Nyt sitten katkes kamelinselkä

Oisko aika katsoa peiliin?

Toiset vetää tollasella rumballa MONTA VUOTTA ja YKSINHUOLTAJANA !!

Itselläni oli kaksi lasta kun aikoinaan opiskelin, toisella vielä pitkäaikaissairaus ja toisella korvakierre ja tein vielä tuon lisäksi töitä samaan aikaan. Ja lähes ilman tukiverkkoa.

Ja tätä kesti kolme vuotta. Olihan se raskasta mutta siitä selvittiin.

Tiedän monta jotka ovat lasten (monen lapsen) kanssa yksin, käyvät töissä ja tosiaan opiskelevat vielä samassa tai tekevät kahta työtä samaan aikaan.



Nyt hei oikeesti järki käteen ja kitinät pois. Sulla kyse on VAAAN pienestä ajasta.



Ihme ruikutusta sanon minä.

Lyhyesti: Minä opiskelen, pikku taapero meni vasta päiväkotiin (ei ole todellakaan sujunut kivuttomasti), mies töissä ja teke iltaisin remonttia uudessa kodissamme (kestänyt n. 1.5kk), johon muutto ehkä 2 vkon kuluttua. Olen pitkät päivät opintojen parissa ja hoidan sen lisäksi joka päivä yksin lapsen ja kodin, kun mies tekee remonttia. Jako on luonnollinen eikä sinänsä aiheuta kitinää, mutta kylläkin väsyttää. Nyt on sitten menossa opinnoissa tenttiaika ja aikaa nukkumiseen ei meinaa enää kaiken muun jälkeen jäädä ja itku on alkanut olla herkässä. Tänään mm. itkin viikatessani pyykkiä ja ripustaessani uusia kuivumaan ja hermostuin ihan luokattoman paljon, kun vilkas lapsi hakkasi lelulla tv-tasoa. Voimat alkaa siis todella olla lopussa ja olen jaksanut vaan sillä varjolla, että kohta minulla on taas puoliso ja lapsella isä kotona, etten ole enää niin yksin. Nyt kuitenkin tuli ilmoitus, että miehellä on heti muuttomme jälkeen 2 vkon työmatka, eli se siitä ja voi h*****ti että hajoan ihan just ja tähän paikkaan. Nyt ei enää edes itku tule, makaan vaan ihan turtana koneella, enkä halua edes mennä miehen viereen nukkumaan. Mistä minä revin voimia vielä ainakin kuukaudeksi? ??

Ja elämästä tuli äkkiä raskasta.

Minusta ei ole reilua että ajattelisit ettet saa olla väsynyt koska meillä kävi näin tai naapurilla on noin tai ystävällä semmosta.



Olen kova ihminen suorittamaan juttuja. Tuttua on miehen reissutyö mutta itse tykkään että on aikaa ihan lapsien kanssa yksin, me tehdään silloin jotain meidän juttuja kun mies on matkalla.



Jos ei jaksa niin aina voi koittaa jos kumppani auttaa mutta teilläkin mies käy työssä ja remontoi joten hänellä on kyllä jo kädet täynnä.

Puhutaan kuitenkin joistain viikoista joten mikä sinua auttaa? Jos hankkisitte välillä kertakäyttöastioita niin et tartte tiskata? Syökää valmista? Voisiko syödä anopilla/äidilläsi? Voisiko äiti tai joku muu läheinen vaikka sisar tuoda teille välillä ruokaa?



Siivoamisen kanssa voi olla suurpiirteinen hetken aikaa tai saisitko neuvolan kautta pyydettyä apua lapsienhoitoon? Minulla on perhetyöntekijä ulkoiluttamassa lapsia ja saa aikaa omiin asioihin tätä kautta. Hän laittaa myös ruuan ja siivoaa hiukan. Kannattaa ottaa selvää palveluista tai kenties palkata siivooja välillä, vaikka kerran viikossa hetkeksi? Hän tekee vaikka loppusiivouksenkin kun pääsette muuttamaan.



Yhdessä te olette tässä tilanteessa ja kannattaa muistaa että miehelläkin on varmasti rankkaa ja jos olet puhunut hänele tunteistasi niin sekin varmaan lisännyt hänen taakkaa koska ei pääse helpottamaan oloasi, ainakin oma mies on välillä kurjana ettei voi auttaa aina.



Koita päästä helpommalla, löysää kotona mutta suorita koulu hyvin!



Ehdottomasti kannattaa kysellä niiltä tutuilta ja sukulaisilta apua kuin väsyttää itseään.

Minä ainakin olen valmis auttamaan muita vaikka meillä on vaikeaa. Saan itsekin paremman mielen jos pystyn auttamaan toisia.

..vaikken ihan totaali-yh olekaan mutta ei ole vaihtoehtoja. Ei vaan oikeesti ole.

On jaksettava, ihan jo pelkästään lasten takia.



Pahimmilla hetkillä olen itse miettinyt että en vaan jaksa mutta sitten taas miettinyt että mitkä olikaan ne vaihtoehdot...ja tajusin ettei niitä ollut. Olen miettinyt joskus kuolemaakin mutta todennut että on kuitenkin niin paljon ihania asioita elämässä, lapset tärkeimmät, etten halua kuolla.



Joskus oikeasti helpottaa kun töissä näen tai ystäväpiirissä on niitä jotka oikeesti ovat paljon "heikommassa" asemassa tai ovat oikeiden asioiden takia jaksamisen äärirajoilla - se oikeesti herättää ja saa tuntemaan että oikeesti mulla on asiat ihan hyvin.

Jos ap:lla tuntuu rankalta, se vaan tuntuu siltä. Opiskelussa on kausia, joina tavittava työmäärä on hurjan iso ja sen suorittamiseen pisäisi tehdä toinen työpäivä sen normaalin 8-16 jälkeen. Taapero sitoo aikuisen huomion hereilläoloaikanaan, ei siinä mitään paneutumista vaativaa aivotyötä tehdä, vaikka kokkailla tai pyykätä kyllä voi.



Mutta lohdulliselta tuntuu, että kohta helpottaa, kun saatte muutettua. Miehen työmatka ei suuremmin vaikuta tilanteeseen, jos on tähänkin asti ollut pois.



Käytännön keinona koita saada muuttoapua niin, että saatte oleelliset jutut kuntoon heti muuton jälkeen. Ja sitten unohdat kodin laiton ainakin niin pitkäksi aikaa kun mies on reissussa ja keskityt hoitamaan opiskeluasiasi ja lapsen.



Väsyneenä ja stressaantuneena etsii helposti syntipukkia, johon purkaa kiukkunsa. Se varmaan on syynä siihen, että mies ärsyttää. Oneksi tajuat itsekin, miten epäreilua se on. Nämä tilanteet ovat juuri niitä, joista lähtee aikaisemmin hyvän suhteen ristiriidat paisumaan ja nyt vielä sinulla on mahdollisuus tehdä tästä vaiheesta yhdistävä kokemus hajoittavan sijaan. Eli puhu miehellesi väsymyksestä, mutta älä syytä häntä. Ja tukekaa toisianne ja arvostakaa molempien tekemään työtä ja panosta.

En halua olla ilkeä, mutta minunkin mielestäni kesyä, en ymmärrä miten olet noin poikki.



Eli nyt tärkempää kuin opiskelu on LAPSESI. Jätä se opiskelu hetkeksi ja keskity siihen lapseen. Eikä kannata hermostua pienelle lapselle siitä, että se on lapsi ja tekee lapselle tyypillisiä asioita.



Voit jatkaa opiskelua vuoden päästä.. taikka kahden. Keskity lapseesi äläkä hermostu sille TURHASTA.



Mikäli taas olet masentunut (oireet sopii) -> lääkäriin!

Luin jostain tutkimuksen, jonka mukaan suomalaiset uupuu hirvittävää vauhtia, syynä jatkuva univelka. Väsyneenä ihminen tuntee voimattomuutta ja toivottomuutta topsi helposti.



Otin tämän vihjeen vastaan ja olen alkanut voida paremmin ja burnout oireet katosivat, kun aloin nukkua tarpeeksi.



Älä kuku yöllä netissä, vaan nuku! Syötkö terveellisesi, ulkoiletko? Jos et muuta voi, lisää hyötyliikuntaa eli vältä julkisia ja autoa ja kävele aina kuin voit. Näillä pienillä muutksilla saat ehkä suuremman muutoksen aikaan kuin luulitkaan. Mutta enennkaikkea: lisää yöunta!

käyttöön. Ihan rohkeasti kysyt apua ystäviltä, vanhemmilta... että olet ihan poikki ja tällainen tilanne ja voisiko joku auttaa jotenkin. Olet ylikuormittunut ja tarvitset nyt apua. Pyydä sitä...

Ootko itkeny sille miehellesi? Jos saisit aitoa lohdutusta, voisi löytyäkin niitä voimia... Tai sitten jäät sairaslomalle opinnoista pariksi viikoksi lataamaan akkuja.

maalihan häämöttää jo! Lopeta kaikki "turha" näpertäminen ja keskityt vaan tärkeimpään, eli lapsen hoitoon. Sittenhän teillä pitäisi olla kaikki hyvin? Eikö?

Voisiko mummot, sisarukset tai joku muu läheinen auttaa ? Onko miehen "pakko" mennä juuri tuolloin työmatkalle vai voisiko vielä yrittää siirtää/jättää menemättä, tiedän ei välttämättä onnistu ? Onko muutto milloin, ennen miehen reissua vai sen jälkeen ? Voisiko remonttia hidastaa (jättää jonkun asian tekemisen myöhempään ajankohtaan) niin että mies kerkeäisi auttaa nyt sinua kotona niin jaksaisit sitten taas työmatkan ajan ? Voitko itse helpottaa opiskeluja nyt ja siirtää jotain tekemisiä myöhempään ?



Kovasti tsemppiä ja jaksamista sekä virtuaalihali. Toivottavasti asiat järjestyy.

Olet selvinnyt tähänkin asti, mikset selviäisi tuota kahta viikkoa lisääkin?

1. Onko sun mahdollista hidastaa opinnoissa? Teet nyt vain sen mikä on aivan pakko tehdä, etkä mitään ylimääräistä. siirrät niitä tenttejä, joita voit siirtää tai lintsaat muuten tunneilta.



2. Saatko jonkun hoitamaan lasta ja/tai kotia? Itse opiskelin lähäriksi varsin haastavalla perhekokoonpanolla. Ihaninta aikaa oli silloin kun palkattiin meille hoitaja kotiin. Mut mulla oli useampi hoidettava ja hoitaja tyytyi pieneen palkkaan, koska sai ottaa oman alle kolmivuotiaansa meille mukaan. Hän sai siis lisätuloa reilusti kotihoidontukikautensa päälle. Onko sulla ketään sellaista ystävää, joka voisi avittaa? Tai lapsen mummoa, tätiä, ukkia - ihan ketä vaan?



3. Oli miten oli niin nyt sun täytyy LEVÄTÄ!!! On pakko.



Mee nukkumaaa, vie lapsi jhoitoon huomenna ja lepää koko päivä. Illalla leikit lapsen kanssa ja unohdat ihan kaiken muun.



Opintoja voit jatkaa myöhemminkin ja vaikka et voisikaan, niin lapsi on arvokkainta mitä ihmisellä voi olla. Rakasta, lepää, jotta jaksat rakastaa ja tulla rakastetuksi.



4. Keskustele miesi kanssa. Ei ehkä ihan just nyt. Mutta on tärkeysjärjestys saatava selväksi. Onko sen IHAN pakko lähteä sille työmatkalle? Voisko joku muu?

ja teet itse päätöksesi. Jos tilanne vaatii, niin jätät pari tenttiä tekemättä.

mitä opiskelet, jos opinnot noin rankkoja? Itsekin opiskelen ja olen todella paljon kaksistaan lapsen kanssa miehen työreissujen vuoksi, mutta mun mielestä tämä opiskelu on paljon leppoisampaa kuin töissä käyminen :)

jos mies ottaisi palkatonta vapaata edes pariksi viikoksi????

Kyllä meillä on täällä tukiverkkoja, mutta tuntuu että niitä on jouduttu jo remontissakin käyttämään apuna, kun siinä on ollu jotenkin ihan käsittämättömän paljon ongelmia. En siis millään kehtais pyytää ja varsinkin kun tuntuu, että mistään yhden illan hoitoavusta ei varsinaisesti olisi hyötyä, vaan ylipäänsä elämä vaan pitäis saada normalisoiduksi pitkällä tähtäimellä.



Toisaalta taas en viitsisi valittaa, kun koko ajan mietin yhtä ystävääni, jolla on todella paljon huonommin asiat tai yksinhuoltajavanhempia tai perheitä joissa on sairauksia tai muuten asiat ihan toisella tolalla. Tunnen vaan itseni todella heikoksi ja onnettomaksi, kun en tämmöistä pientä vastoinkäymistä jaksa :(.



Opiskelen raksainsinööriksi, eikä koulu varsinaisesti mitenkään äärettömän rankkaa olekaan ja tykkään kyllä koulupäivistä ja mielestäni se on myös kivaa, mutta tällä hetkellä on monta tenttiä ja harkkatyötä päällekäin ja varmaan nekin paisuu vielä minun mielessä, kun niiden tekemiseen pitää repiä energiaa jostain ihan liian syvältä.



Miks siis kaiken tämän keskellä suurin ongelma tuntuu kuitenkin olevan se, että minä tunnen itseni niin huonoksi, kun väsyn???



ap

lähti viesti liian aikaisin. Ei ollut tarkoitus ilkeillä. Oletko vasta aloittanut opiskelun? Mietin, että otatkohan liian vakavasti opinnot? Sellaisen vinkin annan, että äidin ei kannata tuhtala kaikkia voimavarojaan opiskeluun. Se lapsi on tärkein ja vähän vähemmälläkin työllä pääset varmasti kursseista läpi. Teet sen mitä jaksat ja otat elämäntilanteesu huomioon. Onneksi tuo teidän tialnne on väliaikainen. Tsemppia :)

mitä opiskelet, jos opinnot noin rankkoja? Itsekin opiskelen ja olen todella paljon kaksistaan lapsen kanssa miehen työreissujen vuoksi, mutta mun mielestä tämä opiskelu on paljon leppoisampaa kuin töissä käyminen :)

takana yksi maisterin tutkinto, nyt teen toista. Ja ihan rehellisesti voin sanoa, että töissä oli helpompaa, vaikka edellinen työ oli ihan koulutusta vastaavaa vaativaa asiantuntijatyötä..

ap:n opinnoista, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, että sairaanhoitajaksi jos opiskelee, niin välillä on oikeasti ihan toivottoman tiukkaa. Niilläkin, joilla ei ole perhettä lisäksi huolehdittavana. Pilkkuja nuollaan ja viilataan, että kaikki kiemurat tulee tehtyä, ja liian paljon keskitytään epäolennaiseen, ei siihen, mikä tuottaisi ammattitaitoisia sairaanhoitajia..



Joka AMK:ssa ei ole näin, olen kuullut monelta muualta tänne muuttaneelta sairaanhoitajaopiskelijalta ihmettelyä tätä touhua kohtaan. Että kai se on ala/ja koulukohtaista (ja yksittäisistä opettajistakin riippuvaa..).