Voiko työnarkomaani olla terve?

Antaahan työ elämään siaältöä. Mieleen tulee joku Vincent van Gogh, joka ei juuri tienannut mitään tauluillaan mutta työnarkomaanina teki niitä paljon. Koki saavansa jotain mielenterveyttä niistä, vaikka sukupuolitauti sitä samaan aikaan söi.

Ahkeruus on hyve, mutta jos kääntyy työnarkomaniaksi, niin sillä ehkä paikkaillaan jotain? Huonoa itsetuntoa, asioita joita ei haluta kohdata, yksinäisyyttä. Miten käy, kun työnarkomaani jää eläkkeelle?

Katsoin sen uuden Luottomies-elokuvan ja siinä se työnarkomaani appiukko sai sairaskohtauksen töiden (tai Tommin) takia. Se ehdotti, että voisi keventää työkuormaansa ja tehdä töitä vaan kuutena päivänä viikossa.

Jäin sitten miettimään, että vaikka rakastaisi työtään ja se olisi intohimo, niin voiko se silti olla liikaa.

Yksikään narkomaani ei ole terve ihan riippumatta siitä mihin on itsensä koukuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Ahkeruus on hyve, mutta jos kääntyy työnarkomaniaksi, niin sillä ehkä paikkaillaan jotain? Huonoa itsetuntoa, asioita joita ei haluta kohdata, yksinäisyyttä. Miten käy, kun työnarkomaani jää eläkkeelle?

Muistan joskus vuosia sitten lukeneeni, että juuri eläkkeelle jäännin jälkeen on iso piikki kuolemissa. En muista oliko se Japanissa vai missä, mutta jotenkin se yhdistettiin siihen, että kun on tottunut tekemään hirveästi töitä ja se on merkittävä osa identiteettiä, niin se eläke oli jotenkin niin iso shokki, että se saattoi lisätä kuolemisen todennäköisyyttä.

Tämä on mitä muistan, eli saattaa olla ihan oma tulkintani.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään narkomaani ei ole terve ihan riippumatta siitä mihin on itsensä koukuttanut.

Missä menee (työ)narkomaanin ja työhönsä intohimoisesti suhtautuvan ihmisen ero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään narkomaani ei ole terve ihan riippumatta siitä mihin on itsensä koukuttanut.

Missä menee (työ)narkomaanin ja työhönsä intohimoisesti suhtautuvan ihmisen ero?

Ihan siinä missä muidenkin riippuvuuksien ja intohimojen raja menee. Eli jos joku asia rupeaa hallitsemaan omaa elämää niin, että siitä on haittaa itselle ja/tai muille, ollaan riippuvuuden puolella.

Käyttääkö sellainen töissä huumeita?

Ne ei ainakaa oo tervei ketkä ei töissä käy

Yllättävän moni yrittäjä on tällainen. Saa huomattavasti paremmin peiteltyä työnarkomanian läheisiltään, jos on yrittäjä eikä palkkatyöläinen.

Vierailija kirjoitti:

Antaahan työ elämään siaältöä. Mieleen tulee joku Vincent van Gogh, joka ei juuri tienannut mitään tauluillaan mutta työnarkomaanina teki niitä paljon. Koki saavansa jotain mielenterveyttä niistä, vaikka sukupuolitauti sitä samaan aikaan söi.

van Gogh joutui mielisairaalaan...

En tunne yhtään ihmistä joilla ei olisi riippuvuuksia.

Pokkeuksetta nämä yltä päivää työtä tekevät tai vapaallakin vain työtä ajattelevat juoksevat karkuun tilannetta, jossa pitäisi kohdata itsensä. Lomallakaan ei kyetä vain rentoutumaan, vaan loma menee suorittamiseksi ja on tiukkaan aikataulutettu. Kun kysyy kuulumisia, aletaan selittää kuinka töissä menee, ja aina on kiire. Ei saa vastausta kysymykseen mitä sinulle kuuluu. Ei ole muuta identiteettiä kuin työminä. Ei ole muuta sosiaalista elämää kuin työ. Ei ole mitään muuta sisältöä kuin työ.

Onko sun Ap typeryydestä mitään tolkkua?! Ota ensin se sun pää pois perseestäsi niin voisit ehkä tyhjillä aivoillaan saada jotain tolkkua typeryyteesi. Hemmetti että ihmiset on vajukkeja. Mutten arvannut että näitä vajukkeja on joka paikassa ja näin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Onko sun Ap typeryydestä mitään tolkkua?! Ota ensin se sun pää pois perseestäsi niin voisit ehkä tyhjillä aivoillaan saada jotain tolkkua typeryyteesi. Hemmetti että ihmiset on vajukkeja. Mutten arvannut että näitä vajukkeja on joka paikassa ja näin paljon.

t: Työnarkomaani