Pystytkö unohtamaan, jos joku on loukannut/kohdellut väärin sinua?

En unohda, mutta en koe tarvetta kostaa. En vain suhtaudu kyseiseen henkilöön samalla tavoin kuin ennen.

Ei tarvitse unohtaa. Voi jatkaa elämäänsä, eikä tarvitse reagoida, mutta ei ole tarvetta unohtaa ketä vihollisiin kuuluu.

Riippuu asiasta. Yksi ihminen ansaitsee kyllä saada takaisin, sen verran paha ja halveksuttava ihminen hän on ollut.

Omalle elämällenikin on vahinkoa siitä, kun menneet loukkaukset pyörii ajatuksissani kaiken aikaa. Olen katkera, mutta en voi asialle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Omalle elämällenikin on vahinkoa siitä, kun menneet loukkaukset pyörii ajatuksissani kaiken aikaa. Olen katkera, mutta en voi asialle mitään.

Elämä oli kyllä helpompaa, jos ei kaikkia loukkauksia tai kokemaansa vääryyttä ei miettisi ja tuntisi katkeruutta.

No kai se nyt vähän riippuu.

Loukkaaminen ei ole mitään. Saa loukata minkä kerkiää. Kertoo loukkaavan epätoivosta mustamaalata. 

Törkeiden rikosten kohteena olemista ei tarvitse antaa  anteeksi. Niistä voi syylliset maksaa mun puolesta vaikka  omalla hengellään tai tahallasn,, jos siis törkeä rikos on myös paha mielestäni. 
 

Yleensä se menee näin: Jos asia ei ole rikos on liioiteltua pitää sitä jyvin pahana, mitta jos on rikos yleensä se on uhrin mielestä myös paha teko. Toki pahuusasteissa eroja ja voi olla subjektiivisia näkemyksiä, mitkä eroaa henkilön oman moraalin ja lakikirjan välillä. 

On joitsin juttuja mitä tiedön tehdyn itsellen ja läheisilleni,,enkä voi mitenkään   pitää niitä muuna  kun äärimmäisen  pahoina tekoina. Yai sitten  tekijöt jo hulluja, jos ei ole ollut tuo tarkoitus. Myös lakikirjan mukaan ovat törkeitä  tikoksia. . . . 

Valitettavasti  moni ei vissiin  tajua,  ettö rikoksilla aiheutettu haitta tai vääryys ei ole loukkaus.

Loukkaus on se, että joku sanoo sun olevan vaikka läski tai typerä. 

Myös valheilla tai lavastuksilla   aiheutettu loukkaus ei ole aito loukkaus. Aikuiset tajuaa sen. 

On aika yleistä, että loukataan henkilöä levittämällä hänestä ilkeitä juoruja tai puhumalla hänestä selän takana pahaa. Sellaistakin on vaikea "painaa villasella".

Vanhempani loukkasivat ja kohtelivat väärin jatkuvasti. Se on luonnollinen osa elämää.

Loukkaukset ei osu koska niissä ei yleensä ole mitään järkeä. Mä unohdan ne samantien. Ja vaikka muistaisin, miksi antaisin loukkaajalle sen ilon, että hän näkisi mun reagoivan jotenkin?

Vierailija kirjoitti:

On aika yleistä, että loukataan henkilöä levittämällä hänestä ilkeitä juoruja tai puhumalla hänestä selän takana pahaa. Sellaistakin on vaikea "painaa villasella".

Jaa? Mä kyllä vain nauran niille. Sehän on tavallaan kunnianosoitus: mä olen niin kiinnostava, että kylän juorukello katsoo tarpeelliseksi levittää juttuja.

Kukaan ei niitä usko, mutta mä saan tavallaan plussapisteitä siitä. 

Pystyn unohtamaan ja menemään eteenpäin. En jää vellomaan menneisyyteen, koska sitä ei voi kuitenkaan muuttaa. Elän tätä päivää ja satsaan tulevaisuuteen. Loukkaajat eivät ole ajatusteni arvoisia, enkä anna sellaisten vaikuttaa itseeni.

Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee 

Kyllä sitä usein omassa rauhassa oleskellessa alkaa muistelemaan kaikkia kokemiaan vääryyksiä ja sillä hetkellä ne hyvätkin kaverit hetken aikaa alkaa taas ärsyttämään, vaikka jutut onkin olevinaan sovittuina. Silti siitä joku närä jää takaraivoon.

Ei niillä ole merkitystä. Oman pienuutensa sellainen ihminen vain tekee näkyväksi. Ja yleensä sellaisen ihmisen ympäriltä väki poistuu pikku hiljaa. Mulla on paljon ystäviä, jotka tietävät ja tuntevat minut eivätkä todellakaan usko ilkeitä juoruja. On ollut todella hauskoja juoruja, mut on esim. laitettu kimppaan tunnetun rock-muusikon kanssa jne.

Mikään olento maapallolla ei ole niin pitkävihainen kuin suomalainen nainen jonka tunteita on loukattu joskus sata vuotta sitten

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä usein omassa rauhassa oleskellessa alkaa muistelemaan kaikkia kokemiaan vääryyksiä ja sillä hetkellä ne hyvätkin kaverit hetken aikaa alkaa taas ärsyttämään, vaikka jutut onkin olevinaan sovittuina. Silti siitä joku närä jää takaraivoon.

Esim. se etten koskaan itse ole nimitellyt heitä edes riitatilanteessa koska jonkun tasoinen kunnioitus on, mutta he ovat aika suoraan käyttäneet minusta kaikenlaisia ärsyttäviä vyön alle meneviä nimityksiä ja se luonut tunteen etteivät oikeasti edes kunnioita minua.

En minä unohda, mutta tunnetasolla asia saattaa ns neutraloitua ja muuttua yhdentekeväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse unohtaa. Voi jatkaa elämäänsä, eikä tarvitse reagoida, mutta ei ole tarvetta unohtaa ketä vihollisiin kuuluu.

Niin. Kerran purrut luonnevikainen puree yleensä uudestaan.

Olen aina jättänyt opetuksen ja koston Jumalalle. Näin olen saanut vapauden taas jatkaa,  Jokaista on Luoja ottanut sopimallaan aikana ja tavalla minkä parhaakseen katsoo,  väistyn loukkaavista ihmisistä irti.