Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
olen varma että olen pilannut lapseni kiintymyssuhteen
24.10.2011 |
tai ainakin aiheuttanut jotain traumoja. Olen ihan hirveä äiti. En jaksa lastani, haen hänet tarhasta ja tunnin verran suunnilleen kestän, sitten alkaa jo kaikki kaatua päälle. Lapsesta on tullut jotenkin levoton. Se rikkoo kaiken, juoksentelee ympäriinsä, läpsii minua, tekee pahojaan ja vaatii koko ajan: äiti anna mulle mehua, äiti anna mulle karkkia, äiti anna mulle toi ja tää ja toi !
Ja jos en anna, alkaa raivo ja huuto ja potkiminen. Ja en tietenkään halua antaa periksi. No, tätä kun kuuntelee koko illan, alkaa pinna kiristyä. Lisäksi lapsi ei keskity mihinkään, olen alkanut epäillä onko sekään normaalia. Ikää kuitenkin on jo kaksi vuotta, että luulisi edes viisi minuuttia voivan johonkin leikkiin vaikka yksikseen keskittyä. Minuutin välein pitää olla uutta tekemistä.
Loppuillasta jo kiroilen lapsen kuullen ja manaan ja välillä tulee kyyneletkin silmiin tai ihan silmitön raivo vaan, ja istun hiljaa sohvalla ja vain tuijotan jonnekin. Lapsen isä on melkein aina poissa, tekee paljon työmatkoja ja varsinainen työpaikkakin on muualla. Tuntuu , että hän on jättänyt minut ihan yksin eikä välitä jaksamisestani, vaikka ymmärrän kyllä, että rahaa tarvitaan. En vaan jaksa olla läsnä lapselleni. En jaksa leikkiä, en jaksa tehdä mitään hauskaa. Pakko vaan päästä pois kotoa vaikka kaatosateessa, silloinkin olemme välillä ulkoilleet vaatteet märkinä pihalla. Kodin ulkopuolella aikuisten maailmassa sitten jaksan vaikka mitä.
Olen varmaan maailman paskin äiti. Lapseni tulee vihaamaan minua aikuisena. Olemme joskus puhuneet toisesta lapsesta, mutta pitkällisen harkinnan jälkeen olen sitä mieltä, että minusta ei tosiaankaan ole äidiksi. Lapsi raukka varmaan ihmettelee, miksi äiti on niin raivona ja loppu ja kiroilee. Kukaan ei tiedä, miten huono äiti oikeasti olen.
Kommentit (12)
vilkkaampi lapsi. Haastava.
Ota yhteys perheneuvolaan, saat kasvatusaspua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja yleensä on kotona joka toinen viikonloppu. AP
ei adhd sentään, sitä en oikein usko. mutta menoa riittää, eikä keskity. itse taas olen rauhallisempaa tyyppiä. ahdistaa, kun en saa lasta kiinni mihinkään puuhaan. AP
millaisia muiden kaksivuotiaat lapset on ?
on totta ettei kaikki ole sellasia kanaemoja, mäkään en ole, enkä jaksa leikkiä juurikaan. Yritän muulla tavalla olla niin hyvä äiti kun pystyn. Mutta mulla on mielenterveysongelmia, joiden takia en jaksa kauheesti. Se on surullista mutta on vaan täytyny hakea apua, on lääkkeet ja käyn terapiassa. En tarkoita että sulla olis mitään sellaista mutta varmasti jotain apua voi olla tarjolla.
Pahat ja mustat tunteet äidillä on tabu, niistä ei voi puhua hiekkiksellä mutta ammattiauttajille ne on ihan tuttua kauraa.
Olet myös liikaa yksin lapsen kanssa, se ei ole oikein. Sun on puhuttava siitä että et jaksa, muuten voi tapahtua ikäviä (esim käsiksikäymistä lapseen).
Neuvola on hyvä osoite, varaa ylimääränen aika sinne.
Hanki vaikkapa joku lukiolaistyttö avuksi, se on sen rahan väärti. Kun pääset helpommalla, jaksat olla kivempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensiksi yritä ajatella, että sinä ja miehesi teitte lapsen, häneltä ei kysytty mitään ja nyt hänen onnensa ja elämänsä alku on täysin teidän käsissänne.
Juttele miehesi kanssa. Onko hän varmasti tietoinen miten rankkaa teillä on? Onko mahdollista hänen vähentää työmatkoja ja olla enemmän läsnä? Kenties hankkia työpaikkaa lähempää, vaikka sitten huonommalla palkalla? Tiedän, että raha on tärkeää, mutta niin on lapsesi, sinun ja koko perheen hyvinvointi.
Soita neuvolaan ja kerro tunteistasi. Tai varaa suoraan aika neuvolapsykologille. Tärkeintä on hankkia apua eikä jäädä yksin piehtaroimaan ikäviin tunteisiisi.
Lapsesi on vielä pieni, hän tarvitsee pitkän päiväkotipäivän päälle paljon huomiota. Tehkää kaikkea kivaa ja helppoa iltaisin. Katselkaa, vaikka lastenohjelmia kainalokkain. Anna paljon positiivista palautetta. Selvästi lapsi aistii sinun negatiiviset tunteesi häntä kohtaan eikä tiedä miten selvitä niistä ja paha mieli purkautuu kiukkuiluna ja aggressiona.
Mielestäni 2-vuotias ei myöskään "tee pahojaan" ja kaiken kaikkiaan 2-vuotiaasi käyttäytyminen on lapselle normaalia.
Ole myös armollinen itsellesi. Lasten kanssa on välillä rankkaa. Tsemppiä!
Et varmaan ole paska äiti. 2 vuotias on vielä pieni, mutta toki jo ymmärtää puhetta jne. ei voi kaikkea käytöstä hyväksyä. Entäs jos kokeilisit, että heti tarhapäivänpäätteeksi halailisitte ja olisit ihna vain hänen kanssaan esim. aina puoli tuntia heti kotiintulon jälkeen, esim. köllötellen lattialla tms. että hän saisi kaiken huomion. Lasten kanssa opn todella tiivistä ja väsyttävääkin usein. Parin vuoden päästä tilanne on ihan toisin, pikkulapsi-aika on kaikista tiiveintä. Jo se, että olet kiintymyssuhteesta huolissasi kertoo, että olet ajattelevainne ja sydämmellinen. Vielä hermot kuriin niin ettet huuda ja menetä malttiasi, mutta silti jämäkästoi tarvittaessa toimien. Tuntuu, että äitinä olo on jatkuvaa kasvua ja kehittymistä, mitään ei lopullisesti pilata 2-vuodessa jos kuitenkaan mitään hurjempaa ei ole sattunut. Koita suhtautua itseesi ja lapseesi lempeämmin ja kokeile jos et arvostelisi toimintaasi niin ankarasti. Tsemppiä. Samassa veneessä on monia, mutta monet eivät uskalla noista tunteista puhua ettei se vaan sekoitu siihen, ettei rakastaisi lastaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen yrittänyt sitä, että tarhan jälkeen istutaan sylikkäin tunti. Mutta kun sekään ei tunnu auttavan. Heti, kun nousen ja menen jotain tekemään, alkaa se sama älytön meno. Välillä on helpompia kausia, sitten alkaa taas helvetti ja siitä ei tiedä kauanko sitä kestää.
Itken aina, kun lapsen isä on lähdössä taas kotoa pois. Itken, koska en kestä olla yksin neljän seinän sisällä ja jatkuvasti saatavilla ja palvelemassa. Äiti anna jugurtti, äiti anna karkkia, äiti anna purkkaa, äiti haluan piirtää, äiti haluan maalata, haluan rakentaa ... Ja mitään se ei tosiaan tee 5 minuuttia ( korkeintaan ) kauempaa. Olen joskus miettinyt, onko sellaisia rauhallisia lapsia oikeasti olemassakaan vai kaikillako menee näin ? Mutta juu, kotiapua voisin koettaa, vai onko se nykyään sama asia kuin se perhetyöntekijä, joka kuulemma juo vain kahvia ja raportoi sitten kaiken sossulle ?
Perhetyöntekijän tehtävä on tukea äitiä (vanhempia) selviytymään normaalista arjesta vastakin. Ei tuomaan helpotusta vain siihen hetkeen, vaikka joskus äidin tulevaisuudesta selviäminen voikin hoitua levolla (esim perheessä yötäpäivää valvottavat kaksoset ja isosisaria).
Jos kyse on esim masennuksesta, uusavuttomuudesta, kokemattomuudesta, viitseliäisyydestä yms on parempi kun perhetyöntekijä näyttää, ohjaa, tekee rinnalla.
Käynnit kirjataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa oikein muuta sanoa, mutta mulla oli ihan samanlaista, kun olin vauvan ja 3-vuotiaan kanssa kotona. Mies teki reissutöitä ja asuimme todella, todella korvessa. Ihan samat fiilikset oli (istuin itku kurkussa lamaantuneena sohvalla ja tiuskin ihmaikäiselleni).. ei siihen auttanut kuin muutoksen hakeminen.. Mm. lapsi meni kerhoihin ja pyysimme hoitoapua jotta pääsin edes joskus jonnekin ilman lapsia jne.. toivottavasti löydät jotain helpotusta tilanteeseen! Halaus.
en tiedä sinua tarkemmin, joten voi olla että oletkin huono äiti.
Luulen kuitenkin, että toinen lapsi auttaisi. Saisitte esikoisen pois päiväkodista. Uskon, että päiväkoti on syy, miksi 2-vuotias lapsi on iltaisin levoton ja rasittava. Lapsi on VASTA 2-vuotias. Lisäksi lapset oppivat monenlaisia taitoja, kun on sisaruksia. Vanhemmat eivät voi koko ajan hyppiä lapsen pillin mukaan, eikä aikuinen pysty reagoimaan ihan jokaiseen vinkunaan.. joten se jää sitten pois.
Kyllä miehesi pitäisi olla enemmän paikalla. Ei se raha ihan niin tärkeää voi olla. Kyllä peruspalkalla ilman hulluja ylitöitä tulee hetken toimeen.
Yritä saada päiväkotiaika minimiin ja ole iltaisin ihan rauhallinen. Sehän on huvittavaa kun 2-vuotias koko ajan haluaa jotain. Tee siitä hauska juttu.. sano itse lapselle tismalleen samanlaisella äänensävyllä "minä haluan ferrarin" ja pidä tuima ilme. Joskus voit saada lapsen jopa kikattamaan, vähintäänkin hämmästymään.
Ajattele asiaa niin, että lapsi on vasta 2-vuotias ja sinä sentään aikuinen! Mitä se sinun mielenrauhaa häiritsee jos pikku taapero jotain haluaa koko ajan. Ota hänet syliin tai lähellesi ja tehkää jotain hauskaa yhdessä. Kyllä se siitä.
nimerkillä "viiden lapsen äiti"
Alue: Aihe vapaa
kaivattaisiin, mutta juuri se on sinulla lopussa. nyt neuvolaan yhteys, ja kerrot saman sinne, minkä tänne. onko miehesi mahdollista olla kotona iltaisin jonkin aikaa?