Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä porukkaa joka noin 70+ vee ja jäänyt ypöyksin kun lähipiiristä 'kaikki' kuolleet jo. Miten selvitä loppuelämä? Tai onko sulla va
24.01.2026 |
tai onko sulla vanhempi tai tuttava tässä tilanteessa. Mitä tehdä?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todellinen ongelma vanhoilla ihmisillä ja jokaisella edessä jossain vaiheessa. Vanha äitini valittaa tästä jatkuvasti, ystävät ja sukulaiset kuolleet. Onneksi on meitä lapsia ja lapsen lapsia ja lapsenlapsenlapsia. Tätä kannattaa miettiä heidän jotka jäävät vapaaehtoisesti lapsettomaksi, elämän loppupuoli voi olla ankeaa useamman vuosikymmenen.
Ja vaikka olisi lapsia ja lapsenlapsia, niin voi siltikin...
Tässä varmasti taustalla se että vanhus itse aikoinaan pilannut välit lapsiinsa. Juuret voivat juontaa kymmenien vuosien taakse nyt jo aikuisten lasten lapsuuteen. Aina kaikki yksinäisyyttä valittavat vanhukset eivät ole olleet aikoinaan niitä helpoimpia ja sovinnollisimpia, ei todellakaan. Rankkaa väkivaltaa lapsiaan kohtaan harrastaneita, lapsiaan voi kohdella huonosti niin mon
Varmasti noinkin mutta meillä ongelmana lähinnä se että mummo on ekstrovertti ja haluaisi olla koko ajan tekemisissä, lapset ja lapsenlapset taas introverttejä ja viihtyvät yksikseen. Mummo suree kun on yksinäistä eikä kukaan käy (joku käy ehkä kerran kuussa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On todellinen ongelma vanhoilla ihmisillä ja jokaisella edessä jossain vaiheessa. Vanha äitini valittaa tästä jatkuvasti, ystävät ja sukulaiset kuolleet. Onneksi on meitä lapsia ja lapsen lapsia ja lapsenlapsenlapsia. Tätä kannattaa miettiä heidän jotka jäävät vapaaehtoisesti lapsettomaksi, elämän loppupuoli voi olla ankeaa useamman vuosikymmenen.
Paitsi jos lapset asuu muualla, vaikkapa toisella puolen Suomea tai toisessa maassa. Tai yhteydet lapsiin ovat katkenneet. Tai lapset eivät välitä. Tai lapset vain hyväksikäyttävät vanhoja vanhempiaan/ vanhaa vanhempaansa tai ovat väkivaltaisia. Tai niitä välejä ei koskaan ole ollutkaan.
En oo vielä kun 46v, mutta odotan innolla hetkeä, jolloin saan olla ihan omassa rauhassa ja puuhastella omia juttuja.
Kannattaa opetella elämään yksin. Se meillä kaikilla on lopulta edessä.
Minä olen ollut sitä aina, koska jouduin fyysisen ja psyykkisen väkivallan kohteeksi lapsuudenkodissa, joten se jätti jäljensä niin pahasti, että jopa parisuhde ja lapset jäivät saamatta.
Mulla on kaikki omaiset ja kaverit kuolleet, vain yksi kaukainen serkku on elossa, jonka kanssa et pidetä yhteyksiä. Melko yksinäistä on ja en todellakaan pelkää enää kuolemaa, ehkä jopa odotan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 74-vuotias ja asun yksin vanhassa omakotitalossa maaseudulla. Lapsia on kaksi eivätkä asu samalla paikkakunnalla.
Minulla on kuitenkin hyvät naapurit ja AA/Al-anon -toverit, jotka ovat läheisiä ja auttavat aina tarvittaessa.
Lisäksi on muutama lapsuudenystävä ja aikuisena saatuja kavereita, Kaikki siis hyvin. Nyt olen menossa lonkan nivelrikkoleikkaukseen ja huolettaa, miten pärjään kotona yksin.
Oon 35 ja koko ikäni ollut yksin. Minun on aina vaikea ollut tulla ihmisten kanssa toimeen, elin toksisessa vihamielisessä ympäristössä, vaikka ystävystyin joidenkin kanssa ei ystävyyssuhde kestänyt oman käytökseni takia ( kärsin liiallisesta kiltteydestä ja miellyttämisenhalusta sit kun räjähdin sen harvan kerran pistettiin heti muhun välit poikki tai sit itse pistin kun koin ahdistusta), tai jonkun muun muutoksen (muutto, kuolema tms). Sisarukset asuu kaukana ja heillä on oma elämänsä, ystäväpiiri, parisuhteet yms. Tosi harvoin ollaan yhteydessä, jos nyt sairastuisin vakavasti tms ei mulla olis ketään joka tulis avuksi. Yksin saa olla seuraavankin loppuelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa opetella elämään yksin. Se meillä kaikilla on lopulta edessä.
Tämä. Minä olin teininä koulukiusattu eikä kukaan halunnut olla kaverini. Kärsin tästä valtavasti ja koin häpeää kaverittomuudestani. Vanhempanikin pilkkasivat minua tämän vuoksi, nauroivat yksinäisyyttäni ja kertoivat miten sosiaalisia he itse ovat. He myös ilkkuivat minua pilkkanimellä jota minusta koulussa käytettiin. Pilkkanimi tuli muuten perheemme sukunimestä. Vanhempani kertoilivat miten yksinäisyyteni on oma vikani ja olen sen itse aiheuttanut. Tämä ja muutkin asiat minussa olivat sukulaisteni tapaamisissa yksi pääpuheenaiheista.
Opettelin sitten nuorena aikuisena elämään yksin ja lopulta en kaivannut ketään, en edes lapsuudenperhettäni jossa roikuin pitkään, koska vaikka he ivasivat minua, he olivat ainoat sosiaaliset kontaktini. Nyt toinen vanhemmistani on kuollut ja heidän ystäväpiirinsäkin on harventunut. Nyt elossa oleva vanhempani on yksinäinen, mutta en koe velvollisuutta kyläillä. Olen niin rakastunut yksinäisyyteeni etten tosiaan kaipaa mitään enkä ketään.
Vierailija kirjoitti:
En oo vielä kun 46v, mutta odotan innolla hetkeä, jolloin saan olla ihan omassa rauhassa ja puuhastella omia juttuja.
Voit aloittaa vaikka tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Opettelin sitten nuorena aikuisena elämään yksin ja lopulta en kaivannut ketään, ---- Olen niin rakastunut yksinäisyyteeni etten tosiaan kaipaa mitään enkä ketään."
Kuitenkin roikut tällä palstalla keskustelemassa --- apua! IHMISTEN kanssa.
Vierailija kirjoitti:
"Opettelin sitten nuorena aikuisena elämään yksin ja lopulta en kaivannut ketään, ---- Olen niin rakastunut yksinäisyyteeni etten tosiaan kaipaa mitään enkä ketään."
Kuitenkin roikut tällä palstalla keskustelemassa --- apua! IHMISTEN kanssa.
Niin mitä soitten? Jokainen sinua lukuun ottamatta ymmärsi että tässä tarkoitettiin livekontaktia ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkä ikäinen olet? Kirjoitustyylisi perusteella varsin nuori.
Toukokuussa 76 vee. Olisiko tarjota seuraa? Olen luultavasti jollakin tavoin nuorekas.
Älä valehtele!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todellinen ongelma vanhoilla ihmisillä ja jokaisella edessä jossain vaiheessa. Vanha äitini valittaa tästä jatkuvasti, ystävät ja sukulaiset kuolleet. Onneksi on meitä lapsia ja lapsen lapsia ja lapsenlapsenlapsia. Tätä kannattaa miettiä heidän jotka jäävät vapaaehtoisesti lapsettomaksi, elämän loppupuoli voi olla ankeaa useamman vuosikymmenen.
Ja vaikka olisi lapsia ja lapsenlapsia, niin voi siltikin...
Tässä varmasti taustalla se että vanhus itse aikoinaan pilannut välit lapsiinsa. Juuret voivat juontaa kymmenien vuosien taakse nyt jo aikuisten lasten lapsuuteen. Aina kaikki yksinäisyyttä valittavat vanhukset eivät ole olleet aikoinaan niitä helpoimpia ja sovinnollisimpia, ei todellakaan. Rankkaa väkivaltaa lapsiaan kohtaan harrastaneita, lapsiaan voi kohdella huonosti niin mon
Juurikin näin. En pidä yhteyttä äitiini, hän pahoinpiteli minua niin fyysisesti kuin psyykkisesti. On helpompi elää ilman myrkyllistä ihmissuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todellinen ongelma vanhoilla ihmisillä ja jokaisella edessä jossain vaiheessa. Vanha äitini valittaa tästä jatkuvasti, ystävät ja sukulaiset kuolleet. Onneksi on meitä lapsia ja lapsen lapsia ja lapsenlapsenlapsia. Tätä kannattaa miettiä heidän jotka jäävät vapaaehtoisesti lapsettomaksi, elämän loppupuoli voi olla ankeaa useamman vuosikymmenen.
Ja vaikka olisi lapsia ja lapsenlapsia, niin voi siltikin...
On siis isompi yhteiskunnallinen ongelma tämä.
Miten niin yhteiskunnallinen ongelma? Moni vanhus on itse aikoinaan aiheuttanut sen ettei heihin pidetä yhteyttä. Ihan on oma henkilökohtainen ongelma ja itse aiheutettu.
👌
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opetella elämään yksin. Se meillä kaikilla on lopulta edessä.
Minä olen ollut sitä aina, koska jouduin fyysisen ja psyykkisen väkivallan kohteeksi lapsuudenkodissa, joten se jätti jäljensä niin pahasti, että jopa parisuhde ja lapset jäivät saamatta.
🌺 been there.
Eihän kaikilla vanhoilla edes ole lapsia tai ainutkin lapsi kuollut.
Miksi tänbe aina tulee jankkaamaan ne joiden mielestä vanhus on ollut huono ihminen? Tuntamattomista ihmisistä. Jäävätkö he yksin vanhoina kun kukaan ei kestä heidän jankkauksiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todellinen ongelma vanhoilla ihmisillä ja jokaisella edessä jossain vaiheessa. Vanha äitini valittaa tästä jatkuvasti, ystävät ja sukulaiset kuolleet. Onneksi on meitä lapsia ja lapsen lapsia ja lapsenlapsenlapsia. Tätä kannattaa miettiä heidän jotka jäävät vapaaehtoisesti lapsettomaksi, elämän loppupuoli voi olla ankeaa useamman vuosikymmenen.
Ja vaikka olisi lapsia ja lapsenlapsia, niin voi siltikin...
Tässä varmasti taustalla se että vanhus itse aikoinaan pilannut välit lapsiinsa. Juuret voivat juontaa kymmenien vuosien taakse nyt jo aikuisten lasten lapsuuteen. Aina kaikki yksinäisyyttä valittavat vanhukset eivät ole olleet aikoinaan niitä helpoimpia ja sovinnollisimpia, ei todellakaan. Rankkaa väkivaltaa lapsiaan kohtaan harrastaneita, lapsiaan voi kohdella huonosti niin mon
Mikähän sinuakin vaivaa? Ei kaikkien lapset asu naapurissa. Heillä on oma elämänsä ja omat ruuhkavuotensa jne.
On hassua jos naapurini väittää minun olleen ilkeä lapsilleni kun he harvoin käyvät pitkistä matkoista. Kuitenkin monta kertaa viikossa viesteillään mutta sitähä ei laisesi ilkeä ihminen tiedä.
Nykyiset isät ja äidit harrastavat lehtiuutisten mukaan rankkaa väkivaltaa lapsiaan ja puolisoitaan kohtaan. Vanhempi ikäpolvi ei niinkään. Esim boomerina minua ei lapsena lyöty koskaan enkä omiani ole hakannut.
Vierailija kirjoitti:
Olen 74-vuotias ja asun yksin vanhassa omakotitalossa maaseudulla. Lapsia on kaksi eivätkä asu samalla paikkakunnalla.
Minulla on kuitenkin hyvät naapurit ja AA/Al-anon -toverit, jotka ovat läheisiä ja auttavat aina tarvittaessa.
Lisäksi on muutama lapsuudenystävä ja aikuisena saatuja kavereita, Kaikki siis hyvin. Nyt olen menossa lonkan nivelrikkoleikkaukseen ja huolettaa, miten pärjään kotona yksin.
Olin juuri polven nivelleikkauksessa ja asun yksin. Ihan ehdottomasti pitää olla rollaattori. Osta kaapit täyteen ruokaa, vaihda petivaatteet leikkausta edeltävänä iltana. Sängyn viereen pöytä missä lääkkeet ja paljon juotavaa.
Lonkkaleikkauksesta toipuu nopeammin, minulla on ollut vaikeaa, pahat kivut ja liikkuminen vaikeaa.
Miten niin yhteiskunnallinen ongelma? Moni vanhus on itse aikoinaan aiheuttanut sen ettei heihin pidetä yhteyttä. Ihan on oma henkilökohtainen ongelma ja itse aiheutettu.