Miksi niin monet eivät kouluttaudu työn ohessa?
Koskee erityisesti fyysisten alojen tekijöitä. Ymmärrän, että joku laitoshuoltajan tai lähihoitajan työ voi olla parikymppisenä hyvä juttu, mutta ei terveys yleensä kestä sitä eläkeikään asti. Mietin miten kauhea tilanne olisi joskus viisikymppisenä, kun kroppa ei enää kestä fyysistä työtä, mutta ei ole mitään muuta koulutusta eikä osaamista. En ymmärrä miksi he eivät työn ohessa pikkuhiljaa kouluttaudu tehtäviin, jotka eivät ole niin fyysisiä. Jos täällä on vähän vanhempia fyysisten töiden tekijöitä, niin voitteko vähän avata ajatuksianne päätöstenne taustalla.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin rehellisesti sanoa että olen typerä ja naivi. Kuvittelen että olen nyt eläkevirassa kun samassa firmassa on oltu kymmenen vuotta. Vapaa-aikana tekee mieli tehdä ihan muita juttuja kuin opiskella. Kun jään työttömäksi, niin sitten se varmaan harmittaa.
AP tässä se typerä ja naiivi on. Missä tälläisten viiskymppisten työkyvyttömien armeijat oikein lymyää? Hyvin monessa ammatissa näkee lähes eläkeikäisiä tai jopa sen yli olevia. Omassakin varastotyöpaikassa on yksi lähes 70-vuotias vielä tekemässä osa-aikaisena, monta eläkkeellejäävääkin tullut nähtyä.
Tuossa on kyse selviytymisharhasta. Ihan tutkimusten mukaan fyysinen työ lisää mm. sydän- ja selkäsairauksien riskiä. Lisäksi ylemmät toimihenkilöt kokevat työkykynsä selvästi paremmaksi kuin ns. perusduunarit.
ap
Ei ole aikaa eikä jaksamista. Työpäivät 8-15h joka arkipäivä. Viikonloppuna lepään.
Jos olisi paljon esim. 100 tonttua rahaa niin sitten voisi ottaa lopputilin ja opiskella.
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä on näemmä kyselyikä.
Tiedäthän, että ihminen pysyy virkeänä kun säilyttää uteliaisuuden taidon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä on näemmä kyselyikä.
Tiedäthän, että ihminen pysyy virkeänä kun säilyttää uteliaisuuden taidon.
Kai tuon nyt itsekin pystyy päättelemään, että raskasta työtä tekevät eivät yksinkertaisesti jaksa kouluttautua työn ohella. Työ vie kaiken energian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä on näemmä kyselyikä.
Tiedäthän, että ihminen pysyy virkeänä kun säilyttää uteliaisuuden taidon.
Kai tuon nyt itsekin pystyy päättelemään, että raskasta työtä tekevät eivät yksinkertaisesti jaksa kouluttautua työn ohella. Työ vie kaiken energian.
Ei välttämättä. Jos itse tekee kevyttä työtä ja kaikki tuntemansa tekevät kevyttä työtä, niin ei ymmärrä raskaan työn raatajaa. Tämä pätee myös toisinpäin.
Onhan se vähän haastava yhtälö kun kaikki oppilaitokset eivät anna iltaopetusta.
Lisäksi tosiaan työ, koti, perhe, rahatilanne, aika....
Itse tein tuon 30+v kolmen lapsen työssäkäyvänä äitinä ja olihan se jäätävän rankkaa - moniko jaksaisi nykyään?? Mies ei innostunut mun opiskelusta vaan "unohti" hoitaa vuoden ikäistä joka itki oven takana kun yritin lukea tentteihin. Siispä luin 22-02 ja 5.45 piti herätä viemään lapsia tarhaan ja itse töihin.
Sain koulutuksen mutta menetin yöunet, vielä nyt 35v myöhemmin nukun vain 2-4 tuntia yössä yhtäjaksoista unta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aikaa eikä jaksamista. Työpäivät 8-15h joka arkipäivä. Viikonloppuna lepään.
Jos olisi paljon esim. 100 tonttua rahaa niin sitten voisi ottaa lopputilin ja opiskella.
Itse pidän tontut töissä kasvamassa korkoa korolle. Menisi säästetyt rahat hukkaan, kun voi kasvattaa huomattavasti isomman summan ajan saatossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä on näemmä kyselyikä.
Tiedäthän, että ihminen pysyy virkeänä kun säilyttää uteliaisuuden taidon.
Kai tuon nyt itsekin pystyy päättelemään, että raskasta työtä tekevät eivät yksinkertaisesti jaksa kouluttautua työn ohella. Työ vie kaiken energian.
Aloittaja tässä. Ajattelin vanhaa sanontaa: "Kun keho on väsynyt, rasita mieltä" eli fyysisen työn raatajat jaksaisivat tehdä ajatusta vaativia juttuja kuten opiskelua. Samalla tavalla koko päivän aivotyötä tehneen olisi hyvä päästä töiden jälkeen esim. salille.
Ja se kateuden määrä, jos joku näin tekeekin.
"Mitä meinasit tehdä isona?" kysellään ihan pokkana jollain amispohjalla. No en ainakaan tehdä päivääkään kyrpien kanssa töitä, muusta en tiedä.
Taas johtokunnan projektia aloittamassa tässä konsulttisopimuksella, että ainakin sellaista ajattelin. Ja kouluttautua samalla lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen paljon hoitajien työtä fyysisempää ja rankempaa työtä ja olen hyvässä kunnossa vielä viisikymppisenäkin. Ei tätä työtä pysty tekemään parikymppinenkään, jos ei ole kunnossa.
sinulla on siis aikaa kuntoiluun jossain välissä, eli tukiverkko kunnossa ilman häiriöitä.
Tämän työn päälle ei tarvitse enää kuntoilla. :D Tärkeää on hyvä ravinto, normaalissa painossa pysyminen, uni. Kehonhuoltoa (venyttely) voi tehdä ihan kotonakin. Tukiverkolla ilmeisesti tarkoitat lapsenvahtia? No eipä ole ikinä ollut, itse on lapset hoidettu.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä kokeilin tätä, että kouluttaudunpa työn ohessa maisteriksi. Kuinkas kävikään. Olin burn outissa jo noin puolen vuoden jälkeen. En suosittele nuoremmalle enkä vanhemmallekaan. Tulee se burn out nimittäin aika kalliiksi.
Vielä pitää lisätä, että ihmisiä on monenlaisia.
Veikkaidin, että tuntemistani lähäreistä 70%:lla kognitiiviset kyvyt eivät riitä maisteri- tai edes AMK- opintoihin.
Työn ohessa opiskelu on myös raskaampaa kuin kokopäiväinen opiskelu, usein siihen ei edes ole mahdollisuuksia esim. joustamattoman työnantajan vuoksi.
Viisikymppisten työnsaantimahdollisuudet ovat heikot muutenkin(paitsi tiettyjen ammattilaisten suhteen).ä, emmatinvaihtajannkphdalla tilanne on vielä huonompi.
Ylsittäiset menestystarinat eivät kokonaiskuvaa muuta.
Ajatteleeko ap, että nuorena opiskelisi varastoon toisen ammatin, johon sitten siirtyisi, kun on 50 v? Ja mitähän työtä tuollaisella vanhentuneella koulutuksella, josta ei ole kokemustakaan kertynyt, sitten saisi?
Sehän on täysin laitonta. Siis työajalla opiskelu !!!! Varsinkin, JOS on joku NS ohjaaja jossakin työpajalla. Se merkitsee ainoastaan sitä, että sen NS alaiset on myöhemmin vailla työtä kokonaan. Sen olen kokenut nyt useaan kertaan. Opiskelut on tehtävä vain ja ainoastaan työajan ulkopuolella !!!! Ei koskaan työajalla !!!!! Ja varsinkin, JOS on jo vakituinen työ jo valmiina. Mitä järkeä siinä on ?????????
Olen opiskellut ensin istumatyön ja todennut jo heti silloin valmistuttua, että paikallaan istuminen ei ole mun juttu. Menin sitten ihan sinne toiseen ääripäähän ja opiskelin fyysisesti rankimpiin kuuluvaa alaa. Tällä alalla osa hakeutuu suunnitteluun, konsultointiin, opetukseen, myyntiin, työnjohtoon ym. kevyempiin tehtäviin, kun paikat ei enää kestä. En ole itsekään opiskelemassa uutta ammattia. Tuntuisi hullulta heittää hukkaan kaikki tämä tieto, taito ja kokemus ja aloittaa nollasta uudella alalla. Mulla on vielä paljon annettavaa alalleni, fyysisesti on pakko käydä keventämään, mutta toivon löytäväni jonkun muun tavan hyödyntää osaamistani.
Mä opiskelin myös ensin istumatyön AMK:ssa. Ja istua sitä sitten saikin. Työ ei ollut millään muotoa mielekästä, joten opiskelin työn ohessa yliopistolla kanditutkintoon asti, kunnes väsyin lopullisesti tuohon työhön. Näiden opintojen ja työkokemuksen yhdistelmällä en kuitenkaan saanut mitään työtä, joten aikani tuskailtuani ja mietittyäni mitä haluan, päätin opiskella fyysiseen työhön koska pää ja kroppa tuntui hajoavan istumatyössä ja sisällä kökkimisessä.
Alavalinta olikin mulle sopiva, viihdyin hyvin ja opin niin taitavaksi kun koulussa ja harjoittelussa vain voi, mutta enpähän nyt sitten työllistynyt. Nyt sitten työttömänä virun ja opiskelen jo toista uutta fyysisen alan ammattia.
En varmaan ikinä enää tule menemään töihin, kun en pääse mihinkään.
N44
Vierailija kirjoitti:
Ajatteleeko ap, että nuorena opiskelisi varastoon toisen ammatin, johon sitten siirtyisi, kun on 50 v? Ja mitähän työtä tuollaisella vanhentuneella koulutuksella, josta ei ole kokemustakaan kertynyt, sitten saisi?
Ei ajattele vaan siirtymä tietysti tapahtuisi, kun saa tutkinnon valmiiksi tai lähes valmiiksi. Voi sitä aikaisemminkin vaihtaa kuin 50v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteleeko ap, että nuorena opiskelisi varastoon toisen ammatin, johon sitten siirtyisi, kun on 50 v? Ja mitähän työtä tuollaisella vanhentuneella koulutuksella, josta ei ole kokemustakaan kertynyt, sitten saisi?
Ei ajattele vaan siirtymä tietysti tapahtuisi, kun saa tutkinnon valmiiksi tai lähes valmiiksi. Voi sitä aikaisemminkin vaihtaa kuin 50v.
Ongelma on siinä(kin) että tuossa kilpailee työpaikoista nuorten vastavalmistuneiden kanssa ja niiden kanssa, jotka ovat jo nuorena opiskelleet alalle ja työkokemustakin on jo kertynyt. Työllistyminen muutenkin näinä aikoina epävarmaa. Toki itsekin kannustan aina uuden oppimiseen omien resurssien puitteissa, mutta ei se uusi tutkinto mikään varma reitti uuteen työhön ole. Jatkossa kun vielä tekoäly nakertaa nimenomaan näitä keveitä toimistonäpylöintejä niin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä kiinnosta. Nyt ikää 47 ja jos jaksaisi käydä töissä noin 5 vuotta ja jäisi työttömäksi. Ei työelämä anna yhtään mitään enää.
52 vuotta on aika kaukana eläkeiästä, onko sinulla riittävästi säästöjä jotta pärjäät sinne asti?
Uskoisin, että pärjään työttömänä. Ihan ruumassa pysyn ja se riittää. Ei tässä työtä tekevänäkään mitään jää kun velat ja muut kulut maksaa.
Sitten kun velat maksettu sitten pärjään työttömänä .
Viljelen perunoita sun muuta mitä tarvii, kalastan, marjastan, metsästän
Yllättävän vähällä pärjää ja jää omaa aikaa ihan erillaila sitten
Ei se noin mene. Peruskoulun jälkeen on pakko jatkaa jonnekin opiskelemaan. Toki opintotukea saa vain yhteen korkeakoulututkintoon, mutta ehkei sitä muutenkaan saisi työn ohessa opiskeluun, kun tulorajat paukkuvat.
Uutta tietoa sitten minulle.
Huono juttu tuo pakko. Jos ei ole motivaatiota, niin ei siellä ole kuin häiriöksi. Jos yleensä tulee paikalle.