Erilaiset kasvatusnäkemykset ex-puolison kanssa

Minulla ja ex-miehelläni on kaksi poikaa, vanhempi 15-vuotias ja nuorempi 12-vuotias. Asumme samassa kaupungissa ja meillä on vuoroviikkosysteemi.

Vanhemmalla pojalla on paha murkkuikä. Poika lopetti urheiluharrastuksen vuosi sitten ja nykyään kiinnostaa vain mopolla rällääminen, tietokoneella pelaaminen ja puhelimen räplääminen. Koulussa menee heikosti: arvosanat ovat huonoja ja poika rikkoo jatkuvasti koulun sääntöjä. Myös alkoholit ja sähkötupakka ovat mukana kuvioissa. Koulussa epäilevät, että poika myy vapea muille oppilaille. Meiltä ei ole pojan huoneesta ainakaan toistaiseksi löytynyt mitään siihen viittaavaa, mutta pojalla tuntuu olevan jatkuvasti paljon rahaa, ja uusia vaatteita ja hajuvesiä ilmestyy yhtenään. Rahat ovat kuulemma isältään..

Olen koittanut kannustaa koulunkäyntiin ensin palkitsemalla, mutta viime aikoina olen karsinut etuisuuksia, kun poika ei hoida velvollisuuksiaan. Olen jättänyt viikkorahan maksamatta ja ottanut puhelimen pois. Ex-mies kuitenkin vesittää koko homman antamalla rahaa ja entisen puhelimensa käyttöön isäviikoilla. Ex vaan naureskelee pojan toiminnalle: "Pojat on poikia". On ollut itsekin samanlainen rällääjä kuulemma teininä.

Pojan koulusta ovat nykyään ensisijaisesti yhteydessä minuun, koska ex-mies suhtautuu kouluun kielteisesti ja laittaa opettajille aggressiivisia viestejä, kun koulusta ollaan yhteydessä pojan toilailuista. Tämä kuormittaa minua. 

Nuorempi poika on ihan toista maata. Hän on herkkä, kiltti ja kaikille ystävällinen. Poika pärjää hyvin koulussa ja hänellä on musiikkiharrastus, johon hän suhtautuu innokkaasti. Isäviikot aiheuttavat pojalle pahaa mieltä, koska exän mielestä pojan pitäisi "ryhdistäytyä" ja kiinnostua mopoista ja sen sellaisesta. Välillä poika on sanonut, että ei haluaisi mennä isänsä luokse.

Minulla on toivoton olo. Yritän tehdä parhaani, jotta vanhemmasta pojasta tulisi ihan yhteiskuntakelpoinen kansalainen, eikä hän pilaisi omaa tulevaisuuttaan, mutta ex-mies vesittää toiminnallaan kaikki yritykseni, ja tuntuu pikemminkin kannustavan poikaa hölmöilyyn. Nuorempi poika tuntuu puolestaan oireilevan isänsä luona käyntejä ja kokee, ettei kelpaa isälleen.

Mitä minun pitäisi tehdä? Onko muilla kokemusta samantapaisesta tilanteesta?