Siis tää korinttilaiskirjehän on ihan perseestä, kaikki pitäisi antaa muka anteeksi.
Ilmeisesti en osaa rakastaa, koska mikään näistä ei parisuhteessani omasta puolestani toteudu.
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä.
Kommentit (13)
Ja lisäksi ihan kauheeta jeesustelua antaa kaikki anteeksi. Kyllä mä ainakin olen ihan reilusti katkera tietyistä jutuista enkä varmasti anna niitä anteeksi ikinä!
ja sydämen kohdalle tatuoituna. Ukko hässii vieraita reikiä ja kohtelee mammaa kynnysmattona, mamma hokee korinttilaiskirjeen jaetta turvakodissa.
Että antaa voi anteeksi väärintekijälle omassa mielessään siis tekemällä rauhan ittensä kanssa sen asian/ihmisen kanssa joka aiheuttanut mielipahan sinulle. Silloin se vihan kohteesi menettää merkityksen elämässäsi eikä vie päivästäsi aikaa ja kuluta voimiasi turhaan. Tavallaan niin kauan kuin ylläpidät vihaa - vihankohde saa paljon huomiota sinulta, ainakin mielessäsi. Ei tarvitse kasvokkain antaa konkreettisesti anteeksi, etenkään jos ei se toinen sitä pyydä, harkinnanvaraisesti jos pyytää.
Kun antaa toisille anteeksi, tekee pohjimmiltaan itselleen parhaiten. Myös sille toiselle, mutta eniten itselle. Miten vapauttavaa, kun päästää itsensä vellomasta vihasta ja pahojen asioiden muistelusta ja kaunan kantamisesta.
Se on vähän niinkuin sanonta katkeruudesta: "katkeruus on sama kuin ottaisi itse myrkkyä ja toivoisi sen toisen kuolevan".
Eikös? :)
mutta jos parisuhteessa molemmat osapuolet ovat sitoutuneista, vastuuntuntoisia, rakastavia onnistuu toisen pyyteetön rakastaminen helpommin, puolin sun toisin. Täydellistä parisuhdetta ei ole kenelläkään ja tulisinkin intohimo arkipäiväistyy, mutta sitten se onkin tosirakkautta kun vielä vaarina ja mummona voi sanoa olevansa sitoutunut ja rakastavansa toista. Intohimoinen, huumaava rakkaus päättyy yleensä kahden vuoden kanssakäymisen jälkeen, mutta intohimoa ja rakkauta toistakohtaan voi pitää yllä, se vaatii vain työtä ja selkeitä tekoja toisen ja itsen hyvinvoinnin hyväksi.
Sanotaanhan raamatussa myös: - ei helmiä sioille, eli jos sinun rakastava, hellä ja toistahuomioonottava rakkaus menee ohi mieheltäsi, ei kenenkään tarvitse ryhtyä kynnysmatoksi ja hyväksikäytetyksi. Kunnioita myös itseäsi, ja vaadi parempaa kohtelua!! Jos toinen on sitten k-pää, kannattaa päästää toisesta irti. Avioliittoa kannattaa jokaisen tarkkaan harkita, kenen kanssa sitoutuu ja ryhtyy perustamaan perhettä. Tarvitaan kypsyyttä ja harkintaa. Kannattaa unohtaa se teiniajoista lähtien oleva seurustelusuhde, ja etsiä parempi mies, jos huomaa, että toinen on epäkypsä, itsekäs sika.
Kun antaa toisille anteeksi, tekee pohjimmiltaan itselleen parhaiten. Myös sille toiselle, mutta eniten itselle. Miten vapauttavaa, kun päästää itsensä vellomasta vihasta ja pahojen asioiden muistelusta ja kaunan kantamisesta.
Se on vähän niinkuin sanonta katkeruudesta: "katkeruus on sama kuin ottaisi itse myrkkyä ja toivoisi sen toisen kuolevan".
Eikös? :)
Minä olen inhimillisempi. Olen joistakin asioista katkera mutta en vello siinä.
että meidän ei tarvi hyväksyä pahaa.Jos meitä on kohdeltu väärin,teko on väärä ja väärin,mutta on annettava anteeksi,oman itsensä takia.
Jos väärä asia on rikos,asia on vietävä poliisille,siitäkin on raamatussa ohje.Rikosta /rikollisuutta ei tule hyväksyä,vaikka olisi kyse lähipiiristä.
mutta tuossa särähtää pahasti tuo "kaiken se peittää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo ja kaiken kärsii" -osa. Miksi kenenkään pitäisi kärsiä loputtomasti. Loputon toivo ja peittely on myöskin pelkästään tyhmyyttä.
Mutta niinhän sitä raamattua luetaan, omakohtaisesti ja tulkitsevasti.
että kun oikein todella kovasti rakastaa, esim lastaan, sitä aina haluaa ensisijaisesti uskoa hyvää toisesta. "Kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, ja kaiken se kärsii" Eli toivot sisimmissäsi, että esim. lapsesi saa asiat lopulta kuntoon (esim. jos oma lapsi narkomaani tmv) ja kaiken se kärsii (jos asiat eivät mene hyvin)
Kun rakastaa toista, saattaa se aiheuttaa samalla suurta kärsimystä rakastavalle osapuolelle, koska toinen on niin tärkeä toiselle. Emme juurikaan itke naapurin vanhan mummon kuolemaa, mutta oman rakkaan mummon sairastelu ja kuolema, saa meidät tuskaan ja murheeseen. Juuri rakkauden tähden.
osa on valmiita ruukkuja ja ne täytetään Pyhällähengellä.
Kyllä tuo kirje pitää hyväksyä ja se on silkkaa luonnollisuutta.
Pahat ihmiset eivät koskaan ole ihmisen arvoisia vaan eläimiä ihmisten joukossa. Tässäkin keskustelussa on lähes arvottomia tapauksia. No Jumala tietää kaiken ja on suunnitellut kaiken meidän varalle.
En langeta teille viimeistä tuomiota.
Kyllä minulla tulisi paha mieli, jos ajattelisin vastoin Herran neuvoja.
Onneksi en ole koskaan ketään aikuista oikeasti rakastanut, paitsi lapsiani.
niin mitä järkeä on "rakastaa"?