Lue keskustelun säännöt.
Onko teille ihmiset olemassa, kun he ovat muualla?
15.01.2026 |
Minulle heidän olemassa olonsa on melkein kuin olisi paussilla tai jotain. Vaikea selittää. Tiedän lasten olevan koulussa ja miehen töissä, mutta vaikea ymmärtää sitä ellen aktiivisesti mieti sitä, että lapsi on siellä pulpetin ääressä ja mies työpöytänsä ääressä.
Olenko outo vai onko teilläkin näin?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti kenelläkään ei ole näin?
Onkohan joku mielen teoria jäänyt kehittymättä?
Vierailija kirjoitti:
ADHD?
Ai tähänkin? Täytyykö ap nyt alkaa syömään apteekkipiriä kun tuntuu, että muut katoavat maan päältä kun heitä ei näe?
Poissa silmistä, poissa mielestä. Minulla kyllä pitkälti on näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli etenkin lapsena. Tuntui oudolta nähdä joku päiväkodista tuttu lapsi yllättäen muualla kuin päiväkodissa, esim. kadulla. Ikään kuin ne ihmiset kuuluisivat vain siihen ympäristöön, missä heidät on nähnyt aiemmin. Noissa tilanteissa joskus hämmennyin niin että unohdin tervehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Etäsuhteessa hieman hämmentävää.
Outoa. Olen kyllä törmännyt ihmisiin jotka näin ajattelee. Miten se tehdään?
Itsellä ihan liian ikävä ja mieli pyörii rakkaassa, jotka ovat syystä tai toisesta muualla tai poistuneet elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ehkä kukaan jolla ei päässä jumita ihmiset jotka ei ole ympärillä, onneksi niin. Ehkä siinä vaiheessa jos on kotona itse, tulee mieleen että kohta tulevat ja ovat nälissään eli jotain ruokaa tehdä
Sama minulla ollut lapsesta asti. Jään seuraamaan tätä keskustelua.