Kaverillani on adhd ja hän on nyt saanut hoitoa siihen jo toista vuotta, mutta mikään ei ole muuttunut

Hän säheltää, unohtelee asioita, ei ota vastuuta ja on koko ajan kaaoksessa. Tämän piti nimenomaan korjaantua kun sai diagnoosin ja lääkkeet. Mitään ei ole tapahtunut. ap

Väärä diagnoosi? Voi olla vaan aikuislapsi ja se ei lääkkeillä parane vaan vastuuttamalla kunnolla.

Kukaan ei kestä näiden aadeehoodee tyyppien vouhkaamista. Pilaavat kaiken tyhjänpäiväisellä riehumisellaan ja tavaroiden hajoittamisella.

Adhd-diagnoosi on joillekin lupa perseillä, kun kaiken voi kuitata aadeehoodeella. Koskee myös lapsia. Ei voi vaatia mitään, kun adhd.

Adhd on parantumaton sairaus, ei siihen lääkkeet tehoa.

Kiva maksaa adhd lääkkeet🤷

Vierailija kirjoitti:

Adhd on parantumaton sairaus, ei siihen lääkkeet tehoa.

Stimulantti-hoitojen pitäisi vaikuttaa adhd-tapauksilla niin että he pystyisivät toimimaan normaalisti. Taitaa kuitenkin olla vähän niin ja näin sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kestä näiden aadeehoodee tyyppien vouhkaamista. Pilaavat kaiken tyhjänpäiväisellä riehumisellaan ja tavaroiden hajoittamisella.

Se tavaroiden hajottelu minuakin ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Kiva maksaa adhd lääkkeet🤷

Maksaa varmaan 15€/kk, kyllä siinä konkurssi tulee.

Ehkä diagnoosi on väärä.

ADHD on nykyään tullut muotidiagnoosiksi, samanlaiseksi kuin rajatapaushäiriö 90-luvulla.
Aluksi se koski lapsia, mutta nyt he haluavat myydä pillereitä myös aikuisille.

Minäkin sain diagnoosin (ADHD ilman hyperaktiivisuutta) ja minulle määrättiin amfetamiinia. Se vain teki minusta tunteettoman, luulen, että olin silloin eräänlainen sosiopaatti, en tuntenut minkäänlaista tarvetta ihmissuhteisiin enkä tuntenut mitään edes perhettäni kohtaan.

Ainoa etu: jatkoin työskentelyä isäni kuolemasta huolimatta, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilman pillereitä olisin ollut sairaslomalla useita viikkoja
Jälkikäteen ajatellen se on kauheaa, en edes hyvästellyt häntä sisäisesti kunnolla.

Psykiatrini varoituksista huolimatta lopetin lääkkeiden ottamisen.  Hän sanoi:  Sinä epäonnistut ja menetät työpaikkasi.
Mitään ei tapahtunut, jatkoin työskentelyä ja sain jopa ylennyksen.

Ja ADHD:ni osoittautui traumaksi

Ehkäpä lääkkeen annostus ei vielä ole kohdallaan. Kun tyttärelläni diagnosoitiin adhd muutama vuosi sitten, lääke aloitettiin hyvin pienellä annostuksella. Lääkäri arvioi tilannetta usein ja lääkitystä säädeltiin niissä yhteyksissä. Eihän sitä lääkettä edes saa pitkällä reseptillä, vaan onko max. kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Kuinka kertoa ettet tiedä tarkkaavuushäiriöstä, sen todellisuudesta ja erilaisista ilmenemismuodoista mitään. Käytä pliis päänaukomisaikasi parempaan niin ehkei se kaverinkaan elämä, oleminen ja hänen ongelmansa (huom, ei sinun elämäsi, olemisesi tai ongelmasi, vaan HÄNEN) vituta niin paljon ja kykenet sinäkin keskittymään ihan vaan siihen oman elämäsi elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kertoa ettet tiedä tarkkaavuushäiriöstä, sen todellisuudesta ja erilaisista ilmenemismuodoista mitään. Käytä pliis päänaukomisaikasi parempaan niin ehkei se kaverinkaan elämä, oleminen ja hänen ongelmansa (huom, ei sinun elämäsi, olemisesi tai ongelmasi, vaan HÄNEN) vituta niin paljon ja kykenet sinäkin keskittymään ihan vaan siihen oman elämäsi elämiseen.

Älä kälätä.

1 Huuhaa diagnoosi joka vaivaan ja ahdistukseen ja sekoilun,hienompi sana vaan:)

Olen seurannut omaa hiljattain adhd diagnoosin saanutta nuorta aikuista. Itse olen sitä mieltä, että lääkkeet ei yksin ole parantava. Ihmisellä tulee itsellään myös olla halua "parantua" ja muuttaa tapaa toimia ja lääkkeistä on apua tässä prosessissa. 

Niitä lääkkeitä siihen on vaikka kuinka montaa sorttia. Kai hänellä on niitä vaihdettu, jos ja kun ei ole lääkkeestä hyötynyt?