Onko tokaluokkalaisellasi kännykkä? Miksi tai miksi ei?

joka päivä kun liikun autolla näen noita pieniä liikenteessä näpräilemässä puhelimiaan. Mitään muuta eivät sitten näekkään. Eräskin pieni tyttö seisoi puhelimensa kanssa valoissa, valot olivat vihreällä ja kun vaihtui punaiseksi tyttö lähti ylittämään katua! naapurin pojalta ryöstettiin puhelin koulumatkalla, ei siinä äidille ehdi soittaa ja pyyttää apua. Minusta puhelin luo turhan illuusion turvasta ja helpottaa vanhempien omaatuntoa silloin kun lapset joutuvat olemaan paljon yksin.

että menee kaverille koulun jälkeen. SILTI soitin ja tarkistin, että tenava on siellä missä pitäisikin olla. Kaverin luona ei myöskään ole lankapuhelinta.



Itseasiassa oma mummoni on ainoa, jolla enää tiedän semmoisen olevan :D Ja mummolakin on kännykkä toisena puhelimena (turva ulkona)

joka päivä kun liikun autolla näen noita pieniä liikenteessä näpräilemässä puhelimiaan. Mitään muuta eivät sitten näekkään. Eräskin pieni tyttö seisoi puhelimensa kanssa valoissa, valot olivat vihreällä ja kun vaihtui punaiseksi tyttö lähti ylittämään katua! naapurin pojalta ryöstettiin puhelin koulumatkalla, ei siinä äidille ehdi soittaa ja pyyttää apua. Minusta puhelin luo turhan illuusion turvasta ja helpottaa vanhempien omaatuntoa silloin kun lapset joutuvat olemaan paljon yksin.

kun pohdin, miten meidän äiti selvis järjissään aikoinaan. Päiväkaudet juostiin kavereiden kanssa pihalla herraties missä koulun jälkeen siihen asti, että vanhemmat tulivat kotiin. Lappu jätettiin keittiön pöydälle, mutta eipä äiti tai isä sitä töissä nähnyt... Kai ne sitten vaan luottivat, että tenava on tallessa, kun ei muutakaan voinut...

Jota kuitenkin monen vanhemman mukaan käytetään tosi harvoin, tuskin ollenkaan. Kännylaskutkinhan sen jo todistaa. Silti se pitää hankkia. Miksi? Muutamat syyt oli todellisia, suurimmaks osaksi ne oli mun mielestä tekosyitä. Olen samaa mieltä kuin eräs vastaaja joka sanoi että puhelin luo turhan illuusion turvasta ja helpottaa vanhempien omaatuntoa silloin kun lapset joutuvat olemaan paljon yksin. Ja varmasti siis syitä on yhtä monta kuin hankkijaakin.



Kiitos vastaajille tästä kännykulttuurin läpileikkauksesta. Aion edelleen pysyä linjassani ja se minulle (sekä niille muutamalle lajiatoverilleni) sallittakoon.

Sitä ei vain tarvita.

tokaluokkalaisella pojalla kännykkää. En kännyköitä lapsilla erityisesti vastusta, ja jotain turvaa voivat tuodakin, mutta meillä ei tarvita. Olen kuitenkin kotona, ja jos en ole, naapurin isovanhemmat huolehtivat kouluun lähettämisestä tai ottavat vastaan. Pojalla on koulussa kavereita, mutta vapaa-ajalla ei juuri kaipaa perheen ja suvun ulkopuolista seuraa. Ja jos joskus kaverille meneekin, sovin asiasta itse kaverin äidin kanssa.

Ikävää on se että ylpeilemäsi päähänpinttymä tuottaa harmia vain ja ainoastaan omalle lapsellesi. Miksi itse omistat kännykän jos kerran lankapuhelimellakin pärjää niin hyvin? Maailma on muuttunut paljon sitten meidän 60-70-luvuilla syntyneiden lapsuuden. Annatko itsellesi anteeksi jos lapsesi joskus hätätilanteeseen jouduttuaan ei saa apua ajoissa vain koska sinä OLET PÄÄTTÄNYT ettei lapsesi tarvitse kännykkää??? Huh, mitä äitejä.

Vai antaisitko itse itsellesi anteeksi jos lapsesi jäisi auton alle näprätessään sinulle tekstiviestiä liikenteen keskellä vain koska OLET PÄÄTTÄNYT että hänellä täytyy olla kännykkä? Vai hetkinen, olitko se sittenkään sinä vai kenties lapsesi joka ostopäätökset teidän perheessä tekee...



Ja ai niin, minä omistan kyllä kännykän ja ihan siitä syystä että olen AIKUINEN ja koen sen joltakin osin helpottavan arkeani. Tosin uskoisin kyllä pärjääväni ilmankin sitä myönnetään että tekstareiden käytännöllisyyttä tulisi ikävä.



ap

ei ole ollut tarpeen.

Minusta on hyvä tietää että saan hänet puhelimella kiinni jos on tarve.

Ekalla luokalla soitti aina minulle kun pääsi kouluun jos meni yksin. Minusta oli hyvä tietää että on päässyt turvallisesti perille. Ja jos tulee muutos suunnitelmiin voin soittaa että tulenkin hakemaan tai en tulekkaan.

Lapset koulun jälkeen palloilee paljon kavereilla kylässä tässä lähipiirissä. On noin 7 kyläpaikkaa missä voivat olla. Ei tarvitse etsiä kaikkia läpi kun soitan että nyt syömään.

onko se ok kavereiden vanhemmille, että lapsesi luuhaa kylillä eikä tajua lähteä kotiin ennen kuin soitetaan.

se tietty toisaalta on, että on kavereita ja voi tehdä asioita myös ex tempore, mutta silti mua jotenkin ihmetyttää tämä "menevien ja itsenäisten" lasten ihailu. Omassa lapsuudessani olisi ollut mieletön ajatus, että joku ihan ekoilla luokilla oleva olisi koulun jälkeen voinut mennä noin kymmeneen paikkaan tietämättä mitä kello on ja milloin kotona yleensä syödään. Äidit sitten olisivat iloisina rimpautelleet, että hei onkohan se meidän Mari teillä... Kuulostan varmaan tosi kalkkikselta, mutta ihan oikeasti en haluaisi, että lapseni kulkee vain "jossain" ja "jonkun" kanssa tai että meille voisi yhtäkkiä pölähtää joku lapsilauma. Ehkä siksi meidän tokaluokkalaisella ei ole kännykkää.

Olisko kännykkä helpotus juuri niille vanhemmille, jotka toivovatkin että lapsi luuhaisi jossain muualla alkuiltaan ja mahdollisesti saisi jotain syötävääkin, kännykkä on kiva siksi että voi sitten puoli kahdeksan jälkeen alkaa tärkeänä haalimaan mussukkaansa toisten nurkista kotiappäin....



Oikeesti, aatteleeko enää kukaan sitäkään että mikä on kohteliasta ja soveliaisuuden rajoissa koko tässä kyläilymeiningissäkään?

se tietty toisaalta on, että on kavereita ja voi tehdä asioita myös ex tempore, mutta silti mua jotenkin ihmetyttää tämä "menevien ja itsenäisten" lasten ihailu. Omassa lapsuudessani olisi ollut mieletön ajatus, että joku ihan ekoilla luokilla oleva olisi koulun jälkeen voinut mennä noin kymmeneen paikkaan tietämättä mitä kello on ja milloin kotona yleensä syödään. Äidit sitten olisivat iloisina rimpautelleet, että hei onkohan se meidän Mari teillä... Kuulostan varmaan tosi kalkkikselta, mutta ihan oikeasti en haluaisi, että lapseni kulkee vain "jossain" ja "jonkun" kanssa tai että meille voisi yhtäkkiä pölähtää joku lapsilauma. Ehkä siksi meidän tokaluokkalaisella ei ole kännykkää.

Sopii itse tapaamiset.

Voi soittaa, jos tulee jokin hätä.

Soitan myös väliaikatietoja.

Soittaa isän hakemaan autolla kaveriltansa.

Puhelin meille todella tärkeä.



Niitä lapsia ei tapaile, joilla ei ole puhelinta.

Ei hoidu homma ilman puhelinta, koska kaverit ei asu naapurissa.

Mua harmittaa nämä puhelittomat lapset, kun niihin ei saa yhteyttä.



Musta ekaluokkalaiset ei tarvitse vanhempia sopimaan tapaamisia, vaan osaavat tehdä sen itsekkin ja osaavat kysyä vanhemmilta, että sopiiko.

Puhelin on nykypäivän väline.

Lapseni kaveri lähti meiltä pyörällä kotiin ja jäi kengännauhasta pyöräänsä kiinni.

Soitti vanhemmille puhelimella ja he hakivat lapsen kotiin.

Muita ihmisiä ei ollut, koska asutaan rauhallisella alueella.

Puhelin on tärkeä käyttöväline.

T. Edellinen

se tietty toisaalta on, että on kavereita ja voi tehdä asioita myös ex tempore, mutta silti mua jotenkin ihmetyttää tämä "menevien ja itsenäisten" lasten ihailu. Omassa lapsuudessani olisi ollut mieletön ajatus, että joku ihan ekoilla luokilla oleva olisi koulun jälkeen voinut mennä noin kymmeneen paikkaan tietämättä mitä kello on ja milloin kotona yleensä syödään. Äidit sitten olisivat iloisina rimpautelleet, että hei onkohan se meidän Mari teillä... Kuulostan varmaan tosi kalkkikselta, mutta ihan oikeasti en haluaisi, että lapseni kulkee vain "jossain" ja "jonkun" kanssa tai että meille voisi yhtäkkiä pölähtää joku lapsilauma. Ehkä siksi meidän tokaluokkalaisella ei ole kännykkää.

ja nimenomaan ex tempore, milloin kenenkin luona ja pihoilla. Sitten äidit soittelivat että onko Maija teillä. Olen vm. -77. Lapsellani on kännykkä, lankapuhelinta ei ole, ja kyllä kotona pitää puhelin olla jolla voi soittaa jos on asiaa tai hätä. Meidän lapsuudessa kotona oli se lankapuhelin millä sai soittaa. Mutta nykylapsille ei opeteta puhelinetikettiä, sen huomaa kun neljäsluokkalainen saa ensimmäisen puhelimensa ja ei osaa edes esitellä itseään soittaessaan, sanotaan vaan moi ja mennään asiaan.

Olisko kännykkä helpotus juuri niille vanhemmille, jotka toivovatkin että lapsi luuhaisi jossain muualla alkuiltaan ja mahdollisesti saisi jotain syötävääkin, kännykkä on kiva siksi että voi sitten puoli kahdeksan jälkeen alkaa tärkeänä haalimaan mussukkaansa toisten nurkista kotiappäin.... Oikeesti, aatteleeko enää kukaan sitäkään että mikä on kohteliasta ja soveliaisuuden rajoissa koko tässä kyläilymeiningissäkään?

Ekalokkailaisetkin sopivat jo koulussa että leikitäänkö tänään, asia varmistetaan molempien vanhemmilta että käykkö ja kotintuloaika sovitaan. Mutta teidän mielestä näitä asioita ei voi tehdä jos on kännykkä? Luuhaavatko miehennekin ties missä niin kauan kunnes soitatte ne kotiin?

Meillä ei tietenkään ole lankapuhelinta, onko niitä muka vielä muilla kuin mummeleilla?



Lapsi jää aamulla yksin kotiin ja tulee iltapäivällä koulusta yksin kotiin. Totta kai meidän vanhempien täytyy tietää, missä lapsi milloinkin menee! Hän soittaa, kun on kotona: kyselen, onko läksyt tehty, välipala syöty jne. Haluan tietää, jos hän menee kavereille tai kavereita tulee meille. Lisäksi lapsi pitää ystäviinsä yhteyttä ja sopii kyläilyt kauempana asuvien kavereiden kanssa. Naapureihin voi mennä soittamatta, mutta ei ole kiva tokaluokkalaisen pyöräillä 3km suuntaansa katsomaan, sopiiko kaverille leikkiä...

Olisko kännykkä helpotus juuri niille vanhemmille, jotka toivovatkin että lapsi luuhaisi jossain muualla alkuiltaan ja mahdollisesti saisi jotain syötävääkin, kännykkä on kiva siksi että voi sitten puoli kahdeksan jälkeen alkaa tärkeänä haalimaan mussukkaansa toisten nurkista kotiappäin....

Oikeesti, aatteleeko enää kukaan sitäkään että mikä on kohteliasta ja soveliaisuuden rajoissa koko tässä kyläilymeiningissäkään?

Ne lapset soittaa ENSIN vanhemmille ja kysyy, voiko mennä Matin luo tai voiko Veikko tulla meille. Sitten soittavat Matille/Veikolle ja sanovat, että tule meille/minä tulen teille. Äiti ja isä tietää, missä lapsi on tai keitä omassa kotona on. Miten tämä homma tehtäis ilman puhelinta? Lapsi istuisi kotona koulun jälkeen klo 17 asti ja sitten vasta äiti soittaisi omalla kännykällään Matin äidin kännykkään ja kysyisi, saisko Ville mennä leikkimään... Just.