Minkälaista asiatonta kohtelua olette saaneet viranomaisilta?
Joku ylilääkäri (joka ei koskaan ollut edes tavannut lasta) yritti estää mun lapseni tutkimukset, koska hänen mielestään kyse oli vain sosiaalisista ongelmista. Hirveän väännön jälkeen tutkimukset myönnettiin ja lapsen diagnoosina oli keskivaikea kehitysvamma.
Kommentit (3)
Lääkäri odotutti minua päivystyksessä tuntikausia ja otti kaikki jälkeeni tulleet potilaat ennen minua. Kyseessä terveyskeskuksen päivystys joka lakkautettu jo vuosia sitten. Muiden vaivat eivät olleet mitään henkeä uhkaavia mitä odotushuoneessa kuulin ja joidenkin kanssa juteltiin. Hoitaja kävi kertaalleen sanomassa lääkärille että olen odottanut jo hyvin kauan ja kuulin kun lääkäri kovaan ääneen totesi hoitajalle: Ei voi mitään ja odotus senkuin jatkui ja kaikki muut pääsivät edelleni. Olin illan viimeinen potilas ja vastaanotolla lääkäri totesi: Kiusaan sinua niin paljon kun voin, tämä viittauksena odotuttamiseeni. Hän myös totesi: Tähän aikaan illasta tulet tällaista valittamaan. No itsehän oli odotuttanut minut viimeiseksi. Lisäksi hän totesi että voin minä kuunnella sinua mutta en aio tehdä mitään. Vasta kun kerroin hänelle asiani joka oli muutakin kuin yleistynyt ahdistuneisuushäiriöni, lääkäri joutuikin tekemään neurologiset tutkimukset. Jos olisi ollut vakava tilanne kyseessä, vaikka ohimennyt TIA kohtaus olisi tuntien odotuttamisella ollut pahat seuraukset. Neurologisin oirein menin päivystykseen ja jo päivystykseen pääsyä varten täytyi läpäistä sairaanhoitajan seula. Minua kehotettiin monelta taholta, mm. ihan lääkäritasoltakin tekemään ilmoitus kyseisestä lääkäristä, mutta en viitsinyt nähdä vaivaa koska näillä ilmoituksilla lähinnä pyyhitään piip ja väitetään kaiken olleen väärinkäsitystä. Voi olla että ulkomailla lääkärit voivat käyttäytyä hieman eritavoin kuin Suomessa on tapana. Jossain vaiheessa tämä kyseinen lääkäri lopetti työnsä tuolla ja ilmeisesti palasi kotimaahansa.
Silloinen mieheni oli hakannut molemmat silmäni mustaksi. Menin lääkäriin ja sanoin etten voi mennä töihin sen näköisenä. Lääkäri saivarteli ettei voi kirjoittaa saikkua kun ei ole sairaus. Sanoin sitten jo painokkaasti että oli miten oli mutta töihin en mene. No jotain diagnoosia alkoi sitten löytymäänkin viikon sairaslomaan ja eihän ne jäljet edes sinä aikana kadonnut. Näin empaattinen oli 1980-luvun alun naislääkäri. Erosin pian siitä hakkaajapaskasta.
Onko muita?