Muita, jotka eivät nauti ihastumisesta ollenkaan? Kamala tunne ja tekee minut levottomasti sekä ilottomaksi
Olen niin voimakkaasti ihastunut ihmiseen, että se repii minut sisältä ja tekee minut hulluksi koska en saa ihmistä pois mielestäni. En voi kuitenkaan lähestyä häntä vaan joudun olemaan etäinen omien tunteiden vuoksi joka hajottaa entistä enemmän. Olen yrittänyt vain päästää irti ja lakata ajattelemasta. En vain pysty. Olen miettinyt, että pitäisikö minun puhua tästä hänelle, että minulla on tunteita häntä kohtaan jos sitten pakit/torjutuksi tuleminen auttaisi siihen, etten enää tuntisi voimakkaasti häntä kohtaan. Minä jopa nykyään välillä romahtelen kotona itkemään koska hän on päässyt liian syvälle tunteiden tasolla. En enää kestä tätä.
Mitä teen?
Kommentit (3)
Tähän ongelmaan on termikin, mutta nyt se ei tule mieleeni.
Ihastuminen ei kannata, koska se kosahtaa kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin.
Minusta tämä on vieläpä ihan pimeetä koska enhän minä häntä oikeasti edes tunne. Kuitenkin kun näemme eli useita kertoja viikossa ja kun katseemme kohtaavat, juttelemme, voi herranjestas mitä väreilyä se on. En ole koskaan tuntenut sellaista koko kropan läpi kulkevaa väreilyä toisen katseesta. Hän vielä paljon utelee, tahtoo jutella, hymyilee, naurattaa. On läsnä minulle. Minä joudun olemaan liian asiallinen ja etäinen ja sekin tuntuu pahalta työntää toista kauemmaksi vaikka en haluaisi. En vain saa häntä mielestäni, hän on niin vetovoimainen ihminen, muista vastaavaa koskaan kohdanneeni. - ap