Lue keskustelun säännöt.
Olen antanut itsestäni liikaa ja väärällä tavalla parisuhteessa eikä minusta ole mitään jäljellä
26.01.2026 |
Ymmärtääkö kukaan? Miesystävä on masentunut ja muutenkin pohjaton kaivo tunnetasolla. Tiedän, olisi pitänyt laittaa rajoja mutta en ole osannut.
Kommentit (80)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä.
Kiitos! Voikohan tästä toipua koskaan?
Sitten vaan lähdet parisuhteesta ja jatkossa nautit vapaudesta.
Sinä et voi olla, eikä sinun tarvitse olla toisen terapeutti. Vakavasti masentunut tarvitsee ammattiapua ja sinä terveemmän suhteen jossa sinun ei tarvitse koko ajan kannatella toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lähtisin jos suhde ei paranna elämänlaatua vaan heikentää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kerropa tarkemmin
Juurikin tuo, että minua on käytetty terapeuttina ja tunteiden kaatopaikkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, aina sanotaan että ei pidä olla toisen terapeutti. Mutta entä jos on ollut jo ja vahinko on tapahtunut?
Ei sun tartte olla sen ystävä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha itkeä kun paskat on jo housussa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, aina sanotaan että ei pidä olla toisen terapeutti. Mutta entä jos on ollut jo ja vahinko on tapahtunut?
Nyt keksityt vaan omaan hyvinvointiin ja laitat somet minimiin, lue oikea kirja, käy uimassa, syö sitä lohturuokaa, pidä sarjamaraton peiton alla, mikä vaan itselle parhaiten toimii. Pidä itseäsi hyvänä että pääset aurinkoiselle puolelle.
Olen itse ollut kuvailemassasi suhteessa ja kesti kauan että suostuin hyväksymään sen että suhde masensi minutkin ja en pystyisi häntä auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota nuori rakastaja. Se voisi piristää.
Realistinen rakkaus pakottaa hyväksymään toisessa myös ei niin rakastettavia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyyden aikakausi.
Toksisen positiivisuuden aikakausi alkoi 1980-luvulla. Jos parisuhteen arjessa kaikki ei ole koko ajan mahtavaa, vaikuttavaa, upeaa, koskettavaa yms adjektiiveja, ollaan jollakin tapaa uhreja.
Kyllähän sitä kaipaa vastavuoroisuutta, missä tahansa ihmissuhteessa.
Rakkaus on vaikea laji. Siinä missä romantiikka on silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, niin rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä. Kun kumppani on kiukkuinen, sairas tai masentunut, siitä on romanttinen rakkaus kaukana. Siitä alkaa epäilys, eikö hän olekaan Se Oikea, kun arki onkin epäromanttista?
Ihmissuhteet ovat hieno mahdollisuus oppia itsestään. Nyt on sinun päätöksesi lähdetkö vai jäätkö, sinä teet valinnat oman elämäsi suhteen.