Onko täällä porukkaa joka noin 70+ vee ja jäänyt ypöyksin kun lähipiiristä 'kaikki' kuolleet jo. Miten selvitä loppuelämä? Tai onko sulla va
tai onko sulla vanhempi tai tuttava tässä tilanteessa. Mitä tehdä?
Kommentit (77)
Mistä niitä kahvilatuttavia olet saanut? Mitä juteltavaa teillä sitten on?
Hyvä kumppani vierelläni.
Voiko mikään sen parempaa olla.
Joskus tulee mieleen kuinka kamalaa se olisi jos jotain ihanaiselleni tapahtuisi.
Appiukko menee hautausmaalle "tapaamaan kavereita".
Surullista.
On lapset ja lapsenlapset ja eläkeläiskerho.
Ap, minkä ikäinen olet? Kirjoitustyylisi perusteella varsin nuori.
On todellinen ongelma vanhoilla ihmisillä ja jokaisella edessä jossain vaiheessa. Vanha äitini valittaa tästä jatkuvasti, ystävät ja sukulaiset kuolleet. Onneksi on meitä lapsia ja lapsen lapsia ja lapsenlapsenlapsia. Tätä kannattaa miettiä heidän jotka jäävät vapaaehtoisesti lapsettomaksi, elämän loppupuoli voi olla ankeaa useamman vuosikymmenen.
Meidän paikkakunnalla marketeissa on varmaan jo vuosikymmeniä kokoontunut kahvilan pöytiin "ukkiskerhoja". Naisillakin on ollut näitä.
Täälläkin halpa kahvila (kahvi ja pulla yht. 3 €) kerää joka aamu pappaköörin pöytiinsä.
Itse en kyllä jaksa mennä samaan aikaan, sitä poliittista vääntöä ei kestä kuunnella kovin kauan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkä ikäinen olet? Kirjoitustyylisi perusteella varsin nuori.
Toukokuussa 76 vee. Olisiko tarjota seuraa? Olen luultavasti jollakin tavoin nuorekas.
Mun äiti käy Martoissa, jumpassa, uimassa, käsityökerhossa. Ikää 77 v.
Vierailija kirjoitti:
Mistä niitä kahvilatuttavia olet saanut? Mitä juteltavaa teillä sitten on?
Siellä kahvilassa huomaa ketkä on vakioasiakkaita. Kassalla jo höpöttävät kuin olisivat henkilökuntaa. Erään kerran juttu alkoi kun huomautin "vielä on viitonen kahviin ja pullaan runoili Matti Jurva ennen sotia ja vieläkin pitää paikkansa hinnoittelu".
Vierailija kirjoitti:
On todellinen ongelma vanhoilla ihmisillä ja jokaisella edessä jossain vaiheessa. Vanha äitini valittaa tästä jatkuvasti, ystävät ja sukulaiset kuolleet. Onneksi on meitä lapsia ja lapsen lapsia ja lapsenlapsenlapsia. Tätä kannattaa miettiä heidän jotka jäävät vapaaehtoisesti lapsettomaksi, elämän loppupuoli voi olla ankeaa useamman vuosikymmenen.
Ja vaikka olisi lapsia ja lapsenlapsia, niin voi siltikin...
Mun äidillä oli yksinäistä viimeiset vuodet, kaikki sukulaiset kuolleet, samoin kaikki ystävät. Sekään ei auttanut että hankki 20 vuotta nuorempia ystäviä. Nekin kuolivat ennen. Soitteli sitten minulle, kun ei enää jaksanut lähteä kerhoihin tai ohjattuun toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todellinen ongelma vanhoilla ihmisillä ja jokaisella edessä jossain vaiheessa. Vanha äitini valittaa tästä jatkuvasti, ystävät ja sukulaiset kuolleet. Onneksi on meitä lapsia ja lapsen lapsia ja lapsenlapsenlapsia. Tätä kannattaa miettiä heidän jotka jäävät vapaaehtoisesti lapsettomaksi, elämän loppupuoli voi olla ankeaa useamman vuosikymmenen.
Ja vaikka olisi lapsia ja lapsenlapsia, niin voi siltikin...
On siis isompi yhteiskunnallinen ongelma tämä.
Mun äiti on aktiivinen somessa, liikkuminen on jo vähän vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on aktiivinen somessa, liikkuminen on jo vähän vaikeaa.
On lämmitellyt välejä mm. samanikäisiin pikkuserkkuihin, juttua riittää kun eivät olleet nähneet vuosikymmeniin. Facebookissa ja Whatsappissa juttelevat, jakavat kuvia jne.
Vierailija kirjoitti:
On todellinen ongelma vanhoilla ihmisillä ja jokaisella edessä jossain vaiheessa. Vanha äitini valittaa tästä jatkuvasti, ystävät ja sukulaiset kuolleet. Onneksi on meitä lapsia ja lapsen lapsia ja lapsenlapsenlapsia. Tätä kannattaa miettiä heidän jotka jäävät vapaaehtoisesti lapsettomaksi, elämän loppupuoli voi olla ankeaa useamman vuosikymmenen.
MInulla oli ihana mummo, joka oli erittäin sosiaalinen ja hyväntuulinen persoona. Me jälkipolvi olimme hänelle kyllä tärkeitä, mutta hän sanoi rehellisesti ettei voi puhua yhtä avoimesti asioista kuin hyvän ystävänsä kanssa. Kun hänen rakas ystävänsä kuoli muutamaa vuotta ennen häntä mummo romahti ja suri ystävänsä kuolemaa niin, että sydäntäni särki. SIksi kysyn mikä saa sinut uskomaan, että läheiset täyttävät tärkeän ystävän puutteen? Äitisi puhuu asiaa ja sinä elät hatarassa uskossasi, että perhe koostuisi vain biologisista läheisistä. Suosittelen itsenäistymään, löytämään itsesi niin kuin mummini leskenä osasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkä ikäinen olet? Kirjoitustyylisi perusteella varsin nuori.
Toukokuussa 76 vee. Olisiko tarjota seuraa? Olen luultavasti jollakin tavoin nuorekas.
Poikkea Laurell'lle katsomaan. Siinä tolpan vieressä pidän toimistoa heti kassan kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todellinen ongelma vanhoilla ihmisillä ja jokaisella edessä jossain vaiheessa. Vanha äitini valittaa tästä jatkuvasti, ystävät ja sukulaiset kuolleet. Onneksi on meitä lapsia ja lapsen lapsia ja lapsenlapsenlapsia. Tätä kannattaa miettiä heidän jotka jäävät vapaaehtoisesti lapsettomaksi, elämän loppupuoli voi olla ankeaa useamman vuosikymmenen.
Ja vaikka olisi lapsia ja lapsenlapsia, niin voi siltikin...
Tässä varmasti taustalla se että vanhus itse aikoinaan pilannut välit lapsiinsa. Juuret voivat juontaa kymmenien vuosien taakse nyt jo aikuisten lasten lapsuuteen. Aina kaikki yksinäisyyttä valittavat vanhukset eivät ole olleet aikoinaan niitä helpoimpia ja sovinnollisimpia, ei todellakaan. Rankkaa väkivaltaa lapsiaan kohtaan harrastaneita, lapsiaan voi kohdella huonosti niin monella tapaa. Monella yksinäisellä vanhuksella on todellakin peiliin katsomisen paikka.
Kahvilatuttavat ovat olleet jo vuosia tutuimpia kun työelämän tai nuoruuden tuttavat kadonneet mullan alle tai muille maille.