Sain lapseni 18v ja 19v iässä.
Ei ollut ammattipätevyyttä, ei asuntolainaa, ei autoa, ei oikeastaan yhtään mitään.
Tultiin hyvin toimeen sisällä vähällä mitä oli.
Nyt olen yli 40v. On vakituinen työ, velaton kämppä (sain 30000e perinnön) ja aikaa/rahaa matkustella.
Minulla on itseni 10v nuorempi kaveri.
Tuskailee kun haluaisi vauvan (esikoinen) muttei lapseen ole varaa.
Minä en ehtinyt aloittaa itsekästä "ihanaa" elämään nuorena vaan heti oli pennin venytystä.
Minulla oli varaa lapsiin joiden kanssa vietin kotiäitielämää melkein 5v.
Kommentit (5)
Minäkin sain ekat lapset 18v ja 19v. Sittemmin tullut 4 lisää. Enkä kyllä ymmärrä ettei ole muka varaa lapsiin. Tai ymmärrän, ei haluta tinkiä elintasosta. Mutta mikä on kenellekin tärkeää.
lapseni 17v ja 19 iässä ja kaikki ollaan hengissä pysytty ja vaatteetkin on ollut päällä..jättää vain kaiken turhan ostamatta niin kyllä pärjää :)
Itsekäs ja elintasoon sidottu ihminen kokee ettei lapsiin ole varaa.
olin ehtinyt hankkia kolme ammattia, toisen avioliiton, asunnon ja muuta rekvisiittaa. Olin myös ehtinyt reissata mielin määrin.
Nyt onnellinen eskarilaisen ja ekaluokkalaisen äiti. Hyvässä, varsin hyvätuloisessa ja hyvinkin arvostetussa ammatissa, vailla taloudellisia huolia. Olemme mieheni kanssa molemmat osittaisella hoitovapaalla, kun ei ole uranluomispaineita tms enää.
Minulle ei äitiys olisi missään tapauksessa sopinut noin nuorena. Mutta eiköhän tänne mahdu sekä tosi nuoret että vanhat äidit...