Miten kukaan voi luovuttaa sukusolujaan?

Kyllä minulle omíen munasolujeni käyttö tarkoittaa omaa biologista lasta? Aika kauaksi on biologiasta menty, jollei näin ole.

asia kuin lapsi. Miten et voi tätä tajuta. Kerro minulle mitä yhteistä sinulla on sellaiseen lapseen, jossa on sinun luovutettu munasolu ja täysin vieraan ihmisen siittiöt. Lapsi kasvaa toisen naisen kohdussa ja saa toisen naisen istukasta ravintoa.. jne...lapsi syntyy ja kasvaa omaksi persoonakseenäidin ja isän kanssa.. Kerro minulle mitä sinulla ja tällä lapsella on yhteistä..puolibiologisuus kuten sanot..niin mitä se konkreettisesti merkitsee tässä tilanteessa. Oletko sinä mielestäsi tämän lapsen äiti??? Kerro minulle.

kyse on tunteesta eikä järjestä.



Järki toki sanoo, ettei lapsi olisi minun, kun kasvaa omien vanhempiensa kanssa koko elämän.



Mutta tunteet sanovat muuta, en osaisi olla,jos tietäisin, että "lapseni" ehkä kärsii (todennäköisemmin toki on onnnellinen) jossain ja minä en tiedä sitä. Mutta tässä on kysee tunteista, eihän rakkauttakaan pysty järkeilemään, sen takia monet rakastuvat renttuihin vaikka tietävät, ettei siinä ole järkeä.

minun geenejäni, niin aika paljonhan sillä lapsella on minun kanssani yhteistä. :) Maailma on täynnä lapsia, jotka eivät ole biologiseen isäänsä juuri yhteyksissä vaan ovat isäpuolen kasvattamia. Silti biologinen isä on aina biologinen isä. Miten se nyt äidin kohdalla ois (biologisesti katsoen) yhtään sen kummempi asia, vaikka lapsi on kasvanut toisen naisen kohdussa?

Ja minusta oli hienoa auttaa ihmisiä. Olen biologi, joten aika lähellä biologiaa mennään ;-)



Yhdyn edelliseen. Jossain voi olla lapsia, joilla on mun vihreät silmät ja kiinnostus luonnontieteeseen, mutta heillä ei ole minusta kuin muutama hassu geeni. En minä ole heidän äitinsä.

minun geenejäni, niin aika paljonhan sillä lapsella on minun kanssani yhteistä. :) Maailma on täynnä lapsia, jotka eivät ole biologiseen isäänsä juuri yhteyksissä vaan ovat isäpuolen kasvattamia. Silti biologinen isä on aina biologinen isä. Miten se nyt äidin kohdalla ois (biologisesti katsoen) yhtään sen kummempi asia, vaikka lapsi on kasvanut toisen naisen kohdussa?

kasvetaan yhdessä syntymän jälkeen. Biologisuus on yhteisiä geenejä..se ei ole vielä äityiyttä tai isyyttä. Mielenkiintoista olisi kysyä tätä lapselta itseltään..aika varmasti tiedän jo vastauksen.

Mitä tiedät esim. ulkomailta adoptoiduista lapsista?

Mitä tiedät esim. ulkomailta adoptoiduista lapsista?

miten voit verrata ulkomailta adoptoituja lapsia lapsia ja lapsia, jotka ovat saaneet alkunsa luovutetuilla sukusolulla. Ne ovat täysin eri asioita. Luovutetuissa sukusoluissa lapsella on yleensä toisen vanhemman sukusolu..he ovat kasvaneet tulevan äidin kohdussa eli mitään hylkäämiskokemusta ei ole koskaan tapahtunut..tässä muutama esimerkki näiden tapausten eroavuuksista..lähtökohdat ovat täysin toiset.

sitä surua ja tuskaa, minkä jokainen pettymys toi tullessaan, olisin valmis luovuttamaan munasolujani ehdoitta ja ilmaiseksi. Harmi vaan, että olen liian vanha jo. Ystävät siis saivat kauan kaipaamansa lapsen lahjoitetulla solulla.

Mä olen miettinyt tuota niin kauan puoli vuotta sitten. Oltiin hoidoissa (syytä en sano, mutta vika ei minussa) ja päästiin lopputulokseen johon oli tarkoituksin. Multa jäi "yli reilusto munasoluja, ja sitten piti käydä keskustelua mitä tehdään. Tämä oli erikoinen ja monimutkainen ääritilanne, ei yleinen. En vaan pystynyt luovuttamaan niitä. En pikeesti, vaikka tiedän sen tuskan mitä on olla saamatta lasta! Oli monta tunnumatonta yötä, koska olisin luullut olavani paremoi ihminen ja pystyväni auttamaan muita, mutta se ajatus että josku kävelee vastaan mun näköinen lapsi (tai edes osin munnäköinen) olisi jäänyt kalvamaan loppuiäksi. Vieläkin mietin asiaa joskus..

mutta ainakin alku näyttää siltä, että moni ajattelee, että olisi jollain lailla sen lapsen vanhempi, jos on luovuttanut solun. Haloo. Se on "vain" solu (kaikessa arvokkuudessaan), se tarvitsee toisen solun, jotta siitä saa lapsi alkunsa. Ei kai kukaan ajattele olevansa munasolun äiti tai siittiön isä? Meidän lapset on saaneet alkunsa luovutetuilla munasoluilla ja kyllä minä olen niille se yksi ja ainoa äiti, munasolun lahjoittaja on kallis ystävä ja arvokas ihminen, mutta hänellä ei ole pienintäkään oikeutta tai velvollisuutta meidän lapsiimme!

typeriä tietämättömiä narttuja. Munasolun luovuttaminen ei tee sinusta lapsen oikeaa äitiä, siittiöt tulevat useimmiten isältä ja tästä kasvaa aivan ainutlaatuinen yksilö. Äiti kantaa lapsen kohdussa 9 kk ja synnyttää, imettää, hoivaa, rakastaa ja kasvattaa ..käy läpi uhmaiät, murrosiät ja muut mullistukset. Itkee ja nauraa lapsen kanssa..lukee laäksyjä hänen kanssaan...siirtää arvomaailmansa lapselle ja antaa hänelle oman mallinsa aikuisuuteen. Tästä kokonaisuudesta syntyy ainutlaatuinen yksilö, joka on imenyt arvot, käyttäytymisen ja kaiken omilta vanhemmiltaan. Perustempperamenttin voi biologialla olla merkitystä, mutta kasvatuksen kautta senkin merkitys hälvenee ja jonkin verran merkitystä ulkoisiin seikkoihin, mutta kun isän puolelta tulee omat ulkomuotoon vaikuttavat tekijät niin sekin asia on aika olematon. Hyvin vähän on tässä on munasolun luovuttajalla enää luovutuksen jälkeen merkitystä..että voitte ihan hyviin astua alas sieltä Kuningattaren ja hyväntekijän pallilta. Vielä harvinaisempaa on nuo naurettavat ajatukset, että ihan itsensä näköinen lapsi tulee ovelle hakemaan perintöä tai muuta..voi helvetti teitä ..oksettaa oikein lukea. Lapsella on jo äiti ja isä ja luovuttajaan lapsella ei ole minkäänlaista suhdetta..eikä hän voi koskaan olla mitään muuta kuin munasolun lahjoittaja. Toivon todella että, nämä ihmiset tässä ketjussa eivä MISSÄÄN TAPAUKSESSA LUOVUTTAKKAAN kukaan ei halua teidän munasolujanne..tietämättömät idiootit.

Itse luovutin ja toivon että joku on saanut kaipaamansa lapsen/lapset. Todellakaan kyseessä eivät ole minun lapseni, jotain yhdennäköisyyttä voi lapsen kanssa olla mutta so what. Ei ole minun lapseni. Ja ilman muuta saavat aikuisena yhteystietoni jos haluavat tai vanhemmat ovat kertoneet että on lahjoitetulla munasolulla saanut alkunsa. Itselläni kolme lasta.

mutta ainakin alku näyttää siltä, että moni ajattelee, että olisi jollain lailla sen lapsen vanhempi, jos on luovuttanut solun. Haloo. Se on "vain" solu (kaikessa arvokkuudessaan), se tarvitsee toisen solun, jotta siitä saa lapsi alkunsa. Ei kai kukaan ajattele olevansa munasolun äiti tai siittiön isä? Meidän lapset on saaneet alkunsa luovutetuilla munasoluilla ja kyllä minä olen niille se yksi ja ainoa äiti, munasolun lahjoittaja on kallis ystävä ja arvokas ihminen, mutta hänellä ei ole pienintäkään oikeutta tai velvollisuutta meidän lapsiimme!

tekstistä. Samaa minäkin äimistelin kun näitä luin. terkuin toinen äiti, jolla luovutetulla munasolulla lapsi.

verenluovutukseen verrattava asia.



Kyllä sukusolujen käyttöön liittyy aina paljon eettisiä pohdintoja, ja ne jokaiselle sallittakoon.

tottakai olette!



Mutta kun omien poikien kasvamista seuraa ja näkee väistämättä _geenien_määrittelemät ilmeet (esim. isoäidin veikeä hymy, jota lapsi itse ei ole ikinä nähnyt), niin se on syy miksen pystyisi luovuttamaan munasolujani. En näkisi ikinä sitä lasta ja sen mukana tuttuja ilmeitä tms.



Ei kukaan väheksy teidän äitiyttänne, mutta omille fiiliksille ei voi mitään, lapsessa näkyy myös geenien määrämiä asioita. Eihän muuten adoptoidut haluaisi selvittää biologisia vanhempiaan.

tottakai olette! Mutta kun omien poikien kasvamista seuraa ja näkee väistämättä _geenien_määrittelemät ilmeet (esim. isoäidin veikeä hymy, jota lapsi itse ei ole ikinä nähnyt), niin se on syy miksen pystyisi luovuttamaan munasolujani. En näkisi ikinä sitä lasta ja sen mukana tuttuja ilmeitä tms. Ei kukaan väheksy teidän äitiyttänne, mutta omille fiiliksille ei voi mitään, lapsessa näkyy myös geenien määrämiä asioita. Eihän muuten adoptoidut haluaisi selvittää biologisia vanhempiaan.

ovat eri asia kuin luovutetuilla sukusoluilla saadut lapset. Kuvastaa vain sitä, että koko asiaa ei oikein ymmärretä. En tiedä onko kukaan luovutetulla sukusolulla alkunsa saanut lapsi ollut kiinostunut tapamaan luovuttajaa. Adopitolapsillekkin se usein kuuluu murrosiän identtiteetin etsintään ja kun on kerran tavattu niin se on siinä. Salaperäisyys on poissa kun huomataan,, että ihminen on täysin vieras geeneistä huolimatta. Sitten voidaan mennä takaisin oman äidin ja isän luo. Isyys ja äityis eivät ole geenejä tai niin kuin joku osuvasti sanoi ..ei ole olemassa munasolujen äitejä ja siittiöiden isiä.

Se olisi minun munasoluni, josta lapsi on kehittynyt, jonkun miehen sperman kanssa. Ihan sama vaikka se olisi kukkaruukussa kasvatettu, mutta minun sukusoluni se olisi = biologisesti lapsi olisi minun. Ihan kuten adoptiolapsella on biologiset vanhemmat jossain muualla. Mieti toisinpäin asiaa Ameriikan maan malliin, jossa on luvallista käyttää näitä surrogate mothereita, eli sun sukusolusi ja ehkä luovutetun miehen spermasta muodostettu alkio laitetaan kasvamaan sijaisäidin kohtuun ja hänen sisällään vauva kasvaa sen 9kk, hän synnyttää lapsen - ja antaa takaisin sinulle, jonka sukusolusta lapsi on lähtöisin. Vähentäisikö sijaissynnyttäjän käyttö sinun äitiyttäsi jotenkin? Tuskin.

Ei tässä kukaan väitä, että BIOLOGISELLA vanhemmalla olisi mitään eettisiä velvollisuuksia tms. syntyvää lasta kohtaan, mutta mielestäni vertaus verenluovutukseen on tosi ontuva, kun eipä siitä verestä uutta ihmistä kloonata.

Sinänsä en lainkaan vastusta keinohedelmöityksiä, mutta oma päänuppini ei kestäisi olla luovuttaja, koska minä koen, että minulla olisi mahdollisesti biologinen lapsi kasvamassa jossain maailmalla ja se on vaikea ajatus.

Kyllä minulle omíen munasolujeni käyttö tarkoittaa omaa biologista lasta? Aika kauaksi on biologiasta menty, jollei näin ole.

asia kuin lapsi. Miten et voi tätä tajuta. Kerro minulle mitä yhteistä sinulla on sellaiseen lapseen, jossa on sinun luovutettu munasolu ja täysin vieraan ihmisen siittiöt. Lapsi kasvaa toisen naisen kohdussa ja saa toisen naisen istukasta ravintoa.. jne...lapsi syntyy ja kasvaa omaksi persoonakseenäidin ja isän kanssa.. Kerro minulle mitä sinulla ja tällä lapsella on yhteistä..puolibiologisuus kuten sanot..niin mitä se konkreettisesti merkitsee tässä tilanteessa. Oletko sinä mielestäsi tämän lapsen äiti??? Kerro minulle.

pitäisi olla tämänkin keskustelun ydin.



Vaikka lapselle onkin sosiaalinen, oikea äiti tai isä, silti lahjoitetulla sukusolulla alkunsa saaneella lapsella on aina olemassa biologinen isä/äiti jossain. Ja hyvin monia lapsia kiinnostaa tämä biologinen taustansa ja vanhempansa. Sillä myös biologisella taustalla on vaikutuksensa ja merkityksensä, vaikka täällä sitä ei kaikki ymmärräkään. Se määrittää monet ihmisen fysiologiset ja temperamenttiin yms. liittyvät piirteet, jotka määrittävät osaltaan ihmisen identiteettiä ja minuutta.



Adoptiolapset ovat kaksien vanhempien lapsia, vaikka olisivat adoptoitu heti syntymän jälkeen (heti kun se vain on mahdollista 8 kk harkinta-ajan jälkeen) ja tällä on suuri merkitys lapsen identiteetin kehitykselle. Hedelmöityshoitojen avulla alkunsa saaneella lapsella on samalla tapaa normaalia useampi vanhempi, kolme, sillä myös sukusolun luovuttajaa voi pitää vanhempana, biologisena sellaisena, vaikka hän ei juridisesti vanhempi olekaan eikä myöskään läsnä lapsen arjessa. Sukusolun luovuttaja on kuitenkin aivan varmasti läsnä lapsen mielessä jollain tasolla koko elämän ajan.



Viimeistään silloin, kun lääkärissä kysytään, mitä perinnöllisiä sairauksia suvussa on, kun etsitään johonkin oireiluun diagnoosia. Hyvin monella sairauksella on nimittäin perinnöllinen alttius taustalla.

Jos kerta se ei ole biologist avanhemmuutta, kun luovuttaa solun, niin miksi sitten miehille jotka luovuttavat spermaa, jossa on kuitenkin miljoonia siittiöitä, keksittiin se naurettava lasi, että tällä lapsella joka siitä sperman käytöstä syntyy, on täysiikäisenä oikeus selvittää ja saada tietää BIOLOGISEN isänsä henkilöllisyys??

on itsellänne kokemusta siitä, että teillä on sekä biologinen että sosiaalinen vanhempi?

Ja ette ole koskaan tavanneet biologista vanhempaanne. On aika turha lähteä arvioimaan biologisen vanhemman mahdollista merkitystä ilman omakohtaista kokemusta tästä asiasta, ainakaan vähätellä biologisen vanhemman merkitystä lapselle!



Sen verran monenkymmenen omakohtaisesti asian kokeneen ihmisen tunteet ja mielipiteet tiedän, myös omani, että uskallan sanoa, että biologialla on vahva merkitys ja sillä toden totta on väliä.

Huolimatta siitä, kuinka rakkaita ja tärkeitä sosiaaliset vanhemmat ovat.

sitä surua ja tuskaa, minkä jokainen pettymys toi tullessaan, olisin valmis luovuttamaan munasolujani ehdoitta ja ilmaiseksi. Harmi vaan, että olen liian vanha jo. Ystävät siis saivat kauan kaipaamansa lapsen lahjoitetulla solulla.

Vastustan koko hedelmöityshoitoja

En ole tuo, jolle vastasit, mutta kauhealta ihmiseltäpä SINÄ kuulostat!

Mikä sinä olet vastustamaan muiden pyrkimyksiä saada oma lapsi?

Minä voisin hyvin luovuttaa omia sukusolujani, mutten meidän alkioita. Ne ovat sentään 100% samaa geeniperimää kuin omat lapsemme, pelkkä munasolu ainoastaan 50%.

1. Maailamssa on jo liikaakin ihmisiä, väestönkasvu on todellinen ongelma.

2. Riski lisääntyä sisaruksensa kanssa kasvaa, jos biologiset vanhemmat eivät ole selvillä. (Tämä koskee tietenkin vain luovutetuilla sukusoluilla tehtäviä hoitoja)

3. Ellei kaksi ihmistä pysty lisääntymään keskenään tai toinen heistä ei pysty, ei ehkä luonnon kannalta pidäkään. Siihen on joku syy, enkä usko, että keinotekoisella hedelmöittymisellä ainakaan parannetaan ihmiskunnan luonnollista lisääntymiskykyä.

Se olisi minun munasoluni, josta lapsi on kehittynyt, jonkun miehen sperman kanssa. Ihan sama vaikka se olisi kukkaruukussa kasvatettu, mutta minun sukusoluni se olisi = biologisesti lapsi olisi minun. Ihan kuten adoptiolapsella on biologiset vanhemmat jossain muualla. Mieti toisinpäin asiaa Ameriikan maan malliin, jossa on luvallista käyttää näitä surrogate mothereita, eli sun sukusolusi ja ehkä luovutetun miehen spermasta muodostettu alkio laitetaan kasvamaan sijaisäidin kohtuun ja hänen sisällään vauva kasvaa sen 9kk, hän synnyttää lapsen - ja antaa takaisin sinulle, jonka sukusolusta lapsi on lähtöisin. Vähentäisikö sijaissynnyttäjän käyttö sinun äitiyttäsi jotenkin? Tuskin. Ei tässä kukaan väitä, että BIOLOGISELLA vanhemmalla olisi mitään eettisiä velvollisuuksia tms. syntyvää lasta kohtaan, mutta mielestäni vertaus verenluovutukseen on tosi ontuva, kun eipä siitä verestä uutta ihmistä kloonata. Sinänsä en lainkaan vastusta keinohedelmöityksiä, mutta oma päänuppini ei kestäisi olla luovuttaja, koska minä koen, että minulla olisi mahdollisesti biologinen lapsi kasvamassa jossain maailmalla ja se on vaikea ajatus.

Kyllä minulle omíen munasolujeni käyttö tarkoittaa omaa biologista lasta? Aika kauaksi on biologiasta menty, jollei näin ole.

asia kuin lapsi. Miten et voi tätä tajuta. Kerro minulle mitä yhteistä sinulla on sellaiseen lapseen, jossa on sinun luovutettu munasolu ja täysin vieraan ihmisen siittiöt. Lapsi kasvaa toisen naisen kohdussa ja saa toisen naisen istukasta ravintoa.. jne...lapsi syntyy ja kasvaa omaksi persoonakseenäidin ja isän kanssa.. Kerro minulle mitä sinulla ja tällä lapsella on yhteistä..puolibiologisuus kuten sanot..niin mitä se konkreettisesti merkitsee tässä tilanteessa. Oletko sinä mielestäsi tämän lapsen äiti??? Kerro minulle.

lapsen geeneistä voi tulla sinulta ..SO WHAT. Kysymys onkin siitä, että biologisuudesta tehdään jokin myytti. Luovuttamalla yyhden sukusolun sinä et voi määrätä tai tietää millainen ihminen lapsesta tulee siksi sillä ei ole merkitystä näissä tapauksissa. Lapsi perii ulkonäköön ja perustempperamenttin kuuluvia asioita kaikki muu tulee kasvatusympäristön kautta.