Miksi naiset ovat niin yksinkertaisia että ihannoivat avioliittoa?
Kukaan ei kunnioita vaimoja. Jokainen valtio jossa akka on ensisijaisesti äiti ja vaimo, ei teidän sukupuoltanne haluta edes syntyvän. Teitä abortoidaan, hyljitään, inhotaan ja pidetään pelkkänä taakkana. Jokainen toivoo poikaa jatkamaan ISÄNSÄ nimeä, ei appiukon nimeä. Kukaan ei arvosta naisten kotona akkailua, bottomin roolia ja sitä että roolinne on kirjaimellisesti vain tyydyttää ja palvella miestä. Ette ole arvokkaita ihmisiä, vaan pelkkiä esineitä ja leluja. Teillä ei ole oikeuksia suurimmassa osassa maailmaa, ja silti romantisoitte kihloja, liittoa, alttarille talutteluja, nimenvaihtoa.
Mikä teitä vaivaa? Miehet pitävät teitä pelkkinä leluina ja olette vain ilmaista työvoimaa jotta mies saa poikia sukuunsa. Olette arvottomia :D Hauskinta on miten käytettyjä seksileluja olette, ja silti te olette demonisoimassa VAPAITA naisia käytetyiksi.
Kommentit (11)
Ei kykene avionainen järjelliseen ajatteluun. Huutamassa vapaille naisille miten he ovat käytettyjä patjoja, mutta itse kannetaan seksikumppanin nimeä joka laskee limansa naamallesi, perääsi ja jokaiseen reikääsi. Irstasta!
Kunnioitan ja rakastan vaimoani. Hän on myös lasteni äiti. Maksan hänen elämänsä suurella ilolla ja se on mulle kunnia.
M42
Ap tulee saamaan elämässään turpaansa monta kertaa, naisilta ja miehiltä.
Poikaa jatkamaan isänsä nimeä? Ei naiset enää nykyään naimisiin mennessä miehen nimeä ota.
Avioliittoja ja parisuhteita on monenlaisia, kuten meitä ihmisiäkin. Jotkut parisuhteet ovat vaikeita, toisissa taas kaikki tuntuu sujuvan kuin itsestään. Hyvänä esimerkkinä jälkimmäisestä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoja ja parisuhteita on monenlaisia, kuten meitä ihmisiäkin. Jotkut parisuhteet ovat vaikeita, toisissa taas kaikki tuntuu sujuvan kuin itsestään. Hyvänä esimerkkinä jälkimmäisestä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun t
Olisiko sinulla tuota keittoreseptiä? Kuulostaa mielenkiintoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Huorista kiukuttaa, ei ikinä vaimoa saa ja sekös sitä harmittaa!
Unohdit tästä sen vakiohuudon e pillereistäsi.
Tuo on Alba ja sukunimihulluksikin kutsuttu. Vihaa heteronaisia,
En minä ainakaan. En ole naimisissa.
Kyllähän minulta tuo keittoresepti löytyy. Sitä on mummon lapsuudenajoista asti säilytetty sukumme pyhäinjäännöslippaassa.
Tässä oleva resepti on kyllä muokattu nykyaikaisen pienen perheen tarpeisiin. Alkuperäinen keitto tehtiin muuripadassa ja siihen meni useampi kappa perunoita ja neljä-viisi kulkukissaa nahkoineen, karvoineen, päineen ja häntineen.
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 g lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän minulta tuo keittoresepti löytyy. Sitä on mummon lapsuudenajoista asti säilytetty sukumme pyhäinjäännöslippaassa.
Tässä oleva resepti on kyllä muokattu nykyaikaisen pienen perheen tarpeisiin. Alkuperäinen keitto tehtiin muuripadassa ja siihen meni useampi kappa perunoita ja neljä-viisi kulkukissaa nahkoineen, karvoineen, päineen ja häntineen.
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 g lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Kiitos tästä 💕
Huorista kiukuttaa, ei ikinä vaimoa saa ja sekös sitä harmittaa!
Unohdit tästä sen vakiohuudon e pillereistäsi.