämä ei ilmeisesti sovi opiskelun kera.
3. Miten ongelma laimennetaan? Aletaan purkamaan kysymystä 2.
Opinnot ja perhe-elämä. Jostain on luovuttava.
Joku noheva sielä ehdottikin lääkäriä ja masennusta, hyvä, hyvä, boostataan kroppa lääkkeillä ja odotetaan millainen cocktaili siitä syntyy. Ei!
Loogisinta olisi keskeyttää opinnot viikoksi tai kahdeksi ja katsoa tilannetta sitten, kun ap on toipunut stressistään.
Tarvittaessa voidaan puhua jopa 3kk tauosta ja totaalisesta levosta.
t: Matemaatikko ja ongelmien ratkoja
Kyllä pitäisi jaksaa sisulla viimeiseen asti, vaikka menettäisi miehensä ja lapsilta menisi terveys omasta terveydestä puhumattakaan. Opinnot ovat tärkein asia elämässä.
1. Ongelma väsymys ja kamelinselkä katki 2. Mistä ongelma syntyi? Opinnoista ja perhe-elämästä. Perhe-elämä ei ilmeisesti sovi opiskelun kera. 3. Miten ongelma laimennetaan? Aletaan purkamaan kysymystä 2. Opinnot ja perhe-elämä. Jostain on luovuttava. Joku noheva sielä ehdottikin lääkäriä ja masennusta, hyvä, hyvä, boostataan kroppa lääkkeillä ja odotetaan millainen cocktaili siitä syntyy. Ei! Loogisinta olisi keskeyttää opinnot viikoksi tai kahdeksi ja katsoa tilannetta sitten, kun ap on toipunut stressistään. Tarvittaessa voidaan puhua jopa 3kk tauosta ja totaalisesta levosta. t: Matemaatikko ja ongelmien ratkoja
Lapsi miehelle, itse muuttaa pois kotoa ja palaa jouluksi. Siihen mennessä on ehtinyt opiskelemaan ja nukkumaan tarpeeksi.
Ja kaikille, jotka joutuvat jaksamaan yli voimavarojen, erityis tsempitys niille, joilla ei ole edes tiedossa helpotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin, että olet väsynyt. Opinnot kun vievät usein yli sen 8 tuntia päivässä, mutta perheellisellä ei kuitenkaan ole aikaa iltaisin opinotoihin, koska pitäähän sille lapsellekin olla läsnä. Ja aika moni äiti haluaa antaa lapselleen aikaa ja huomiota ja olla oikeasti läheinen ja lämmin äiti, riittävän kauan vuorokaudessa.
Paineet ja väsymys voivat johtua siitä, että tunnet riittämättömyyttä siitä, että et voi hoitaa kumpaakaan sektoria - lasta ja opintoja - niin hyvin kuin haluaisit, mutta et löydä keinoa, miten muuttaa tilannetta. Toiselle annettu aika on toiselta pois. Vielä se, että lapsi on aloittanut päiväkodin ja siinä on ollut takkua, varmasti vie sinulta tunne-energiaa, sillä normaali, empaattinen äiti varmasti stressaantuu, kun lapsella on sopeutumisvaikeuksia. Se aiheuttaa monenlaisia vaikeita tunteita äidissäkin.
Ole itsellesi armollinen ap, sinulla on oikeasti kuormittava tilanne, mikä aiheutuu paitsi arjen kiireestä myös tuosta tunnekuormasta ja ristiriidasta. Kannattaisi panostaa nukkumiseen, jos vain voit. Tiedän kuitenkin omasta kokemuksesta, että kun tehtävää on paljon ja tentit lähestyvät, sitä yrittää lukea ja jaksaa aina vielä yhden päivän lisää. Muutaman illan tällainen vielä toimisikin, mutta kroonistuneena käytäntönä se pikkuhiljaa vie keskittymiskyvyn, voimat ja terveydenkin.
Voimia ap:lle ja kaikille muille, joilla on liikaa kuormaa!
väsymys + kitisevä taapero, joka kaikenlisäksi sairastelee jatkuvasti + omat läksyt ja mies töissä jossain ihan muualla. Me nähdään muutaman kerran vuodessa mieheni kanssa. Hän tienaa rahat ja minä käyn koulua ja hoidan lapset. Mies siis töissä kaukana ulkomailla ja siihen maahan ei voi edes muuttaa perässä. Vihasin miestä aluksi hirvestäi kun jätti minut yksin vastuuseen, mutta se menee ohi. Lapsi kasvaa. Olet selviytyjä. Kovasti jaksamista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelet päivät, lapsi on silloin hoidossa. Sitten tulette kotiin, mies tekee remppaa, sinä olet lapsen kanssa eli laitat ruokaa, pyykit koneeseen ja pientä siistimistä. Ei siellä päivät tyhjässä kodissa mitään jatkuvaa siivoamista tarvita. Lapsi menee nukkumaan noin 20.00 ja sen jälkeen sinulla on aikaa opiskella. Nukkumaan menet 22.30 ja aamulla heräät 6.00.
Mitä varten tarvittaisiin apujoukkoja? Viihdyttämään lasta ne muutamat tunnit, jotka olette yhdessä? Tiskaamaan? Siivoamaan päivät tyhjää kotia? Lukemaan puolestasi tentteihin?
Jos tuo tilanne saat sinut uupumaan täysin, niin suosittelen samaa kuin joku edellinenkin eli lisäät unta ja ulkoilua.
Päiväkodin aloitus, tenttikausi, remppa ja muutto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ap:tä uuvuttaa hänen oma perfektionisminsa ja korkealle asetetut tavoitteet. Hän tuntee heti itsensä huonoksi, kun ei suoriudu itselleen määrittelemällään tasolla, ja tuntee huonoa omaatuntoa myös tunteistaan. Ap on kuin minä.
Kyse ei siis ole elämän kuormittavuudesta, vaan omasta vaatimustasosta. Kun lasket rimaa vaikka väkisin, huomaat että pärjäät ihan hyvin.
t. 25, joka ajatteli kanssa ettei ap:n tilanne ole mahdoton, mutta pystyi helposti samastumaan ajatusmaailmaan (tai uskoi pystyvänsä)
Oletteko te moralisoijat sitä mieltä, että flunssapotilas ei saa tuntea itseään sairaaksi, koska jollakin muulla on syöpä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska työpaikalla jatkuvat säästötoimet, mutta elätän koko perheen tällä hetkellä, mies sai potkut 26 työvuoden jälkeen, aloittelee omaa yritystä, joka vie kaiken ajan, terveysongelmia - odottelen yhtä leikkausta ja tietoa yhden kasvaimen laadusta, lapset koulussa 15 kilsan päässä, päälle harrastuskuskaukset ja vaativat läksyt, toisella lapsella krooninen sairaus.
Rumba jatkuu viikosta ja vuodesta toiseen. Pidin nyt kolme päivää vapaata, edellinen vapaapäivä oli heinäkuussa.
Toihan on ihan tavallista elämää, ei mitenkään poikkeuksellisen raskasta edes.
Käsitinkö oikein, että teillä on lapsi ja sekin päiväkodissa päivisin? No mitä ihmettä sä oikein valitat? Tuollaiset kuviot on ihan normaaleja elämän kuvioita. Ei yksi 2 viikon työmatka saa naista hajottaa! Ei, jos on vain 1 lapsi ja päiväkotipaikkakin jo olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että meilläkin oli remppa elo-syyskuun. Asuttiin siinä seassa, enkä edes muista, että se olisi ollut jotenkin ihmeellistä...
Oletteko te moralisoijat sitä mieltä, että flunssapotilas ei saa tuntea itseään sairaaksi, koska jollakin muulla on syöpä?
Mutta jos flunssapotilas kertoo kuolevansa ja luhistuvansa ja käyttäytyy muutenkin kuten syöpäpotilas, aiheuttaa se hieman kummastusta.
Minä opiskelin sairaanhoitajaksi kun lapseni oli taapero. Mies samalla kolmivuorotyössä. Ei paljon oltu koko perhe kotona yhdessä... ja silloin kun olin lapsen kanssa kotona niin useimmiten piti olla hiljaa kun mies nukkui yövuoron jälkeen. Oli tosi huono rahatilanne (kuukausia palkatonta työharjoittelua) ym. En kuitenkaan tuntenut itseäni kovin väsyneeksi, siinähän se arki meni touhukkaasti. Opinnäytetyön kirjoitin lähinnä öisin.
Nyt meillä on esi koisen lisäksi vauva ja mies on 6 vk sairaslomalla leikkauksen jälkeen. Ei voi tehdä muuta kun maata tai katsella telkkaria. Tästäkin selviän ihan hyvin, eipä ole ollut tuskallista... Lähinnä nyt ap tulee mieleen että onko opiskelu sinulle ylivoimaista tällä hetkellä uupumuksen/masennuksen vuoksi? Käy opiskelijaterveydenhuollossa juttelemassa!
Joskus asioiden lataaminen päin näköä herättää huomaamaan asioiden oikean laidan ja sen, mikä oikeasti mättää.
Mikä hetki sulla on päivästä se "kamala"? Kun opiskelet? Kun haet lapsen päiväkodista? Kun teet ruuan? Kun peset ne pyykit? Kun nukut?
Herranen aika, priorisoi asiat ja jätä se nurkkien luuttuaminen vähemmälle. Minä en ole luutunnut nurkkia enää vuosiin.
Opiskelu on sun päätyö, joten jos koet sen liian raskaaksi, lopeta se. En kyllä ymmärrä miten se voi olla liian raskasta? "Kaikki" opiskelee, sellaista se on.
Valvottaako lapsi kaiket yöt? Jos ei, niin miksi valvot? Teet ne läksyt ja luet kun lapsi menee nukkumaan. Nyt sulla on se tilanne, että et voi harrastaa, et voi lenkkeillä yksin, et voi katsoa tv:tä. Mutta sellaista se joskus on.
Sulla on yksi lapsi, jota ei todellakaan enää tarvitse virikkeillä iltaisin ahdistaa. Läsnäolo ja hoiva riittää. Yhdessä kodissa ei kotitöitä ole loputtomiin. Lopeta valitus.
Luuletko että miehelläsi on sen helpompaa? Hän vielä jää paitsi läsnäolosta lapsen kanssa. Ja ne työmatkat ei kovin kivoja yleensä ole.
Nyt heräät todellisuuteen ja ryhdistäydyt. Tuo vollottaminen ei auta ketään.
Ihan pakko kommentoida vähän negatiiviseen sävyyn, vaikkei ole mulle tyypillistä..
Taas on jollain suhteellisuudentaju vähän hukassa. Voisi ihan OIKEASTI pysähtyä miettimään, että joillain meistä on 3 lasta, iso omakotitalo, kokopäivätyö JA ne opinnot siihen kaiken päälle (näin esim. mulla), mutta me ei itketä ja valiteta, koska me tiedetään tasan tarkkaan, että ollaan itse tehty omat valintamme ja haluttu meidän elämän menevän näin.
korvatulpat korvissa.
Maailma näyttää paljon valoisemmalta sen jälkeen ja lukeminen sujuu taas.
sehän on helpoin keino lievittää tuskaa.
Yrität uudestaan sitten kun jaksat paremmin. Käytän tätä keinoa kaikessa ja se auttaa stressiin ja ihan kaikkeen. Vihellän pelin poikki heti, kun en enää kestä ja alkaa vituttamaan.
Eihän täälä elellä vitutuksen vuoksi.