Miten te jaksatte minuuttiaikataulua/tehoelämää koko ajan, joka päivä ilman taukoa?

Ihan tosiasiassahan lähes jokainen ehtisi tehdä melkein kaiken, mutta OIKEASTI:miten ne pystyy joka päivä olemaan niin tehokkaita?



Itse en todellakaan pysty sellaiseen, ehkä joskus kerran viikkoon pidä sellaisen tehopäivän, että tosiaan en turhia istuskele, mutta en jaksaisi niitä päivittäin millään!



Mulla on yksi kaveri, joka on sellainen tehotapaus, joka tekee koko ajan jotain joka päivä... muut kaverit ja tuttavat ihan tavallisia tölliäisiä, jotka istahtaa joka päivä siihen sohvallekin. Tämä tehokaveri on oikeasti henkisesti aivan paskana kaikesta ja jatkuvasti tyytymätön kaikkeen(niitä asioita ei kyllä moni tiedä). Hoidettua tulee kodin siisteys, omat ja lasten harrastukset, kaikki mahdolliset piperrykset ja itsetehdyt lahjat, säilöntä, kokkaus ja vaativa päivätyö. Tavallaan ihailen sitä tarmokkuutta, mutta mietin usein että onkohan se ihan sen arvoista. Lapsille ei esim ole juurikaan mitään yhdessäoloa, jos ei ole opettamassa esimerkiksi uimaan tai saksia käyttämään. Ei todellakaan mitään löhöämistä tai hassuttelua, mitä meillä taas on ehkä liikaakin. Samoin meillä luetaan lapsille paljon kirjoja ihan muuten vaan, mutta heillä vain sellaisia missä opetellaan laskemaan, värejä tms.



Haluisin olla aikaansaavempi!

cyborgeja.

Olen miettinyt samaa. Osan jutuista teen tosi tehokkaasti. Osassa olen päättänyt että teen tämän arkisen asian nautiskellen. Esimerkiksi pyykkejä viikatessa ja laittaessa ja siivotessa kuuntelen musiikkia ja radiota. Homma menee hitaammin, mutta kivasti ja nautinnolla. Samalla pysyn ajan tasalla tuoreimmista musiikkivirtauksista, vähän uutisistakin sekä saan uppoutua joskus ostamiini levyihin. Aah! Oikein odotan että pääsen siivoamaan.

Mulla on sellainen työ jossa juostaan tuhatta ja sataa alusta loppuun ja oma ruoka syödään vauhdissa usein jopa kylmänä. Hommat kerkee tehdä just ja just jos todella antaa itsestään kaiken.

Kotiin kun pääsen, sama vauhti jatkuu, ei osaa jotenkin rauhoittua.

Lapsille ruoka-tiskit-pyykit-läksyapu-siivous-pihatyöt jne.

Onneksi pääsen töistä jo kahden jälkeen niin illasta on sitä aikaa, mutta ei todellakaan lähdetä enää mihinkään harrastusten pariin vaan ollaan!

Enkä tykkää jos kotona on sotkua tai jotain tekemättä. Mieluummin teen nopeasti ja tehokkaasti kaiken alta pois ja sitten loppuajan rentoudun ihan täysin :)

ajelehtimista. toimin paljon paremmin, kun on koko ajan jotain tekemistä. se rentouttaa. lomilla olen jo oppinut olemaan tekemättä mitään ja lojumaan auringossa, tai siis kirjaa lukien. käydään min. kerran vuodessa all incl. lomalla, milloin mä en tee mitään muuta kun syön, juonm luen ja löhöilen. ja käyn aamuisin lenkillä.

alas ei istuta ja laiskotella ennen kuin hommat on hoidettu.



Laiskottelukin on jotenkin nautinnollisempaa niin. Kaikkea ei tietenkään voi kerralla eikä yhtenä päivänä tehdä, mutta kaikelle on aikansa.

Kun aikanaan yritin, tulin vain kamalan kiukkuiseksi kaikille. Jos joku tuli jostakin jotakin sanomaan, ensimmäinen ajatus oli vetää häntä päin kuonoa. Miestäkin osoitin veitsellä, kun hän tuli keittiöön häiritsemään minua kesken ruoanlaiton.



Sairaslomahan siitä seurasi, nimittäin minulle. Sen jälkeen on pakko ollut opetella downshiftaamaan.

Kotoa olen oppinut, että alas ei istuta ja laiskotella ennen kuin hommat on hoidettu.

Isossa okt:ssa tekemistä on koko ajan, aina eikä tuolla ajatuksella voi koskaan levätä. Ehkäpä siksi tämä aihe ahdistaa niin paljon; itse en jaksa koko ajan tehdä jotain mutta tuo sama opetus kieltää lepäämästä :(

Vinha totuus mielestäni on, että työ ei lopu tekemällä, joten jos odottaa pääsevänsä lepoon, kunhan työt on ensin tehty, niin saa odottaa kuolemaanssa saakka. Tosin siinä vaiheessa lepäämisellä ei ole enää virkistävää eikä palauttavaa vaikutusta.

näköjään tämä edessä pari kk päästä kun kuopus täyttää 3 ja töihin on mentävä. Työmatkoihin menee aikaa ja työ todella vaativaa. Sen lisäksi on vielä näytettävä suht edustavalta, joten itsestäänkin pidettävä huolta.



Huoh, miten tuon minuuttiaikataulun oikein jaksaa?? Nyt ehkä kerran kuussa on vastaava.

Kotoa olen oppinut, että alas ei istuta ja laiskotella ennen kuin hommat on hoidettu.

Isossa okt:ssa tekemistä on koko ajan, aina eikä tuolla ajatuksella voi koskaan levätä. Ehkäpä siksi tämä aihe ahdistaa niin paljon; itse en jaksa koko ajan tehdä jotain mutta tuo sama opetus kieltää lepäämästä :(

ja tiedän kyllä, että tekemistä riittäisi koko ajan eikä koskaan loppuisi.

Mutta päivittäisessä arjessa esim. lehteä ei levitetä likaiselle pöydälle, eli pöytä siivottu, tiskit tiskattu ym. ja sitten avataan lehti ja juodaan kupponen teetä. Telkkarin ääreen lysähdän vasta, kun lapset on syötetty, hampaat pesty ja saatu sänkyyn. Nettiinkään en tule ennenkuin pyykkikone on tyhjennetty tai ruoka tuupattu uuniin valmistumaan, muuten homma nakuttaa takaraivossa ja tiedän että jossain vaiheessa tulee kiire ja hösläys jos ei sitä hoida.

Mulla homma rullaa näin eikä arki kaadu niskaan. Siltä joskus tuntuu, kun on esim. sairaana eikä pysty tekemään täydellä teholla. Kaikki kasaantuu ja kasaantuu ja kaiken tekemiseen menee aina enemmän aikaa.

Olen 2 lapsen yh ja teen 6-tuntista työpäivää enkä silti jaksa/pysty/viitsi hosua joka päivä kuin heikkopäinen =) Pyrin siivoamaan kerran viikossa, ei siihen kuole jos vähän sotkuista on, tiskikoneen pyöritän melkein joka pvä, lapset tyhjentää.. Pyykkiä pesen joka toinen päivä ja ruokaa laitan isomman erän niin että riittää pakkaseenkin. Lapset ei harrasta sen erikoisempia, lenkillä käydään yhdessä 2-3 x viikossa. Olen opetellut sietämään pientä sotkua ja ottamaan rennomin, ei koko ajan tarvitse olla menossa vaikka "kaikki muut" menisivätkin..

En seiso koskaan 40 minuuttia lieden ääressä esimerkiksi. Yritän puuhastella pakolliset hommat nopeaa pois alta, että riittää aikaa lempiharrastukseeni eli liikuntaankin.

Eli töistä tullessa panen kiehumaan jotain helppoa ruokaa. Kun se hautuu, saatan nakata pyykit koneeseen ja samalla katan pöydän ja juttelen lasten kanssa ja kerään ne edelliset pyykit pois ja äkkiä viikkaan ne. Kun ruoka on valmis, on periaatteessa sen päivän kotihommat tehty. Siinä ei mene kauaa kun jossain vaiheessa iltaa nakkaan pyykit koneesta narulle.

Ilta onkin sitten ihan vapaata siinä suhteessa. Jos mies on illalla kotona (tekee paljon iltavuoroja, olen paljon lasten kanssa iltain yksin kotona), kiskaisen lenkkarit jalkaan ja takin päälle ja huitaisen 30min-40minsan lenkin. Ehdin siinä ajassa juosta n. 5-8km ja se riittää minulle oikein hyvin.

Kun tulen kotiin niin nakkaan päälyvaatteet pois päältä ja rojahdan lattialle tekemään mahalihaksia ja venyttelemään. Lapset useasti tulevat jumppaamaan matkassa ja meillä on tosi kivaa yhdessä. Tällaista liikuntaa ehdin harrastamaan 3 iltaa viikossa.

Kun mies on iltavuorossa, lasten katsellessa pikkukakkosta teen kotijumpan. Vajaassa tunnissa ehtii saada itsensä kivasti hikeen ja sykkeen nousemaan.

Sitten vain iltasuihkuun lasten kanssa ja iltapalaa ja lapset nukkumaan ja keittiön siivous ja on aika rojahtaa sohvalle lueskelemaan.

Kai minä olen sitten laiska kun en kyki lieden ääressä tuntia ja seiso pyykkikoneen vieressä kun se pesee pyykkiä ja joka päivä kanna mattoja pihalle. Ei meillä kukaan edes sotke niin paljon, että pitäisi joka päivä töiden jälkeen suursiivous tehdä.

mä ihmettelen tälläistä ajatustapaa, pitää tehdä ja menee niin kauan aikaa.

Olen viikko-viikko yh ja meillä on aina koti ojennuksessa.

Meillä on siivousrutiinit, joka päiväksi jotain ja mennään mistä aita matalin, esim robotti-imuri hoitaa imuroimisen, koti on tyhjä ylimääräisistä, eli aikaa ei mene tavaroitten paikalle laittamisessa kun ei ole paljoa paikalle laittamista.

Tänään mun siivoukset kestää max 15 min.

Astianpesukoneen tyhjentämiseen menee se 5 min, mutta tällä viikolla se on tyttären 4 v tehtävä ja siinä menee meillä yhdessä aikaa paljon enemmän. Mutta en ota sitä työntekemisenä vaan otan sen aikana, jonka me tytöt vietämme yhdessä.

Nyt olen jonkin aikaa jo aamuisin herännyt aikaisemmin jumppaamaan. Aikaa siihen menee hyvin vähän. Laitan koneet päälle, siirrän pöytää ja jumppatuokio 45 min alkaa. Kun lapset ovat isällä en käy edes suihkussa vaan lähden aamupuuron jälkeen fillarilla töihin ja käyn töissä suihkussa.

Kyllä, 45 min jumppaa ja n 20 min fillarireissu todellakin piristää päivää. Enkä ota sitä sellaisena ettei mulla ole varaa käydä jumppasalilla, ei olekaan, vaan otan sen ilmaisena energialatauksena.

Elämänasenteesta on paljon asioista kiinni !

On tainnut olla kiire harrastamaan ja urheilemaan, mutta ei aikaa parisuhteelle...ja yh-äideillä on aina enemmän aikaa itselle kuin tavisäideillä. Mä en vaan käsitä, miksi yh-äiti on korotettu jollekin korokkeelle, koska "joutuu yksin huolehtimaan peräti viikon lapsistaan" Pah, minä sanon. Useimmista näkee heti, miksi ovat yksinhuoltajia. Useimmat ovat käsittämättömän itsekkäitä ja kohtelevat huonosti sekä lapsiaan, että kumppaneitaan.

He ovat hyviä äitejä jos käyttävä aikansa kotona siivoamiseen ja ruoanlaittoon ja vaatehuoltoon. On kiire koko ajan kotitöisen kanssa ja ei ehdi muuta. Mutta silloin ollaan hyviä äitejä, vaikka ei ole aikaa lapselle.



Mutta olet itsekäs paska jos teet vähemmän kotitöitä ja vaikka käväiset lenkillä tai jumppaat kotona lasten kanssa ja käyt uimassa lasten kanssa ja hiihtämässä lasten kanssa. Hui, silloin et ole läsnä lapsille ja olet itsekäs paska äiti ja kamala tehoäiti, joka suorittaa.



Eli summasummarum. Olet hyvä ja läsnäoleva äiti kun teet pitkää päivää ja vaativaa työtä ja tuot työt kotiin ja kotona siivoat ja jynssäät ja pilkot salaattia ja pilputat paprikoita ja järjestät vaatteita värisuoraan hyllyille. Kun huokailet, että on niin kiire, että et ehdi liikuntaa harrastaa kun töiden jälkeen koko ilta on niin täynnä kotitöitä.



Milloin perhe viettää aikaa yhdessä ja milloin on aikaa lapsille jos juokset kuin päätön kana ruokien ja siivousrätin kanssa ja illalla rojahdat sovalle väsyneenä katsomaan salkkareita ja ärähdät lapsille, että menkää muualle häiritsemästä. Tai vielä parempaa. Ainoa yhteinen tekeminen lasten kanssa on katsoa yhdessä salkkareita.

Huvittaa kun alkaa aina se sama valitus :Minä en ehdi ja miten sinä jaksat ja hoidatko sinä edes lapsia kunnolla ja onko sinulla edes aikaa perheelle ja mitä miehesikin sanoo kun aina olet liikuntaá harrastamassa ja ero teille kohta tulee kun olet noin itsekäs.

Minä en kyllä jaksais ja minä en ole tollainen suorittaja ja leiki mitään superäitiä ja minä ainakin haluan nauttia elämästä, enkä koko ajan paahtaa.

Samalla hierotaan kipeää selkää läskisen perseen yläpuolella ja toisella kädellä ahdetaan pihviä suuhun kun yritetään karppaamalla saada niitä kiloja pois ja valitetaan kun aina väsyttää ja masentaa.

Siksi en puhu liikuntaharrastuksesta kenellekään mitään vaan nautin siitä täysillä ja ajattelen joskus huvittuneena salaa, että tekisi teillekin hyvää. Mutta nyökyttelen laiskoille läskeille ja kauhistelen yhteen ääneen, että on ne kamalia suorittajia ja narsisteja ja itsekkäitä naisia sellaiset, jotka lenkillä käy ja palaa ne loppuun.

Liikuntaketjussa todettiin että liikkumattomuus on vain valintakysymys ja aiemmin viikolla lapsiperheiden arkiaamuketjussa ihmiset ehtii mitä vaan.

Astianpesukoneet tyhjennetään minuutissa, pyykkihuolto vie maksimissaan 5 minuuttia, asunnot on siivottu tunnissa, suihkussa menee 5minuuttia ja pukeutumiseen ja meikkaamiseen ehkä 3minuuttia jne jne Miten te jaksatte mennä täydellä teholla koko ajan? Vaikka yritän, pyykkitelineiden tyhjentämiseen ja pyykkien viikkaamiseen menee minulla 15-30min/kerta; astianpesukoneen tyhjennykseen ehkä 5min jos sen pääsee tekemään keskeytyksettä ja ruoanlaittoon tuhrautuu helposti vähintään 40min vaikka tekisi mitä pikaruokaa.

Ja ne liikuntahetket; jo pelkkiin matkoihin liikuntapaikkaan menee minulla 10min ajoaikaa ja 5min riisumis/pukeutumisaikaa --> 45min liikuntakertaan menee vähintään 1h 15min ja siinä saa jo juosta. Iltalenkki klo21 aiheuttaa sen ettei uni tule, mutta aamulla väsyttää kahta kauheammin. Kissanviikset että liikunta piristäisi!

Vaikka kuinka yritän jaksaa tehdä koko ajan jotain; kaipaan sitä että vain istun vaikka netissä tai katson telkkaria. Miten te muut jaksatte?

toi lause kyllä kolisi.."tai vielä pahempaa, ainoa yhteinen tekeminen lasten kanssa on katsoa salkkareita yhdessä" tajusin just että meillä menee juuri noin, muu aika häslään kotihommissa ja ärsen lapsia pois jaloista pyörimästä..ja vastailen juurikin että juu juu,äiti ei nyt ehdin kun pitää vähän siivota jne jne...oivoi.

En seiso koskaan 40 minuuttia lieden ääressä esimerkiksi. Yritän puuhastella pakolliset hommat nopeaa pois alta, että riittää aikaa lempiharrastukseeni eli liikuntaankin.

Eli töistä tullessa panen kiehumaan jotain helppoa ruokaa. Kun se hautuu, saatan nakata pyykit koneeseen ja samalla katan pöydän ja juttelen lasten kanssa ja kerään ne edelliset pyykit pois ja äkkiä viikkaan ne. Kun ruoka on valmis, on periaatteessa sen päivän kotihommat tehty. Siinä ei mene kauaa kun jossain vaiheessa iltaa nakkaan pyykit koneesta narulle.

Kun tulen kotiin niin nakkaan päälyvaatteet pois päältä ja rojahdan lattialle tekemään mahalihaksia ja venyttelemään. Lapset useasti tulevat jumppaamaan matkassa ja meillä on tosi kivaa yhdessä. Tällaista liikuntaa ehdin harrastamaan 3 iltaa viikossa.

Mä en millään saa yhtäaikaisesti pestyä ja pilkottua salaattiaineksia, katettua pöytää ja hoidettua pyykinlajittelua. Eikä töistä tullessa klo17:20 oikein jakkupuvussa vedetä vatsalihaksia yhtä eikä kymmentä; ensisijaisesti lapsille on saatava ruoka pöytään.

Mutta täydellisenä tehokoneena sinähän et tälläistä laiskaa elämää ymmärrä....

mä ihmettelen tälläistä ajatustapaa, pitää tehdä ja menee niin kauan aikaa.

Olen viikko-viikko yh ja meillä on aina koti ojennuksessa.

Meillä on siivousrutiinit, joka päiväksi jotain ja mennään mistä aita matalin, esim robotti-imuri hoitaa imuroimisen, koti on tyhjä ylimääräisistä, eli aikaa ei mene tavaroitten paikalle laittamisessa kun ei ole paljoa paikalle laittamista.

Tänään mun siivoukset kestää max 15 min.

Astianpesukoneen tyhjentämiseen menee se 5 min, mutta tällä viikolla se on tyttären 4 v tehtävä ja siinä menee meillä yhdessä aikaa paljon enemmän. Mutta en ota sitä työntekemisenä vaan otan sen aikana, jonka me tytöt vietämme yhdessä.



Nyt olen jonkin aikaa jo aamuisin herännyt aikaisemmin jumppaamaan. Aikaa siihen menee hyvin vähän. Laitan koneet päälle, siirrän pöytää ja jumppatuokio 45 min alkaa. Kun lapset ovat isällä en käy edes suihkussa vaan lähden aamupuuron jälkeen fillarilla töihin ja käyn töissä suihkussa.



Kyllä, 45 min jumppaa ja n 20 min fillarireissu todellakin piristää päivää. Enkä ota sitä sellaisena ettei mulla ole varaa käydä jumppasalilla, ei olekaan, vaan otan sen ilmaisena energialatauksena.



Elämänasenteesta on paljon asioista kiinni !

En mä ajattele eläväni mitään minuuttielämää, vaikka käynkin töissä ja harrastan liikuntaa 5-6 kertaa viikossa. Lisäksi lapset harrastaa kolmena iltana viikossa ja vaativat autokyytiä. Liikuntaan löytyy aikaa esim. iltaisin, kun mieskin on apuna tai sitten viikonloppuaamuisin. En ole mikään aamuntorkku, joten usein olen lenkillä jo ennen yhdeksää ja sitä ennen olen ehtinyt syödä aamiaista, lukea lehden kaikessa rauhassa ja tehdä kotihommiakin. Mulle se liikunta nimenomaan on rentoutumismuoto. Jos en pääse liikkumaan, muutun kiukkuiseksi ja silloin ei ole perheelläkään kivaa.



Siitä olen ap:n kanssa samaa mieltä, että liikuntapaikkoihin siirtymiseen saa äkkiä tärvättyä koko sen luppoajan, mitä liikuntaan olisi käytettävissä. Siksi olen maksimoinut tehokkuuden siinä mielessä, että harrastan juoksua, hiihtoa ja sauvalenkkejä, mitä voi tehdä suoraan kotiovelta. Pari kertaa viikossa käyn salilla suoraan töiden jälkeen, mikä säästää myös vähän aikaa. Silloin mies hakee lapset ja laittaa ruoat alulle. Välillä tehdään yhteislenkki miehen kanssa sillä aikaa, kun jompikumpi muksuista on harrastamassa. Siis juostaan siinä harrastuspaikan ympäristössä. Toinen muksu on silloin mukana polkupyörällä. Nämä on arvovalintoja ja jos oikeasti tahtoo, niin liikunnalle kyllä löytyy aikaa.