Lue keskustelun säännöt.
Nyt sitten katkes kamelinselkä
26.10.2011 |
Lyhyesti: Minä opiskelen, pikku taapero meni vasta päiväkotiin (ei ole todellakaan sujunut kivuttomasti), mies töissä ja teke iltaisin remonttia uudessa kodissamme (kestänyt n. 1.5kk), johon muutto ehkä 2 vkon kuluttua. Olen pitkät päivät opintojen parissa ja hoidan sen lisäksi joka päivä yksin lapsen ja kodin, kun mies tekee remonttia. Jako on luonnollinen eikä sinänsä aiheuta kitinää, mutta kylläkin väsyttää.
Nyt on sitten menossa opinnoissa tenttiaika ja aikaa nukkumiseen ei meinaa enää kaiken muun jälkeen jäädä ja itku on alkanut olla herkässä. Tänään mm. itkin viikatessani pyykkiä ja ripustaessani uusia kuivumaan ja hermostuin ihan luokattoman paljon, kun vilkas lapsi hakkasi lelulla tv-tasoa. Voimat alkaa siis todella olla lopussa ja olen jaksanut vaan sillä varjolla, että kohta minulla on taas puoliso ja lapsella isä kotona, etten ole enää niin yksin. Nyt kuitenkin tuli ilmoitus, että miehellä on heti muuttomme jälkeen 2 vkon työmatka, eli se siitä ja voi h*****ti että hajoan ihan just ja tähän paikkaan. Nyt ei enää edes itku tule, makaan vaan ihan turtana koneella, enkä halua edes mennä miehen viereen nukkumaan.
Mistä minä revin voimia vielä ainakin kuukaudeksi? ??
Kommentit (57)
Miks siis kaiken tämän keskellä suurin ongelma tuntuu kuitenkin olevan se, että minä tunnen itseni niin huonoksi, kun väsyn???
ap
Siksi, että ihminen on väsyessään ja nälkäisenä alhaisten vaistojensa varassa. Sillon itkettää ja vituttaa ja masennus hiipii nurkan takaa ja ihan kaikki mikä ei jo makaa maassa, kaatuu niskaan. Jos voit hakea lapsen hoidosta vaikka vaan vähänkin myöhemmin joku päivä, ja saat siten mahdollisuuden nukkua, niin huomaat, että tunninkin päikkärit valaisee mielialaa aika paljon.
Missäpäin vaikutat? Minä voin hoitaa lastasi omani ohella, jos nyt kävisi niin hyvin, että sijaitsisit missään lähelläkään. Itse olen Kuopion alueelta (hmmm... voikohan täällä edes opiskella alaasi?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä opiskelet, jos opinnot noin rankkoja? Itsekin opiskelen ja olen todella paljon kaksistaan lapsen kanssa miehen työreissujen vuoksi, mutta mun mielestä tämä opiskelu on paljon leppoisampaa kuin töissä käyminen :)
takana yksi maisterin tutkinto, nyt teen toista. Ja ihan rehellisesti voin sanoa, että töissä oli helpompaa, vaikka edellinen työ oli ihan koulutusta vastaavaa vaativaa asiantuntijatyötä..
Mulla kans alla maisterin tutkinto ja nyt suoritan amk-tutkintoa ja molempien suorittaminen paljon leppoisampaa kuin työssä käyminen. Vaikka ei työssä oleminenkaan mun mielestä rankkaa ole. Opiskelu vaan on vielä löysempää. Ja töissä olen ollut mm. tutkimus- ja tuotekehityshommissa suunnittelijana, projektipäällikkönä... t. #9
ainakin ensimmäistä tutkintoa tehdessäni monilla kavereilla, jotka opiskelivat eri tiedekunnissa oli paljon helpompaa ja löysempää. Esim. monet humanistiset aineet vaativat todella paljon työtä kun taas esim. luonnontieteellisessä tai kasvatustieteissä pääsee huomattavasti helpomalla (jos vertaa opintopisteisiin vaadittavia työmääriä).
Olen ollut sekä julkisella että yksityisellä sektorillä töissä (siis ensimmäise tutkinnon jälkeen) ja kyllä töissä pääsi helpommalla :)
Miks siis kaiken tämän keskellä suurin ongelma tuntuu kuitenkin olevan se, että minä tunnen itseni niin huonoksi, kun väsyn???
ap
Siksi, että ihminen on väsyessään ja nälkäisenä alhaisten vaistojensa varassa. Sillon itkettää ja vituttaa ja masennus hiipii nurkan takaa ja ihan kaikki mikä ei jo makaa maassa, kaatuu niskaan. Jos voit hakea lapsen hoidosta vaikka vaan vähänkin myöhemmin joku päivä, ja saat siten mahdollisuuden nukkua, niin huomaat, että tunninkin päikkärit valaisee mielialaa aika paljon.
Missäpäin vaikutat? Minä voin hoitaa lastasi omani ohella, jos nyt kävisi niin hyvin, että sijaitsisit missään lähelläkään. Itse olen Kuopion alueelta (hmmm... voikohan täällä edes opiskella alaasi?).
Kiitos tuosta "kaikki mikä ei jo makaa maassa, kaatuu niskaan" -vertauksesta, se sai hymyn huulille. Ja kiitos hoitoavun tarjouksesta, valitettavasti en asu kovinkaan lähellä.
Minussa piilee varsin vakavastiotettavan perfektionistin vikaa ja näissä tilanteissa se on tietysti hankalaa, kun ei ole edes kunnolla aikaa rauhoittua ja muistuttaa itselle tärkeysjärjestyksestä. Sitä vaan paahtaa menemään, mutta siinä vaiheessa kun aika ei totisesti riitäkään kaiken tekemiseen kunnolla, tulee katastrofi.
Entä miksi ihmeessä minusta tuntuu, etten halua nyt miehen lähelle? Ihan kun syyttäisin tavallaan häntä tästä, vaikka ihan varmasti hänkin on väsynyt siihen, että on päivät töissä ja illat raksalla, ei siis liikaa lepoa hänelläkään. Jotenkin vaan tuntuu, että haluan tosissaan hakea peiton ja tyynyn tähän sohvalle, ihan kun saisin olla tässä rauhassa tai jotain....
Kiitos kuitenkin teille muutamalle opiskelijaäidille, aloin heti miettimään olisiko minulla mahdollisuutta tehdä heti perjantain tentti edes vähän vähemmällä intensiteetillä tai uusintapäivänä... En vaan haluais kerryttää tekemistä jonnekin tulevaisuuteen, kun sinnekin niitä opintoja vielä riittää.
Niin ja opiskelen siis toista vuotta, joka tuntuu olevan meidän koulussa jostain syystä se rankin vuosi.
ap
sinulla on paljon enemmän aikaa ja voimia valmistautua niihin muuton jälkeen kun elämä on normalisoitunut. Tee nyt vain ne työt, mitkä on aivan pakko tehdä - eikä niistäkään tarvitse saada sitä parhainta arvosanaa, tähtää suosiolla "hyviin tietoihin".
Kun olette muuttaneet, olet saanut levätä, elämä on normalisoitunut ja mies mukana arjessa niin siinä vaiheessa voit vetää opintojen suhteen täysillä ja vaikka suorittaa normaalia enemmän.
t. opiskeleva yh
mutta kun aloin miettimään tosissaan tuota tentin siirtämistä eteenpäin, tuli ihan kamala ahdistus, ihan kun astmakohtaus olis iskemässä. Pahinta taitaa olla, kun ei edes usko että voimat palaa. Pelkään että jään näin väsyneeksi loppu elämäkseni, enkä sen takia uskaltais siirtää mitään tekemistä eteenpäin, koska sitten sinne tulee liian suuri suma.
En tiedä onko tuossa edes pientäkään järjen hiventä, mutta mieli tuntuu aaltoilevan nyt tosi kovaa ja voisin vaan painua maan alle :(.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ainut ratkaisu. ET selviä opinnoistasi. Piste.
Suotta kärsit ja pahennat tilannetta. Lopeta opinnot vuodeksi tai kahdeksi ja yritä myöhemmin uudestaan.
..on ihan normaali reaktio. Itsekin usein väsyneenä huomaan projisoivani negatiiviset tunteet mieheen, haen sillä alitajuisesti syyllistä tilanteessa, jossa ei edes ole syyllisiä. Se projisointi on yksi psyyken puolustusmekanismeista vaikeita asioita vastaan.
Hedelmällisempi tapa olisi kertoa miehelle ahdistuksesta ja pyytää lohdutusta.. Ihan mutulla sanoisin, että perfektionistin ei varmaan ole helppo näyttää heikkouttaan läheisellekään, ja tuo avoin lohdutuksen pyytäminenkin saattaa ottaa koville.
Koita kokeilla sitä, miehesi saattaa ymmmärtää sua paremmin kuin luulet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että edes hymyilytti. :) Harmi, ettet ole lähempänä.
Miehestä erilläänolo johtuu varmasti myös siitä omasta ahdistuksesta ja väsymyksestä. Parempi ehkä pysyäkin kauempana, niin ei tule sitten suotta purettua pahaa mieltä siihen lähimpänä olevaan... Saattaa muuten huomenna kaduttaa yöllinen raivokohtaus (näitä olen itsekin vetänyt). Kyllähän se tavallaan on miehenkin syytä, mutta toisaalta, ei hän sitä valinnut. Toivottavasti tajuaa edes olla pahoillaan, että jättää sinut yksin kaiken hulluuden keskelle.
Jos sinulla on mitään mahdollisuuksia tehdä tenttejä myöhemmin, niin ehdottomasti suosittelen! Tentithän kuitenkin tulee tehdä niin hyvin kun inhimillisesti mahdollista, ja juuri nyt sinulla ei ole aikaa olla paras mahdollinen tentintekijä. Kokemuksesta näin voi sanoa toinen perfektionismiin taipuvainen. Tai sitten vedät "puolilla valoilla" ja katsot mihin se riittää ja parantelet tulosta myöhemmin, jos on tarvis. Joskus olen hyvällä tuurilla vetänyt hyvän numeron tentistä noinkin, mutta se on jo harvinaista.
Ei voi muuta sanoa, kun että onneksi opiskelut ovat kohdallani jo takanapäin! Sinulle toivon kovin paljon tsemppiä ja voimia, pärjäät varmasti hyvin ja vielä paremminkin voit pärjätä, jos et vaadi itseltäsi liikoja. Palaat perfektionismin pariin sitten kun siihen on taas aikaa ;)
Että pahoin pelkään tuon työmatkan olevan pakkojuttu, eli ajankohtaa ei voi muuttaa, eikä sitä varsin peruuttaa. Muutto on pakko tehdä ennen tuota reissua, koska vanhaan asuntoon on tulossa jo uudet asukkaat, emmekä voi kamalan pitkään heidänkään muuttoa viivyttää. Toisaalla taas joku kysyi voisiko mies ottaa lomaa ja tässä tilanteessa se näyttää ainakin äkkiseltään epätodennäköiseltä, mutta ehkä jos tilanne pahenee, niin muutamaa päivää edes voi harkita. Toivottavasti.
Onko teidän mielestä siis ihan ymmärrettävää, että olen väsynyt? Jostain syystä ajattelen itse, että eihän vielä voi väsyä, mitä minä sitten teen jos asiat joskus on oikeasti huonosti! Eikä se lohdutuksen pyytäminen mieheltä todellakaan ole helppoa, enkä kyllä taida tänään häntä enää herätelläkään, vaan jospa tosiaan nukkuisin rauhassa yksinäni tässä sohvalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen just noita joilla "asiat on paljon pahemmin", mun koko elämä on ollut ihan kamalan hektistä monta vuotta. Olen joutunut tinkimään perfektionismista ja kaikesta muusta, ja vaikken elämönohjeita annakaan yleensä, annan nyt. Eli tämän olen oppinut aikana, jona olen jäänyt kolmen alle kouluikäisen yh:ksi, aloittanut uuden haastavan työn ja väikkärin, muuttanut kaksi kertaa ja ollut tosi rikki, huono ja osaamaton, kärsinyt sen seurauksena unettomuudesta ja rytmihäiriöistä ym.
- priorisoi uni ja lepo, ne ovat tärkeimpiä asioita koska muuten et pysy toimintakuntoisena
-älä luovu kaikesta mukavasta samasta syystä, et jaksa
- pyydä apua kun tarvitset, anna muiden auttaa
- tee vain se, mikä on pakko - yllättävän monta asiaa voi jättää tekemättä kotona ja töissä, eikä maailma kaadu
-kyseessä on melko lyhyt aika - sovi miehesi kanssa, että jätätte kotityöt ja muut vähemmälle ja teette ne yhdessä kun tilanne helpottaa
- syötä lapsille pikaruokaa ja lintsaa ruuanlaitosta silloin kun et jaksa
- älä ota lisästressiä ja huonoa omaatuntoa siitä mitä et jaksa tehdä - jos et jaksa, et jaksa; kukaan ei jaksa kaikkea
Näitä olen opetellut. Suurin juttu on torjua omat huonommuudentunteet, itsekritiikki ja nega. SNe vievät valtavasti energiaa, ja siksi juuri tuo lepokin on tärkeää.
on ymmärrettävää että olet väsynyt! Ei väsymystä voi mitata millään ja vaikka moni tällä palstalla antaa toisin ymmärtää, voi väsynyt olla kuule paljon vähemmästäkin. Se on ihan henkilökohtainen tuntemus ja silti sun kuormalla väsyttäis aika montaa muutakin.
Se että vertaa oloaan yh-äiteihin, jotka jaksaa aina yksin, ei auta ketään. Et ole heidän tilanteessaan, eivätkä he sinun. Sinä olet sitäpaitsi tottunut miehen tukeen ja se sinulle suotakoon. Jos olisit yh olisit ehkä romahtanut ja rakentanut uuden arjen jo kauan sitten ja sitä ei kukaan tiedä miten jaksaisit, jos olisit siinä tilanteessa.
Ole väsynyt ihan kaikessa rauhassa ja tee vain se minkä jaksat. Nyt väsyneet aivosi tuskin saavat oloasi paremmaksi millä tahansa pähkäilyn määrällä. Unohda koko juttu, yritä nukkua hyvät yöunet ja pohdi asiaa taas aamulla virkein aivoin! Hyvää yötä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ymmärrettävää että olet väsynyt! Ei väsymystä voi mitata millään ja vaikka moni tällä palstalla antaa toisin ymmärtää, voi väsynyt olla kuule paljon vähemmästäkin. Se on ihan henkilökohtainen tuntemus ja silti sun kuormalla väsyttäis aika montaa muutakin.
Se että vertaa oloaan yh-äiteihin, jotka jaksaa aina yksin, ei auta ketään. Et ole heidän tilanteessaan, eivätkä he sinun. Sinä olet sitäpaitsi tottunut miehen tukeen ja se sinulle suotakoon. Jos olisit yh olisit ehkä romahtanut ja rakentanut uuden arjen jo kauan sitten ja sitä ei kukaan tiedä miten jaksaisit, jos olisit siinä tilanteessa.
Ole väsynyt ihan kaikessa rauhassa ja tee vain se minkä jaksat. Nyt väsyneet aivosi tuskin saavat oloasi paremmaksi millä tahansa pähkäilyn määrällä. Unohda koko juttu, yritä nukkua hyvät yöunet ja pohdi asiaa taas aamulla virkein aivoin! Hyvää yötä. :)
ja kiitos myös 25!
Taidan tosiaan pistää koneen pois ja silmät kiinni, ei tämä lisävalvominen varmasti ainakaan asioita paremmaksi muuta.
Jospa huominen näyttäis jokseenkin järkevältä.
Hyvää yötä!
ap
Yksi avain on ollut Liisa Keltikangas-Järvisen kirja itsetunnosta. Siinä kerrottiin, että hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen hakee syyt epäonnistumiseen ulkoa, huonoitsetuntoinen itsestään. Olen tietoisesti opettanut itseäni ajattelemaan, ettei ole minun vikani että homma ei suju (teen kaikkeni enkä ole laiska, vaan väsynyt), kerron itselleni olevani hyvä äiti, jos koti on sotkuinen, se johtuu siitä että nyt on vain tällainen aika... Itseterapiaa, siis.
Pelkään kyllä tulevani laiskaksi ja saamattomaksi ihmiseksi jos terapia onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläkä vaadi itseltäs liikaa. Jos on muutenkin stressiä, jätä turhat koti tms työt myöh ajankohtaan ja jos mahd opiskeluissakin voi joustaa. Ehdit kyllä! tsempiä
Uupumus teettää sen, että haluaa vain selvitä ja lopun aikaa olla rauhassa, eikä ketään lähelle.
Minusta olisi tärkeää kertoa miehelle syyttelemättä, miltä tuntuu, ja pyytää ymmärrystä. Jos molempien ylirasituksen lisäksi tulee vielä parisuhteen kriisi, voi se kummankaan haluamatta johtaa syyttelyyn, riittämättömyyden tunteeseen ja lopulta jopa turhaan eroon. Miehen pitäisi ymmärtää ja hyväksyä, että sinä olet vaarassa palaa loppuun ja suojelet itseäsi hölmönkin tuntuisilla tavoilla.
joka on kai vieraantunut todellisuudesta niin paljon, että mun mielestä toi kuulostaa aika kesyltä? Tietty eri ihmiset väsyy erilailla, mut musta tuntuu että meillä on ollut toi tilanne jo vuosissa laskettava määrä ja tilanteen muuttumiseenkin on vuosissa laskettava määrä. Ei juuri noita samoja hommia, mutta vastaavia.
Kyl kai nyt 1,5kk tai 2 vko tai vielä 2 vko sen päälle on vaikka jääpuikko perseessä...
Mulla kans alla maisterin tutkinto ja nyt suoritan amk-tutkintoa ja molempien suorittaminen paljon leppoisampaa kuin työssä käyminen. Vaikka ei työssä oleminenkaan mun mielestä rankkaa ole. Opiskelu vaan on vielä löysempää. Ja töissä olen ollut mm. tutkimus- ja tuotekehityshommissa suunnittelijana, projektipäällikkönä...
t. #9