Luulin että mun stressi ja vitutus

Mutta siis kannattaa kokeilla kiristystä. Jotain pois ellei tottele. Vaikka sitten ne lelut, jätesäkkiin vaan jokainen joka ei ole paikallaan..

(jo toinen tälläinen vastaus tänään, mitä ihme hiippareita täällä pyörii?)

Ootko ajatellut, että lapsi itkee siellä nyt, koska pelkää sua? Nyt otat aikalisän. Ei sun vitutus lapsesta johdu, vaan susta itsestäsi. Ei ole mikään maailman isoin asia, että lapsi ei kerää leikkiä pois, herranjumala. Olis tietenkin tosi helppo tapa purkaa oma vitutus lapseen sillä, että nyt menet kiusaamaan lasta, jolla on jo tosi paha mieli, mut se on kyllä lasta kohtaan tosi väärin.

Et varmaan edes osaa pyytää lapseltasi anteeksi, jos menetit malttisi, mutta asioiden ollessa toisinpäin vaatisit lasta pyytämään anteeksi.

rikkomalla lapsen tavaroita, ja nyt ajattelit kurittaa häntä lisää? Meeppäs katsomaan itseäsi peilistä. Takaisin saattaa katsoa sellainen ihminen josta et itsekään pidä.

Hoitoon ei ikävä kyllä mennä. Sinne päästään, jos päästään. Ja enpä ole vielä kuullut vanhemmista, jotka eivät IKINÄ polttaisi päreitään lapsen kanssa. Jotkut tosin hyvin harvoin, ja ehkä jotkut myös moista valehtelevat.



Stressi ja vitutus ei poistu kahdessa päivässä, eikä sille yleensä ole vain yhtä syytä. Oman kokemukseni mukaan niiden lientyminen kestää suunnilleen saman verran kuin niiden syntyminen. Pikkuharmit on helppo korjata, mutta jos töissä pännii ja kotona ei saa rauhaa, asia lähtee paranemaan vasta kun molemmissa seikoissa saa rauhan mielelleen. Ja toistaiseksi ap näyttää olevan räjähdysaltis, joten parin päivän huilailu töistä tuskin edes riittää.



Mene hoitoon ja mene hoitoon... varaa aika lääkärille. Puhu puolisosi kanssa, jos vaikka hän päästäisi muutamaksi päiväksi kokonaan lomalle perhe-elämästä johonkin mihin lapsi tai lapsetkaan eivät tule mukaan.



Pyydä lapseltasi anteeksi. Sano että teit väärin kun paiskoit esineitä. Mutta älä silti nöyristele lapsesi edessä. Vastakin vanhempia pitää totella. Tosin arvelen, että saat vielä triljoona kertaa muistuttaa ajelehtivista leluista jne.



Jaksamista sinulle! Älä jää tuon kanssa yksin, vaan hanki apua ajoissa. Mitä aikaisemmin sitä tajuaa pyytää, sen helpommin asiat lähtevät kääntymään oikealle tolalleen.

Jos äiti sanoo et nyt, just nyt kun mua sattuu sun leikit siinä häiritsee niin pitäis olla jo siistii niin ei lapsi välttämättä ole vielä edes lopettanut sitä leikkiä vielä. Tekeekö kaikki aikuisetkin aina kaiken samantien mitä pitäis?

Meillä nykyään kerätään lelut paikoilleen joka ilta pikkukakkosen jälkeen. Iltapalaa ei tule, ennen kuin lelut on kerätty. Yli vuoden on tällä tavalla toimittu ja pikkuhiljaa alkaa sujua, itse täytyy tietenkin auttaa mukana.

mua ei häiritse se, että ap:n pinna paloi. Ja senkin tajuan, että hän heitteli noita tavaroita, sekin on inhimillistä jos on ihan kuppi täynnä. Mut se mua häiritsee ihan hirveästi tuossa ap:n tekstissä, että toi tilanne on jo ohi ja siitä on mennyt jonkin aikaa, koska hän kirjoittaa siitä tänne. Tavallisesti pää selviää vitutuksesta ihan muutamassa minuutissa ja aikuinen alkaa nähdä oman ylireagointinsa. Mut ap ei näytä näkevän sitä tai tunnistavan sitä, vaan aikoo näemmä mennä sinne nyyhkyttävän lapsen luokse jatkamaan tätä tilannetta sen sijaan, että katkaisisi sen ja tyynnyttäisi sekä lapsensa että itsensä. Ap:n kuvailema tilanne ei tosiaan ole mikään kasvatuksellinen tilanne enää tässä vaiheessa, eikä ole mitään syytä jatkaa sitä.

mua ei häiritse se, että ap:n pinna paloi. Ja senkin tajuan, että hän heitteli noita tavaroita, sekin on inhimillistä jos on ihan kuppi täynnä. Mut se mua häiritsee ihan hirveästi tuossa ap:n tekstissä, että toi tilanne on jo ohi ja siitä on mennyt jonkin aikaa, koska hän kirjoittaa siitä tänne. Tavallisesti pää selviää vitutuksesta ihan muutamassa minuutissa ja aikuinen alkaa nähdä oman ylireagointinsa. Mut ap ei näytä näkevän sitä tai tunnistavan sitä, vaan aikoo näemmä mennä sinne nyyhkyttävän lapsen luokse jatkamaan tätä tilannetta sen sijaan, että katkaisisi sen ja tyynnyttäisi sekä lapsensa että itsensä. Ap:n kuvailema tilanne ei tosiaan ole mikään kasvatuksellinen tilanne enää tässä vaiheessa, eikä ole mitään syytä jatkaa sitä.

Istun edelleen tässä sohvalla siten, että päässä suhisee raivosta. En uskalla tehdä mitään, ettei pinna katkea lopullisesti. Silmissä vaan mustenee, kun vituttaa niin paljon. -ap-

eli koetas hahmottaa, mikä sua vituttaa ja miksi purat sen lapseen?

naisten tekemää.



Sua ei työ vituta, eikä lapsen käytös. Se on sun päänuppi joka viiraa. Sä itse vittuunnut eri asioista.

toi on mulla jokapäiväinen fiilis. Ero vaan on se etten riko mitään. Hakkaan esim. pesukonetta tai "kuritan" pehmoeläintä. Mä tiedän että olen väsynyt, ihan loppua mutta näillä nyt vaan mennään.. Odotan innolla pääseväni töihin, ettei tarvitse olla lapsen kanssa 24/7.