Kuka on iloinen siitä että lapset ovat lähteneet?

Samoin.  Aikansa kutakin.  Myös neljä lasta, mukavaa on silti, kun käyvät.

Samoin.  Myös neljä lasta.  Aikansa kutakin. Yllättävän nopeasti aika on taaaksepäin ajateltuna mennyt.  Nyt on sitä omaa aikaa.  Mukavaa silti, kun käyvät.

Miks ihmeessä piti sitten tehdä noin monta lasta, jos vaan on odottanut että saa olla kahdestaan? 

Vierailija kirjoitti:

Miks ihmeessä piti sitten tehdä noin monta lasta, jos vaan on odottanut että saa olla kahdestaan? 

Siksi kun se on normaalia, että lapset lentävät pesästä inkkeli.

Mulla on vain yksi, erityinen joka läksi kokeilemaan siipiään 6 v sitten. Kantoivat ja kantavat edelleen, joka päivä olen iloinen siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ihmeessä piti sitten tehdä noin monta lasta, jos vaan on odottanut että saa olla kahdestaan? 

 

Siksi kun se on normaalia, että lapset lentävät pesästä inkkeli.

Niin? Minulla on lapsi. Ihania ja rauhallisia aamuja on ollut meidän perheellä lapsen kanssa. 

Silloin nuorena halusi lapsia ja elämä oli ihanaa, kun lapset syntyivät ja elettiin pikkulapsiaikaa, koululaisaikaa rippijuhlineen ja ylioppilasjuhlineen. Onneksi onnistuimme säilyttämään myös parisuhteen. Mukavaa kahdestaan ja aikuiset lapset on ihanaa seuraa. Aika aikaansa kutakin. Kai meidän on luovuttava lapsista, kun ovat valmiita lentämään pesästä. Voimme olla ylpeitä, kun siivet kantavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ihmeessä piti sitten tehdä noin monta lasta, jos vaan on odottanut että saa olla kahdestaan? 

 

Siksi kun se on normaalia, että lapset lentävät pesästä inkkeli.

 

Niin? Minulla on lapsi. Ihania ja rauhallisia aamuja on ollut meidän perheellä lapsen kanssa. 

Ei sul ole. Sä asut mamman ja pappan kans.

Tottakai olen iloinen että ovat omillaan, on töitä, kauniit kodit, lapsia, puolisot yms. 

Paljon pidetään yhteyttä ja tavataan usein

Nauttikaa nyt. Ei mene pitkään , kun jommankumman tai molempien muistisairaat vanhemmat ja heistä huolehtiminen täyttää arjen.

Vierailija kirjoitti:

Silloin nuorena halusi lapsia ja elämä oli ihanaa, kun lapset syntyivät ja elettiin pikkulapsiaikaa, koululaisaikaa rippijuhlineen ja ylioppilasjuhlineen. Onneksi onnistuimme säilyttämään myös parisuhteen. Mukavaa kahdestaan ja aikuiset lapset on ihanaa seuraa. Aika aikaansa kutakin. Kai meidän on luovuttava lapsista, kun ovat valmiita lentämään pesästä. Voimme olla ylpeitä, kun siivet kantavat.

Just tämä tätä "Facebook kiiltokuvalässytystä" tyyliin Siskonpeti -ohjelma. 😂😂😂😂😂 

No ei kait se sitä tarkoita, että on toivonut aina lasten kotoa lähtöä, jos on iloinen, kun he aikuistuu ja muuttaa. Valtaosa tykkää lapaiperhe-elämästä ainakin suurimmaksi osaksi tosi paljon. Mutta aika aikaansa kutakin. Kun parikin lasta on saatu edes 18-vuotiaaksi, on kulunut paljon aikaa, rahaa  ja myös iso työ tehty: kasvatus, taitojen opettaminen, kouluasiat, ruokailut, siivoukset, pyykit, harrastukset ja nuoren oman elämän alkuun saattaminen. Sitten on kiva jatkaa aikuisen lapsen kanssa. Lisäksi vanhempana aina myös miettii, ettei itselle tai puolisolle vaan sattuisi mitään vakavaa ennenkuin lapset ovat aikuisia. Monen kohdalla myös sattuu: onnettomuuksia esimerkiksi liikenteessä, vakavia syöpiä, aivoverenvuotoja tai sydänongelmia. Kyllä sitä on kiitollinen ja helpottunutkin tästä syystä, kun lapset  ovat  aikuisia. 

Tai sitten aletaan tuputtamaan lastenlapsia viikonloppukylään,yökylään,kesälomakylään hiihtolomakylään jne. Siinä menee aamurauha.

Huono omatunto jos kieltäytyy hoitamasta.

Samaan aikaan omat vanhemmat ovat sekaisin kuin seinäkello. Omassa rauhassa kestää max. 5 vuotta, sitten olet taas hoitovastuussa jostakin.

Vierailija kirjoitti:

Miks ihmeessä piti sitten tehdä noin monta lasta, jos vaan on odottanut että saa olla kahdestaan? 

Sä taidat olla tahallisen väärinymmärtämisen mestari. Tämmöisiä ihmisiä löytyy. Ymmärretään toisen kommentit niin, että toinen näyttää huonolta vanhemmalta, joka ei lapsistaan tykänny. Ei sitä kukaan suomalainen vahingossa lapsia tee.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten aletaan tuputtamaan lastenlapsia viikonloppukylään,yökylään,kesälomakylään hiihtolomakylään jne. Siinä menee aamurauha.

Huono omatunto jos kieltäytyy hoitamasta.

Samaan aikaan omat vanhemmat ovat sekaisin kuin seinäkello. Omassa rauhassa kestää max. 5 vuotta, sitten olet taas hoitovastuussa jostakin.

On se kuitenkin ihan eri asia. Lastenlapsista ei ole primäärivastuussa eikä jatkuvasti vastuussa. Eihän kenelläkäön myt lastenlapset jatkuvasti  ole hoidossa. Ja pakko ei ole ottaa ollenkaan. Omat vanhemmat asuu omassa asunnossa tai vanhainkodissa. Kotihoito käy tarvittaessa. Eli kyllä elämä joka tapauksessa on paljon helpompaa, kun omat lapset ovat aikuisia tai lähes aikuisia.

Tottahan jokaisen lapsen muutto pois kotoa opiskelemaan sattui sydämeen, mutta olen onnellinen siitä, että he uskalsivat lähteä ja löysivät omat paikkansa elämässä.

Tottakai olen iloinen ja onnellinen, että kaikki kolme ovat tukevasti omilla jaloillaan ja perustaneet jo perheensäkin. Voimme katsoa ylpeänä peiliin, kasvatuksemme on onnistunut. Ja lapsenlapsia hoidamme enemmän kuin mielellämme. Jos ei vähään aikaan ole pyydetty, soitamme itse ja kysymme, saisiko lapset yökylään. Onnellinen olen myös siitä, että kaikki lapset, miniät ja vävyt myös mielellään viettävät aikaa kanssamme.

Aikansa kutakin, kuten moni on jo sanonut. Oli mukavaa aikaa, kun lapset olivat kotona, nyt on mukavaa olla kahdestaan.

Onhan se haikeaa mutta on se ihan kiva ettei ole enää vastuussa. Toinen asuu samassa kaupungissa ja käy silloin tällöin syömässä, mutta ei koskaan jää yöksi. Toinen tulee sitten välillä viikonlopuksi. Kumpikin on vielä sinkkuja, toinen varmaan jääkin, vaikuttaa siltä, toisella on jonkinlaista tapailua.