Lue keskustelun säännöt.
Alkoi melkein kaduttaa tämän lapsen saaminen.
20.01.2026 |
Olen täysin kyllästynyt siihen, että ihmiset projisoivat omat pelkonsa minuun ja stressaavat jatkuvasti puolestani, vaikka minulla itselläni ei ole ongelmaa.
Jos olisin tiennyt, kuinka stressaavaksi kaikki muuttuu, en olisi kertonut kenellekään, että saan lapsen. Ei minun puolestani lapsenhoito on helppoa, eikä itseni kanssa ole ongelmia kun on tietoinen asioista ja on hyvin suunnitellut asiat.
Lapsen saanti antaa valtavasti rakkautta, energiaa ja motivaatiota elämään, kun olet tärkeä jollekulle.
Ongelma on neuvola ja lähipiirin ihmiset. Ihmiset ovat muuttuneet aivan hyeenoiksi, ja olen täysin uupunut siihen. Koko raskauden ajan minua on pommitettu kommenteilla kuten: sitten sä uuvut, muista tätä ja tuota, ei kannata hankkia tätä ja ei kannata tuota.
Minä itse olen kokenut kaikki nämä asiat helpoiksi, eivätkä ne kuormita minua.
Jopa siitä syntyy hirveä tappelu, että olen päättänyt ostaa tietyn väriset vaunut. Siitäkin ihmiset saavat hermoromahduksen, koska väri on heidän mielestään väärä.
Ei ole minun ongelmani, jos muut ovat uupuneet, asunnot sotkuisia eivätkä he ole pysyneet arjen langoissa kiinni. Se ei tarkoita, että minulla olisi sama tilanne.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä Pohjanmaan maaseudulla oli just tällaista 80-luvulla. Mulle sanottiin myös päin naamaa, että tein lapset väärän miehen kassa :D Muutettiin pk-seudulle 90-l alussa ja elämä helpottui valtavasti kun pääsimme sukulaisistamme eroon.
Pitääkö täällä päästä eroon kaikista kavereista ja lähipiiristä? Samoin neuvolasta? En jaksa tätä jatkuvaa hysteeristä puhetta jaksamisesta.
Onko sulla sitten jotain mt- tai muita ongelmia taustalla?
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla sitten jotain mt- tai muita ongelmia taustalla?
nyt se alkaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla sitten jotain mt- tai muita ongelmia taustalla?
nyt se alkaa....
Mikä alkaa? Kerrot, että ihmiset holhoavat sua. Yritän tässä kysellä, onko holhoamiseen joku syy. Nimittäin mulle nuo kokemuksesi kuulostavat vierailta. Ei ole kukaan lähipiiristä tai neuvolasta tuolla tavalla puhunut mulle. Et kai oleta, että täällä ihmiset tietävät, millainen olet ja siksi osaa kysymättä sanoa heti oikeita asioita?
Onpa outo kokemus. Itselläni ei onneksi ole vastaavaa. Ketään ei kiinnostanut hankinnat tai hankkimatta jättämiset. Neuvolasta toki varmisteltiin jaksamista mutta koen, että se on heidän työtään. Monen ensireaktio on sanoa, että pärjää ja kaikki on kunnossa, vaikka oikeasti ei olisi. Jännästi ihmiset on rakennettu niin. Mielummin minä ärsyynnyn vähän siitä, että joka käynnillä kysytään jaksanko, saanko nukuttua, onko huolia jne kuin se, että joltain apua tarvitsevalta sitä ei kysyttäisikään. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lapsen synnyttyä se ulkopuolisten neuvonta ja vertailu vasta alkaakin, joten kannattaa kasvattaa kova nahka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sit kun ne tulee kyläilemään niin ollaan kauhean kateellisia siitä että asunto on tiptop kunnossa ja ne ihmettelee että miten sä onnistut tekee kaiken.
Yhden lapsen kanssa nyt pärjää kuka vaan, jos ei oo aivan kädetön. Onko näitä ihmettelijöitä muka montakin sun ystäväpiirissä? Vinkki: sellaisista voi hankkiutua eroon.
Olet ympäröinyt itsesi toksisilla ihmisillä, mutta huomaatko että olet itsekin toksinen. Moni uupunut ja neuvoton tuore äiti valittaa ettei saa ymmärrystä mistään, neuvolastakaan, ja sinä valitat että sinusta välitetään väärällä tavalla ja että sinulle tyrkytetään neuvoja joita et ole pyytänyt.
Sama juttu kun minun lapseni kuoli. En osannut kenenkään mielestä surra oikein, vaikka suruni ei ollut (eikä ole) minulle ongelma. Ongelma ovat muut ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla sitten jotain mt- tai muita ongelmia taustalla?
nyt se alkaa....
Mikä alkaa? Kerrot, että ihmiset holhoavat sua. Yritän tässä kysellä, onko holhoamiseen joku syy. Nimittäin mulle nuo kokemuksesi kuulostavat vierailta. Ei ole kukaan lähipiiristä tai neuvolasta tuolla tavalla puhunut mulle. Et kai oleta, että täällä ihmiset tietävät, millainen olet ja siksi osaa kysymättä sanoa heti oikeita asioita?
Olen eri, mutta ymmärrän hyvin mitä ap tarkoittaa.
Kuulostaa tosi oudolta. Oon odottamassa esikoista eikä kukaan holhoa minua.
Voi ehkä olla että tuo kireytesi ja ärsyyntyneesi tuottaa muille vaikutuksen että olet stressaantunut, varsinkin jos koti myös mintissä: ihmiset kuvittelee että et lepää kunnolla. Voit sanoa myös suoraan että et jaksa kuunnella tuota kun se tuntuu holhoamiselta, koet pärjääväsi.
Tiesitkö muuten, että on narsistinen piirre kokea ärsyyntyneisyyttä jos sinua kohtaan osoitetaan empatiaa? Ehkä tätä voi myös reflektoida, onko ongelma oman pään sisällä jos kokee noin suurta negatiivista tunnetta ja tekeekö itse kärpäsestä härkäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen eri, mutta ymmärrän hyvin mitä ap tarkoittaa."
Pystytkö pukemaan sen sanoiksi, vai onko se vaikeasti määriteltävissä oleva tunne?
Tämän lapsen saaminen? Olisitko toivonut saaneesi itkevän ja sairaan tai kuolleen lapsen, jolloin kokemuksesi äitiydestä olisi aivan toisenlainen kuin nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä sinä nillität, ole tyytyväinen että sinusta välitetään.
Vierailija kirjoitti:
sit kun ne tulee kyläilemään niin ollaan kauhean kateellisia siitä että asunto on tiptop kunnossa ja ne ihmettelee että miten sä onnistut tekee kaiken.
Älä kutsu kylään, yllätysvieraille täyskielto !
Kasva aikuiseksi, sinä olet nyt äiti ja vastuussa lapsestasi.
Anna arvostelujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihmisillä on tarvetta kaataa omaa stressiään muiden niskaan. Ei pidä ottaa vastaa kaikea "melusaastetta". Eikä niille edes tarvitse vastata mitään. Jatkat vaan matkaa, onnellisena lapsesta ja luottamalla omiin kykyihisi selvitä arjenpyörityksestä. Myrkyllisiin ihmisiin ei kannata pitää mitään yhteyttä. Usko itseesi. Kyllä sinä pärjäät!
Minäkin jouduin arvostelun kohteeksi, Monet tuomitsivat, etten pärjäisi kaksosten kanssa. Maalasivat piruja seinille ja toivat esiin omia pelkojaan. En kuunnellut, ei ollut mitään syytä pahoittaa omaa mieltä. Kaikki meni hyvin. Ne pienet kaksoset ovat jo nuoria aikuisia, opiskelevat ja aloittavat itsenäisen elämän. Otin tietoisesti etäisyyttä "pahanilman lintuihin". Elämä on aaltoliikettä. Sinä itse päätät, minkä aallon mukana lähdet eteenpäin. Tsemppiä!
Mua ei ole kaduttanut koskaan.
Ei vaikka jäin yyhooksi. Ei vaikka raskaudesta ja synnytyksestä jäi terveysongelmia. Ei vaikka jouduin tappelemaan kaikesta ex-miehen ja lasun kanssa. Ei vaikka lapsen laskuja makselinkin yksin. Ei koskaan.
Äitiydestä nainen saa voimaa ja rakkautta.
Äidiksi kasvetaan sen lapsen kasvamisen myötä. Ei kukaan synny valmiiksi äidiksi, vaikka joku niin luulee.
Kannattaisiko alkaa opetella siihen, että antaa muitten ihmisten juttujen ja mielipiteitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sekin on osa aikuisuutta, että pysyy valinnoissaan ja tyynenä, vaikka rapaa ja kritiikkiä sataisi. Kun kerran kaikki sujuu ihan hyvin, niin et tarvitse muiden ohjailua. Älä siis ota sellaisia sutjautuksia itseesi.
Voit myös koittaa käänteispsykologiaa. Siinä otat sen kannan, minkä uskot sillä jankkaajalla olevan. Otan esimerkin käänteispsykologiasta mainitsemastasi vaunujen väristä: siinä olisit voinut sanoa sille jankkaajalle, että "tämä minun valitsema väri on varmaan ihan väärä". Ihminen, joka aina on vastakkaista mieltä kanssasi, luultavasti olisi ollut eri mieltä nytkin ja tokaissut siihen, että "höpsis, ihan hyvä värihän se on". Käänteispsykologiassa siis otetaan itse negatiivinen kanta, että saadaan toisesta ulos positiivinen kanta.
sit kun ne tulee kyläilemään niin ollaan kauhean kateellisia siitä että asunto on tiptop kunnossa ja ne ihmettelee että miten sä onnistut tekee kaiken.