Lue keskustelun säännöt.
Tunnen ryhmissä ja muutenkin ihmisten kanssa voimakasta alemmuutta. Häpeä on raskas taakka. Muita?
09.01.2026 |
Minulla on erikoiset lähtökohdat olleet elämässä ja lapsuus sekä aikuisiän alkutaipaleet olivat selviytymistä. Olen jäänyt siten aika keskeneräiseksi jos sitä mitatataan mitä meillä Suomessa ihmisellä keskimäärin on vaikkapa maallista omistusta tai muita ulkoisia "saavutuksia". Sisäisesti tunnen kyllä olevani aika rikas vaikka en mitään omista, olen vahva itseni kanssa mutta ihmisten silmien alla tunnen itseni hyvin haavoittuvaiseksi ja hauraaksi. Minä pienenen vaikka en tahtoisi. Käperryn häpeään vaikka yritän olla itseni puolella.
Ihmisten seura vain on minulle aika pelottavaa ja etenkin ryhmissä istuminen saa voimaan pahoin. Sitten yritän parhaani mukaan peittää tätä sisäistä hätätilaa.
Onko kellään teillä tällaista?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Ei, olet ainoa. Tässä mitalisi 🏅
En missään nimessä tarkoittanut nostaa itseäni tässä uniikiksi. Tietenkään en ole ainoa mutta tässä juuri yritin vertaistukea hakea. Siksi kysyin onko täällä muitakin, jotta muutkin jotka kokevat samankaltaisia tunteita niin tulisivat mahdollisesti halutessaan puhumaan asiasta tänne. En aina osaa ilmaista asiaani selkeästi, olisin voinut kyllä vähän eri tavallakin kirjoittaa. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kuvaus. Tunne ettei riitä, ettei tekemiset ole oikein ja arvostettavia. Mielipiteetkin on syytä esittää ehkä ja voi olla varauksen kanssa, ei koskaan varmasti ja päättäväisesti.
Paljon energiaa menee peittelyyn ja roliin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuvaus. Tunne ettei riitä, ettei tekemiset ole oikein ja arvostettavia. Mielipiteetkin on syytä esittää ehkä ja voi olla varauksen kanssa, ei koskaan varmasti ja päättäväisesti.
Paljon energiaa menee peittelyyn ja roliin.
Just näin, samaistun täysin. Se, ettei riitä. Minä häpeän jos epäonnistun ja olen kohtuuton itselleni. Alan lähes tärisemään ja pyydän anteeksi. Helposti miellytän mutta olen tässäkin todella paljon edistynyt. Ennen ollut paljon hyväksikäyttäjiä elämässäni ja tavallaan omalla käytökselläni sen mahdollisin tietenkin. Nykyään vaikka miellytän välillä tiedostamattakin niin pystyn suojelemaan itseäni mutta se taas tekee minut hyvin yksinäiseksi. On joitakin harvoja ihmisiä joiden kanssa voin rentoutua ja se on ihanaa kun on oma itsensä. Kuitenkin etenkin ryhmissä tunnen oloni aika hauraaksi. Yritän kuitenkin työstää tätä. Onneksi arvostan itseäni ja on aika hyvät välit itseeni mutta suhde muihin ihmisiin on kyllä sellainen, jossa riittää kehitettävää. - ap
Et todellakaan ole yksin tuntemustesi kanssa. Luulemme toisten olevan aina itsevarmoja ja hallitsevan itsensä joka tilanteessa. Sosiaalisissa tilanteissa jokainen pitää yllä roolia, aina se ei tunnu luontevalta. En itsekään pidä ryhmätilanteista, mutta aina ajattelen: tämäkin on vain väliaikaista.
Älä kiusaa itseäsi alentamalla merkitystäsi ja haukkumalla. Nokka pystyyn vain ja menoksi, olet ihan hyvä sellaisena kuin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeä on kyllä ihmiselle hankalin tunne. Ehkä aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta voisi olla apua.
Itseilmaisusi on todella hyvää, osaat taitavasti kuvailla asioita. Sinä riität, olet tarpaeeksi hyvä. Kuten sanoit, sinulla on sisäistä rikkautta.
Ei, olet ainoa. Tässä mitalisi 🏅