Raskautuminen +30 vuotiaana, miten nopeasti?
Miten nopeasti olette tulleet raskaaksi +30v?
Meillä kaksi aiempaa lasta, parikymppisenä riitti että mies "aivasti minuun päin" niin oli raskaana. Nyt haluaisimme vielä yhden. Yritystä takana 5kiertoa eikä mitään. Taas tuntuu että kuukautiset alkamassa. Mikä on? Tiedän että monet yrittää kauemminkin mutta huolestuttaa kun aiemmin tosiaan ekasta kierrosta tärpännyt eikä ole edes yritetty ja nyt on yritystä ollut ja mitään ei tapahdu.
Kommentit (8)
Kerrasta. Kummallakin kerralla laaki ja vainaa. Tietenkin liittyy vähän siihenkin, miten usein hinkutatte. Kun lasta aletaan tehdä, homma usein alkaa maistua puulta ja seksiä on harvemmin kuin ennen. Siitä tulee työtä, velvollisuus.
Riipuu sinun hedelmällisyydestä, ja tietysti seksin määrästä mitä useemin sitä todennäköisemmin lyhyemmässä ajassa.😃😃onnea yrittykseen kyllä se vielä tärppää.😀
Yrittäessäni raskautua nopeasti nin oma ri pulipas ka roiskui suuhuni polttavien pie rujen rutistessa samalla kovalla äänellä.
Ap
Mitä ahdistuneemmaksi ja pakonomaiseksi se lastenteko käy niin sitä ikävämpää siitä teille molemmille tulee. Jospa nyt vain heität sen kalenterin ja kiireen pois ja nautitte seksistä niin kuin ne kaksikymppiset? Kerrankin ei tarvi miettiä ehkäisyä eikä muuta niin miksi siitä pitää rakentaa stressi? Jos vuosi menee ettei tärppää niin sitten voi mennä lääkärin pakeille
35-vuotiaana kertalaakista kun ajoitettiin ovulaatioon. 37-vuotiaana tarvittiin kaksi kierrosta, mutta siinä oli alla keskenmeno, joka varmaankin sotki hormonitoimintaa hiukan.
Vierailija kirjoitti:
35-vuotiaana kertalaakista kun ajoitettiin ovulaatioon. 37-vuotiaana tarvittiin kaksi kierrosta, mutta siinä oli alla keskenmeno, joka varmaankin sotki hormonitoimintaa hiukan.
Suurinpiirtein samoin meilläkin, korvauksena pienestä odotuksesta jälkimmäisellä kerralla tuli sitten kaksoset.
Nyt yli 30 vuotiaan ymmärrän, että ihastuminen tulee ennen rakastumista. Samalla pelkään, että en uskalla tai osaa rakastua kehenkään.
En enää haluaisi kokea sitä tunnetta, joka tulee kun on jo halunnut uskoa, että viimein olisi kohdannut hänet, jonka kanssa saatraisi edetä ja muodostaa parisuhteen, niin häm kertookin, että haluaisikin olla "vain ystäväni tai kaverini.
Ei siinä mitään kaveruudet ja ystävyydet naisten ja miesten kanssa ovat arvokkaimpia asiuta, mitä minulla on ja on ollut elämässäni. Ja korulausrin hyvästely on kauniimpi taoa kuin ghostaus, vaik hetkellisesti 2. olisi toivonutvvoivansa vain unohtaa
Mutta, mutta kyllä minä, ainakin kerrann elämässäni haluaisin kokea senkin, niltä tuntuu rakastaa toista ja saada olla toiselle hän, jota toinen haluaisi rakastaa.
Mutta oma osani on ja on aina ollut sinkun osa, enkä edes itse aivan tiedosta miksi.
Sen tiedostan kuitenkin, että vain siksi, että saisin tai voisin sanoa olevani ja eläväni parisuhteessa ei riitä; tyhjän saa pyytämättäkin.
Ja varmasti minun on parempi olla aidosti ja avoimesti sinkku kuin hyvin kurjan ja ikävän kumppanin kanssa.
Mutta pitääkö sitä aina ajatella mahd. "pariutumista" kauheimman kautta. - Ei ole kovin hyvä lähtökohta, jos epäilee toista kaikesta vaikka ei tällä ikää enää haluaisi ihan silmät sidottuina yrittää rakentaa suhdetta.
Menikö siihen se kolme sekuntia. Mies on joskus vähän... 🙁