Lue keskustelun säännöt.
Voi taivas näitä RAJATTOMIA lapsia, herätkää vanhemmat!
20.09.2008 |
En vaan millään pysty käsittämään että lapsella ei ole mitään rajoja. Vanhemmat kyselee lapsilta miten toimitaan, milloin syödään ja mitä, milloin nukutaan, mennäänkö ulos jne, jne. Saattaa näennäisesti toimia niin kauan kun olette lapsen kanssa 24h kotona, mutta ryhmässä ei sitten toimi ei millään. Ja lapsi parka ihmeissään kun muut ei tanssikkaan hänen mielensä mukaan vaan on säännöt joita tarkoitus noudattaa. Ja ei kyllä perusturvallisuutta muodostu lapselle joka tajuaa että äiti ja isä ei otakaan vastuuta vaan lapsi päättää ja pyörittää perhettä.
Kommentit (17)
anna nyt sen sukulaisesi vaan kasvattaa lapsia omalla metodillaan , jookos ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tällainen rajaton lapsi ja hän terrorisoi koko muuta ryhmää, koska ei pysty ymmärtämään että säännöt koskevat myös häntä, mutta vanhemmat ei kykene kieltämään lastaan, sen kun lässyttävät. Esim. synttäreiltä kun äiti tuli hakemaan lasta niin lapsi ei halunnut lähteä ja äiti maanitteli puoli tuntia lasta ja lopulta lahjoi karkilla. Toinen esimerkki pk:ssa lapsi lyö minun lastani ja kun sanon topakasti että noin ei saa tehdä, niin lapsen isä lässyttää "no, äläpäs nyt viitsi". Ja kellon ajoilla tai rutiineilla ei ole mitään tekemistä rajojen kanssa, meilläkään ei kellosta katsota onko lapsi nälissään tai väsynyt. Mutta vanhempana huomaan sen kyllä lapsesta ja en kysele lapselta, syötäiskö nyt vai eikö ihan vielä?
Täällä av:lla on helposti niin mustavalkoista, että joko ei ole rajoja ollenkaan tai sitten vahditaan ettei pieninkään luovuus tai oma tahto pääse kukkimaan tarkan lukujärjestyksen panssarista.
Olen juuri tuollainen kyselijä.
Silti lapseni tottelevat päiväkodissa ja koulussa. Ovat sieltä kilteimmästä päästä.
Vanhin lapsi on perheen pomo. Koulussa ja nuorempana päiväkodissa käyttyy/käyttäytyi hyvin. Tottelee, ei häiritse ja jne.
En siksi usko, että välttämättä ne päivkodin häiriköt ei ole rajattomia. Saattaa olla jopa toisinpäin kuten kaverini lapsi. Päiväkodissa pompotti hoitajia ja ne olivat tämän kanssa helisemässä. Kotona kova kuri lapsella ja tottelee vanhempiaan. Huomasi, että päiväkodissa ei pysytä pitämään yhtä kovaa kuria.
Itse olen myös hyvä esimerkki. Kunnioitin vanhempiani ja tein aina niinkuin ne halusivat. Halusin, että minut hyväksytään. Hoitotätejä en kunnioittanut ja jatkuvasti tein jotain jäynää tai asioita jotka tiesin kielletyiksi. Kun kotona piti olla huomaamaton ja kiltti. Oli jotenkin tosi hienoa kun pystyin pompottamaan hoitotätejä. Sillä minulle oli yksi hailee pitivätkö hoitotädit minusta vai eivät.
Sanotte mitä vain mutta kyllä on kamalaa jos lapset saavat määrätä perheessä tahdin! Siis täh? Miten pieni lapsi voisi tietää mitään? Kyllähän vanhempien tehtävä on lastaan ohjailla.
Täällä av:lla vaan meinaa mennä siihen että jos puolustaa rajoja ja rakkautta-menetelmää, niin joku heti hyökkää kimppuun ja väittää että silloin ei lapselle sallita mitään omia mielipiteitä. Vaan kun se ei ole näin! Kun lapsi on pieni niin silloin vanhemmat päättää. Omaa päätäntävaltaa lapsi kyllä ehtii saada myöhemminkin.
Tunnen vain yhden perheen jossa lapset pomottavat ja SE ON KAMALAA! Tässäkin perheessä äiti ja isä vain jotain sössöttävät kun lapset tekevät jotain väärin. Mitään kunnon "komentoa" en ole koskaan kuullut että käyttäisivät.
Näillä lapsilla on kyllä ihan hyvä itsetunto mutta luuletteko että heillä on ystäviä? Ei ole, koska kukaan ei voi sietää heidän ylimielistä käytöstään!! He eivät vain tiedä nöyryydestä mitään:((. Joten aika yksinäisiä lapsia nyt ovat, kiitos vanhempiensa, jotka ovat lapsilleen opettaneet että nämä ovat maailman haltijoita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tällainen rajaton lapsi ja hän terrorisoi koko muuta ryhmää, koska ei pysty ymmärtämään että säännöt koskevat myös häntä, mutta vanhemmat ei kykene kieltämään lastaan, sen kun lässyttävät. Esim. synttäreiltä kun äiti tuli hakemaan lasta niin lapsi ei halunnut lähteä ja äiti maanitteli puoli tuntia lasta ja lopulta lahjoi karkilla. /i]
--- tää äitikään ei koskaan meinannut saada lasta mukaan päiväkodista. Lässytti että lähdettäiskö ja kauheat vaikeudet saada mukaan.
Ettekö ymmärrä, että lapsen perusturvallisuus ja luottamus muodostuu siitä että lapsi voi luottaa siihen että rakastavat vanhemmat huolehtii hänen tarpeistaan ja ottaa lapsen puolesta vastuun lapsen tekemisistä. Siitä, että lapsen ei tarvitse huolehtia onko nälkä, väsyttääkö, pitääkö syödä terveellisesti jne., vaan että vanhemmat tekee nämä päätökset lapsen puolesta. Vastuullinen vanhempi osaa kyllä joustaa tilanteesn mukaan ja kunnioittaa lapsen mielipidettä, mutta päätökset tekee aikuinen. Sitä on turvallinen lapsuus. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri tuollainen kyselijä.
Silti lapseni tottelevat päiväkodissa ja koulussa. Ovat sieltä kilteimmästä päästä.
Vanhin lapsi on perheen pomo. Koulussa ja nuorempana päiväkodissa käyttyy/käyttäytyi hyvin. Tottelee, ei häiritse ja jne.Mites käytännössä jos kysyt lapselta aamulla mennäänkö päiväkotiin? Lapsi vastaa "Ei mennä", jäättekö kotiin? Väsynynyt lapsi kiukkuaa, kysyt mennäänkö nukkumaan? Lapsi:"Ei". No ei sitten, voihan sitä vielä valvoa. jne, jne. Ei lapsen tarvitse tietää miten toimitaan, se on vanhempien tehtävä. ap
Koska vanhemma tkuvittelevat että lapsi on aikuisen kanssa tasavertainen. Mutta eihän se näin ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kellon mukaan ruokituista ja ulkoilutetuista ja nukutetuista lapsista kasvaa rutiinien orjia, jotka ovat kyvyttömiä joustamaan omasta rutiinitarpeestaan muiden tarpeiden ja olosuhteiden mukaan.
Sen sijaan jos lapselle opetetaan esimerkiksi että jokaiselta kysytään matkalla, onko jo nälkä vai vieläkö jatketaan huvipuistoilua ja kun nälkäisiä alkaa olla, etsitään ravintola, hän oppii, että koko jengin tarpeet pitää ottaa huomioon.
"rajoista ja rakkaudesta." Ja yleensä ne vaahtoajat tuntuvat tulkitsevan sen pelkiksi rajoiksi ta ainakin juuri heidän perheensä rajoiksi.
Ihan oikeasti kiinnostaisi, kuinkakohan paljon on niitä perheitä, joissa mennään liiallisessa määrin lasten ehdoilla ja tahdon mukaan. Kyllä se yleensä näyttäisi menevän niin, että aikuisten halut ratkaisevat. Harva viitsii tehdä edes kompromisseja, jos aikuisten ja lasten toiveet menevät ristiin saati sitten toteuta lasten haluja. Ei tietysti tarvitsekaan, mutta muistaisivat nämä rajat ja rakkaus-teemalla elämöivätkin, että jos kotoa puuttuvat rajat, niin lapsen elämä on hieman hankalampaa, mutta kyllä maailma ne rajat opettaa, vaikka sitten joskus kovemmallakin kädellä, mutta jos se rakkaus puuttuu, niin sitten lapsi on oikeasti kusessa.
(Ja ei, meillä ei ole vapaata kasvatusta, päin vastoin, melko autoritaarista, koska me aikuiset olemme laiskoja ja haluamme tahtomme läpi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdeltä sukulaiselta. Vanhempi neiti, lapseton.
Hänellä itsellään oli täysin rajaton mäyräkoira, joka piti teljetä suihkuhuoneseen ulvomaan, kun tuli vieraita. Näykkäili ja riehui.
Teki mieli sanoa, että "paraskin neuvoja"...
toisella lapsella diagnoosi,
välillä toimii, välillä ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tunnen tämän perheen. lapsi 11v saa tupakoida. Lapsi 13v saa kulkea missä haluaa ja kenen kans haluaa, tupakoi myös. Lapsi 16v on raskaana, eikä vanhempia kiinnosta missä kulkee ja kenen kans, tämäkin lapsi tupakoi.
Vanhemmat sanoo, et tehkööt mkitä haluaa jos kysyy jotain, et miks noi saa vaikka polttaa..
Siis tunnen tämän perheen. lapsi 11v saa tupakoida. Lapsi 13v saa kulkea missä haluaa ja kenen kans haluaa, tupakoi myös. Lapsi 16v on raskaana, eikä vanhempia kiinnosta missä kulkee ja kenen kans, tämäkin lapsi tupakoi.
Vanhemmat sanoo, et tehkööt mkitä haluaa jos kysyy jotain, et miks noi saa vaikka polttaa..
että mennään ääripäästä ääripäähän... Joko tiukka natsimeininki tai sit pennut juoksee pitkin öitä milloin missäkin..
On meilläkin rajat, mutta siltikin saatan kysyä, että joko on nälkä? Tai toisina päivinä laitan vaan ruoan pöytään. Kyllä lapsi silti meillä tietää kuka on "pomo". Esim. jos klo 17 tienoilla syödään päivällistä niin saatan kysyä niillä main, että joko on nälkä, voitais mennä syömään. Tai jos ollaan ulos lähdössä, saatan kysyä, että lähdettäiskö ulos? Ja sitten lähdetään.
Ja monesti nuo kysymykset saavat lapsen innostumaan asiasta. Mutta en todellakaan tarkoita, että meillä saisi elää pellossa tai antaisin lasten vetää 10v. röökiä jne. Pyrin valitsemaan "kultaisen keskitien" MUTTA lapsi silti tietää, että hänellä on rajoja ja rakkautta.
Jos lapselta kysyy, olisko nälkä? niin sekö automaattisesti tarkoittaa, ettei hänellä ole rajoja?
kellon mukaan ruokituista ja ulkoilutetuista ja nukutetuista lapsista kasvaa rutiinien orjia, jotka ovat kyvyttömiä joustamaan omasta rutiinitarpeestaan muiden tarpeiden ja olosuhteiden mukaan.
Sen sijaan jos lapselle opetetaan esimerkiksi että jokaiselta kysytään matkalla, onko jo nälkä vai vieläkö jatketaan huvipuistoilua ja kun nälkäisiä alkaa olla, etsitään ravintola, hän oppii, että koko jengin tarpeet pitää ottaa huomioon.