Vanhempani ei ymmärrä harrastuksiani
Olen harrastanut geologiaa muutamia vuosia, välillä ostan omiin kokoelmiin jonkun kivinäytteen mitä ei suomen maaperältä löydy. Vanhempani ei tunnu hyväksyvän harrastustani ja aika usein kuulee sanottavan, mitä niillä tekee. Miten suhtautua tähän?
Rasittavaa joutua kuulemaan tälläistä omasta harrastuksesta josta itse pitää. Onko ainoa vaihtoehto vähentää yhteyden pitoa? Tykkään tutkia kiviä mikroskoopeilla, myös niiden arvo kiinnostaa. Kivien keräilyssä yhdistyy myös moni tieteenhaara kemia, fysiikka ja luonnossa liikkuminen. Miten joku ei voi arvostaa tälläistä harrastusta?
Onko se ongelma tuo että välillä laittaa harrastukseen muutaman satasen varusteiden hankintaan. Vanhempani ovat näitä kauniit ja rohkeat sukupolvea jotka tuijottavat vain telkkaria. Itse olen yli 40 vuotias mies. Mitä tekisit tilanteessani? Jätänkö vain kaikki harrastustoimintani jatkossa heille kertomatta?
Kommentit (5)
Miksi sinua kiinnostaisi, mitä mieltä vanhempasi ovat harrastuksistasi, aikuinen mies?
Et voi muuttaa vanhempiasi. Jätä kommentit huomiotta ja juttele heidän kanssaan jostain ihan muista asioista. Kiviharrastuksesta voit jutella siitä kiinnostuneiden kanssa. Vanhemmilta voit vaikka kysellä, että millaisia kiinnostuksen kohteita heillä on tällä hetkellä. Juttelette niistä.
Äitini ei hyväksy kiipeilyharrastusta. Kiukuttelu alkaa olla hänen osalta sitä tasoa, etten enää käy. Kaikki muut ovat kannustavia ja pitävät hyvänä harrastuksena.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinua kiinnostaisi, mitä mieltä vanhempasi ovat harrastuksistasi, aikuinen mies?
Asia ei ole noin yksinkertainen. Vanhemmat ovat kuitenkin lähisukulaisia, joiden toivoisi olevan kunnioittavia omaa jälkikasvuaan kohtaan. Tuo asenne kertoo aika paljon, miten lapseen suhtautuu kokonaisuutena.
Monet vanhemmat on ankeuttajia, omani myös..Mut en nyt tiedä onko sillä enää tälleen aikuiselle ihmiselle väliä?
N46