Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monet eivät kouluttaudu työn ohessa?
28.12.2025 |
Koskee erityisesti fyysisten alojen tekijöitä. Ymmärrän, että joku laitoshuoltajan tai lähihoitajan työ voi olla parikymppisenä hyvä juttu, mutta ei terveys yleensä kestä sitä eläkeikään asti. Mietin miten kauhea tilanne olisi joskus viisikymppisenä, kun kroppa ei enää kestä fyysistä työtä, mutta ei ole mitään muuta koulutusta eikä osaamista. En ymmärrä miksi he eivät työn ohessa pikkuhiljaa kouluttaudu tehtäviin, jotka eivät ole niin fyysisiä. Jos täällä on vähän vanhempia fyysisten töiden tekijöitä, niin voitteko vähän avata ajatuksianne päätöstenne taustalla.
Kommentit (48)
Minä teen paljon hoitajien työtä fyysisempää ja rankempaa työtä ja olen hyvässä kunnossa vielä viisikymppisenäkin. Ei tätä työtä pysty tekemään parikymppinenkään, jos ei ole kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa työssäni eläköityneet ovat olleet varsin hyväkuntoisia ja virkeitä, eikä mitään raihnaisia vanhuksia. Kouluttautuminen ei nykyään takaa mitään työpaikkaa, eikä koulutukselle ole välttämättä edes tulevaisuudessa kysyntää.
Omaan ikääntymiseen ja eläkeiän nostoon varaudun sijoittamalla ja jos saan tarpeeksi ison salkun kasaan, niin lopetan työt sitten.
Kuinka sä elelet jos tiedät jo nyt että olet viisikymppisenä niin huonossa jamassa ettei kroppa kestä? Mä olin viisikymppisenä vallan mainiossa kunnossa vielä ja jaksoin hyvin fyysistä työtä. Toki nyt päälle kuusikymppisenä ilmennyt vaivoja jotka rajoittaa työtä. Ihan siis istumatyötäkin, ei pelkästään raskasta fyysistä hommaa. Ja joo, en kouluttautunut "helpompaan" työhön koska mikään ei motivoinut. Tykkäsin ja tykkään fyysisestä puurtamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sä elelet jos tiedät jo nyt että olet viisikymppisenä niin huonossa jamassa ettei kroppa kestä? Mä olin viisikymppisenä vallan mainiossa kunnossa vielä ja jaksoin hyvin fyysistä työtä. Toki nyt päälle kuusikymppisenä ilmennyt vaivoja jotka rajoittaa työtä. Ihan siis istumatyötäkin, ei pelkästään raskasta fyysistä hommaa. Ja joo, en kouluttautunut "helpompaan" työhön koska mikään ei motivoinut. Tykkäsin ja tykkään fyysisestä puurtamisesta.
Ei kyse ole minusta vaan todennäköisyyksistä. Tietty määrä liikuntaa edistää terveyttä, mutta maratoneja juoksevat jonottavat pääsyä polvileikkaukseen. Keho kestää tietyn määrän rasitusta - joillain enemmän ja joillain vähemmän. Ei ole sattumaa, että kuusikymppiset opettajat ovat yleensä paljon terveempiä kuin kuusikymppiset lähihoitajat tai laitoshuoltajat. Hoitotyössä se voi olla yksi huono nosto tai yksi huono kurotus ja työkyky oli sitten siinä. Tosi ankeaa siinä vaiheessa alkaa kouluttautumaan muihin tehtäviin, kun sitä olisi voinut aloitella jo aiemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi fyysisen työn tekijä, mutta: aika ja jaksaminen. Kun ei ole etätyömahdollisuutta, voi mennä vaikka 10 tuntia tai ylikin pelkästään töihin matkoineen. Sitten voi olla lapsia, iäkästä vanhempaa huolehdittavana jne. Päälle pakolliset arjen toimet, siivoamiset ja kokkailut. Harrastaakin pitäisi ja nukkua, ettei polla kokonaan leviä. Ja johonkin väliin pitäisi saada se opiskelu, kun aikaa fyysisesti ei ole ja on ruumiillisesta työstä rättiväsynyt.
Joillekin opiskelu on se harrastus. Jos on työ ja perhe ja opiskelee, niin ei silloin oikein muuta ehdi harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä kiinnosta. Nyt ikää 47 ja jos jaksaisi käydä töissä noin 5 vuotta ja jäisi työttömäksi. Ei työelämä anna yhtään mitään enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka sä elelet jos tiedät jo nyt että olet viisikymppisenä niin huonossa jamassa ettei kroppa kestä? Mä olin viisikymppisenä vallan mainiossa kunnossa vielä ja jaksoin hyvin fyysistä työtä. Toki nyt päälle kuusikymppisenä ilmennyt vaivoja jotka rajoittaa työtä. Ihan siis istumatyötäkin, ei pelkästään raskasta fyysistä hommaa. Ja joo, en kouluttautunut "helpompaan" työhön koska mikään ei motivoinut. Tykkäsin ja tykkään fyysisestä puurtamisesta.
Ei kyse ole minusta vaan todennäköisyyksistä. Tietty määrä liikuntaa edistää terveyttä, mutta maratoneja juoksevat jonottavat pääsyä polvileikkaukseen. Keho kestää tietyn määrän rasitusta - joillain enemmän ja joillain vähemmän. Ei ole sattumaa, että kuusikymppiset opettajat ovat yleensä paljon terveempiä kuin kuusikymppiset lähihoitajat tai laitoshuoltajat. Hoitotyössä se voi olla yksi huono nosto tai yks
Tuollainen onnettomuus voi sattua ihan iästä riippumatta, ei sillä ole kunnonkaan kanssa tekemisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä kokeilin tätä, että kouluttaudunpa työn ohessa maisteriksi. Kuinkas kävikään. Olin burn outissa jo noin puolen vuoden jälkeen. En suosittele nuoremmalle enkä vanhemmallekaan. Tulee se burn out nimittäin aika kalliiksi.
opiskelin töiden ohessa, mutta sitten tuli yt ja potkut, kun vihreä siirtymä vei työt.
työttömyystoimisto ilmoitti, että minun pitää erota koulusta, koska työtön ei saa opiskella. jäi sitten kesken se koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä teen paljon hoitajien työtä fyysisempää ja rankempaa työtä ja olen hyvässä kunnossa vielä viisikymppisenäkin. Ei tätä työtä pysty tekemään parikymppinenkään, jos ei ole kunnossa.
sinulla on siis aikaa kuntoiluun jossain välissä, eli tukiverkko kunnossa ilman häiriöitä.
En tiedä onko lähihoitajan työ enää nykyään kovinkaan raskasta fyysisesti. Joskus varmaan on ollut. Mutta tuollainen yksi huono nosto, joka rikkoo jotain, niin siihen verrattavia tilanteita voi tulla kenelle vain, työssä tai vapaa-aikana. Kuitenkin yleisesti on niin, että korkeampi koulutus on yhteydessä terveellisempiin elintapoihin ja parempaan terveyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi. Mulla terveys oli mennyttä kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä kokeilin tätä, että kouluttaudunpa työn ohessa maisteriksi. Kuinkas kävikään. Olin burn outissa jo noin puolen vuoden jälkeen. En suosittele nuoremmalle enkä vanhemmallekaan. Tulee se burn out nimittäin aika kalliiksi.
Ei kaikille käy noin. Oikeastaan aika huolestuttavaa, jos noin käynyt. Oliko sinulla edes lapsia tuolloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ainakaan ollut fyysistä eikä henkistä jaksamista työpäivien jälkeen, ei silloinkaan, kun ei ollut lapsia ja tein etätyötä.
Jos 20-vuotiaana kouluttautuu työn ohessa, niin eihän sitä voi kuvitella että se tutkinto olisi mitenkään enää voimassa sitten kun on yli 50-v. Käydyt tutkinnot vanhenee, osa töistä ja ammattinimikkeistä voi poistua jopa kokonaan tuossa ajassa. Mitä sillä vanhentuneella tutkinnolla siinä vaiheessa tekee?
Hyviä koulutuksia on jo ennestään. En niillä työllistynyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos 20-vuotiaana kouluttautuu työn ohessa, niin eihän sitä voi kuvitella että se tutkinto olisi mitenkään enää voimassa sitten kun on yli 50-v. Käydyt tutkinnot vanhenee, osa töistä ja ammattinimikkeistä voi poistua jopa kokonaan tuossa ajassa. Mitä sillä vanhentuneella tutkinnolla siinä vaiheessa tekee?
jos on alalla edes osa-aikaisesti kiinni, niin työnantajakin kouluttaa (muuttuva tekniikka, lainsäädäntö).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 20-vuotiaana kouluttautuu työn ohessa, niin eihän sitä voi kuvitella että se tutkinto olisi mitenkään enää voimassa sitten kun on yli 50-v. Käydyt tutkinnot vanhenee, osa töistä ja ammattinimikkeistä voi poistua jopa kokonaan tuossa ajassa. Mitä sillä vanhentuneella tutkinnolla siinä vaiheessa tekee?
jos on alalla edes osa-aikaisesti kiinni, niin työnantajakin kouluttaa (muuttuva tekniikka, lainsäädäntö).
Missä vaiheessa tämä osa-aikaisuus pitäisi ehtiä, jos on kuitenkin se fyysinen kokopäivätyö?
Ei silloin kokkailla tai harrasteta.
Elämä on valintoja.
En ole vanhempi fyysisen työn tekijä, mutta: aika ja jaksaminen. Kun ei ole etätyömahdollisuutta, voi mennä vaikka 10 tuntia tai ylikin pelkästään töihin matkoineen. Sitten voi olla lapsia, iäkästä vanhempaa huolehdittavana jne. Päälle pakolliset arjen toimet, siivoamiset ja kokkailut. Harrastaakin pitäisi ja nukkua, ettei polla kokonaan leviä. Ja johonkin väliin pitäisi saada se opiskelu, kun aikaa fyysisesti ei ole ja on ruumiillisesta työstä rättiväsynyt.