Miksi niin monet eivät kouluttaudu työn ohessa?

Vierailija kirjoitti:

Eipä kiinnosta. Nyt ikää 47 ja jos jaksaisi käydä töissä noin 5 vuotta ja jäisi työttömäksi. Ei työelämä anna yhtään mitään enää.

52 vuotta on aika kaukana eläkeiästä, onko sinulla riittävästi säästöjä jotta pärjäät sinne asti?

Ikää 49. Nykypäivän työtä tahti on niin tuloshakuista, että tuntuu, että koko elämä pyörii työn ympärillä. Olen aiemmin tehnyt myös nuorten kanssa vapaa-ehtoistyötä. Enään ei pysty, kun työ vaatii kaiken keskittymisen. 

Nykyisin harrastuksena töiden jälkeen onkin, isästä ja äidistä huolehtiminen ja heidän päivittäisissa askareissa auttamista.
Opiskella ja kehittyä mieli tekisi, mutta....aika ei riitä. 
Nykyisin työnantaja tarjoaa alan opiskelumahdollisuuksia , jotka pitäisi tehdä omalla ajalla, työpaikalla (ohjelmaa ei saa viedä tai siirtää kotikoneelle). Huh..huh...

Jokainen työpäivä on nykyään yhtä selviytymistä.

Työelämässä olen ollut kohta 30 vuotta. Enkä päivääkään työttömänä.

Mitä tarkoitat kouluttautumisella? Kursseja vai kokonaan uutta ammattia?

Uuteen ammattiin ei kouluttauduta noin vain. Etusija on nuorilla ja työttömillä.

En ole kyllä ikinä työelämässä kohdannut ketään, joka olisi ollut niin loppu, ettei kykene enää tekemään töitä. Miten nuori AP oikein on, jos kuvittelee että 50-vuotiaana työelämä on ohi fyysisessä työssä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat kouluttautumisella? Kursseja vai kokonaan uutta ammattia?

Uuteen ammattiin ei kouluttauduta noin vain. Etusija on nuorilla ja työttömillä.

Sellaista joka avaa mahdollisuudet kevyempiin työtehtäviin mitä se kullekin sitten tarkoittaa. En ihan ymmärrä mitä tuolla etusijalla tarkoitat. Esimerkiksi yliopistovalinnoissa vain ensikertalaisuudella on merkitystä, ei iällä tai sillä onko töissä.

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä kokeilin tätä, että kouluttaudunpa työn ohessa maisteriksi. Kuinkas kävikään. Olin burn outissa jo noin puolen vuoden jälkeen. En suosittele nuoremmalle enkä vanhemmallekaan. Tulee se burn out nimittäin aika kalliiksi. 

Ihmiset kokevat asiat eri tavalla.

Minulle tämä onnistui.

Oli rankkaa, mutta ei ollut vaihtoehtoja, inhosin työtäni.

Nyt alan vaihdosta on aikaa yli 10 vuotta. Työkaverit tekevät jo väikkäreitään, mutta minulle taitaa nyt jo riittää opiskelut. Olen 53v., töissä korkeakoulussa, palkka reilu 5200.

Työterveys on olemassa siksi, että saisi apua niihin mahdollisiin vaivoihin. Ei ketään jätetä yksin, vaan on mahdollista käydä esim. fysioterapiassa ja kuntouttaa niitä vaivoja, jotta pysyisi nimenomaan työkykyisenä. 

Miksei toimistotyöntekijät vastaavasti liiku työpäivän jälkeen toisen työpäivän verran? Luulevatko he, että toimistossa istumalla keho pysyy kunnossa eläkkeeseen asti?

Voin rehellisesti sanoa että olen typerä ja naivi. Kuvittelen että olen nyt eläkevirassa kun samassa firmassa on oltu kymmenen vuotta. Vapaa-aikana tekee mieli tehdä ihan muita juttuja kuin opiskella. Kun jään työttömäksi, niin sitten se varmaan harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksei toimistotyöntekijät vastaavasti liiku työpäivän jälkeen toisen työpäivän verran? Luulevatko he, että toimistossa istumalla keho pysyy kunnossa eläkkeeseen asti?

Toimistotyöntekijät yleensä harrastavat aerobista liikuntaa esim. salibandya tai lentopalloa työporukan kanssa ja lisäksi moni tekee voimaharjoittelua. Muutama tunti viikossa riittää oikein hyvin arkiliikunnan lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä kokeilin tätä, että kouluttaudunpa työn ohessa maisteriksi. Kuinkas kävikään. Olin burn outissa jo noin puolen vuoden jälkeen. En suosittele nuoremmalle enkä vanhemmallekaan. Tulee se burn out nimittäin aika kalliiksi. 

 

Ihmiset kokevat asiat eri tavalla.

Minulle tämä onnistui.

Oli rankkaa, mutta ei ollut vaihtoehtoja, inhosin työtäni.

Nyt alan vaihdosta on aikaa yli 10 vuotta. Työkaverit tekevät jo väikkäreitään, mutta minulle taitaa nyt jo riittää opiskelut. Olen 53v., töissä korkeakoulussa, palkka reilu 5200.

Sama täällä. Muutama vuosi meni sellaista omanlaista elämää, mutta sain pätevyyden ja pääsin töihin, joista saa kunnon palkkaa ja kunnon lomat. En halunnut vuorotöitä.

Mutta näinä vuosina en harrastanut muuta, en juuri tehnyt ruokaa,  kotityöt minimissä. Kavereita näin harvakseltaan. En hirveästi ehtinyt liikkua, en katsonut televisiota, en seurannut uutisia. En lukenut kirjoja (muita kuin opiskeluun liittyviä). En käynyt ulkona edes elokuvissa. En käynyt salilla tai jumpassa.

Ei mulla ainakaan paukut riitä. Teen täysiä 8,5h työpäiviä, bussimatkat 1,5h suuntaansa, eli 3 tuntia. Mulla oli oma auto, jolla työmatka oli vain 20min, mutta sitä autoa sai vanhetessaan jatkuvasti korjailla isolla rahalla+vakuutukset ja bensat päälle, joten laitoin sen pois.

Sitäpaitsi koulutus ei nykyään takaa mitään, mun työkavereissanikin on paljon korkeakouluja käyneitä, jotka on todella katkeria. Mä sentään en joudu makselemaan opintolainoja pienestä palkasta. Tuun kyllä toimeen, asun jo maksetussa kämpässä ja elän nuukasti. Lisäksi tykkään työstäni, vaikka se onkin kropalle raskasta. 

Opintovapaa on parempi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei toimistotyöntekijät vastaavasti liiku työpäivän jälkeen toisen työpäivän verran? Luulevatko he, että toimistossa istumalla keho pysyy kunnossa eläkkeeseen asti?

Toimistotyöntekijät yleensä harrastavat aerobista liikuntaa esim. salibandya tai lentopalloa työporukan kanssa ja lisäksi moni tekee voimaharjoittelua. Muutama tunti viikossa riittää oikein hyvin arkiliikunnan lisäksi.

Silti helposti 8 päivässä on istumista plus mahdollinen työmatka ellei tee etätyötä. Noin pitkä aika istumista päivässä suurentaa selvästi sairastumisriskejä eikä vapaa-ajan muutaman tunnin liikunta sitä riskiä poista, tästä on ihan tutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei toimistotyöntekijät vastaavasti liiku työpäivän jälkeen toisen työpäivän verran? Luulevatko he, että toimistossa istumalla keho pysyy kunnossa eläkkeeseen asti?

Toimistotyöntekijät yleensä harrastavat aerobista liikuntaa esim. salibandya tai lentopalloa työporukan kanssa ja lisäksi moni tekee voimaharjoittelua. Muutama tunti viikossa riittää oikein hyvin arkiliikunnan lisäksi.

"Haitallisinta on pitkään kestävä yhtäjaksoinen istuminen, joka vaikuttaa epäsuotuisasti aineenvaihduntaan, painoon, verenkiertoelimistöön, verensokeriin ja veren rasva-arvoihin, passivoi lihaksia, lisää tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia, laskee vireyttä ja mielialaa sekä lisää unihäiriöitä. Näitä terveyshaittoja ei poista edes säännöllinen liikuntaharrastus."

https://liikkuvatyoelama.fi/tyontekijalle/miten-vahennan-istumista/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei toimistotyöntekijät vastaavasti liiku työpäivän jälkeen toisen työpäivän verran? Luulevatko he, että toimistossa istumalla keho pysyy kunnossa eläkkeeseen asti?

Toimistotyöntekijät yleensä harrastavat aerobista liikuntaa esim. salibandya tai lentopalloa työporukan kanssa ja lisäksi moni tekee voimaharjoittelua. Muutama tunti viikossa riittää oikein hyvin arkiliikunnan lisäksi.

 

Silti helposti 8 päivässä on istumista plus mahdollinen työmatka ellei tee etätyötä. Noin pitkä aika istumista päivässä suurentaa selvästi sairastumisriskejä eikä vapaa-ajan muutaman tunnin liikunta sitä riskiä poista, tästä on ihan tutkimuksia.

Totta, siksi kannattaa vähintään kerran tuntiin jaloitella tai säätää työpiste osaksi päivää seisoma-asentoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat kouluttautumisella? Kursseja vai kokonaan uutta ammattia?

Uuteen ammattiin ei kouluttauduta noin vain. Etusija on nuorilla ja työttömillä.

Sellaista joka avaa mahdollisuudet kevyempiin työtehtäviin mitä se kullekin sitten tarkoittaa. En ihan ymmärrä mitä tuolla etusijalla tarkoitat. Esimerkiksi yliopistovalinnoissa vain ensikertalaisuudella on merkitystä, ei iällä tai sillä onko töissä.

Eikö muka ole sillä väliä, että sinulla on jo ammatti? Olen käsittänyt, että tämä on rasite koulutukselle ts. ne kenellä ei ole ammattia ovat ensisijaisia. Tämän vuoksihan moni ei lähde jatkokoulutukseen heti peruskoulun jälkeen. Jos tuli valittua väärä ammatti, niin on vaikea vaihtaa sitä jälkikäteen. Mikäli siis on valmistunut.

Vierailija kirjoitti:

Voin rehellisesti sanoa että olen typerä ja naivi. Kuvittelen että olen nyt eläkevirassa kun samassa firmassa on oltu kymmenen vuotta. Vapaa-aikana tekee mieli tehdä ihan muita juttuja kuin opiskella. Kun jään työttömäksi, niin sitten se varmaan harmittaa.

AP tässä se typerä ja naiivi on. Missä tälläisten viiskymppisten työkyvyttömien armeijat oikein lymyää? Hyvin monessa ammatissa näkee lähes eläkeikäisiä tai jopa sen yli olevia. Omassakin varastotyöpaikassa on yksi lähes 70-vuotias vielä tekemässä osa-aikaisena, monta eläkkeellejäävääkin tullut nähtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat kouluttautumisella? Kursseja vai kokonaan uutta ammattia?

Uuteen ammattiin ei kouluttauduta noin vain. Etusija on nuorilla ja työttömillä.

Sellaista joka avaa mahdollisuudet kevyempiin työtehtäviin mitä se kullekin sitten tarkoittaa. En ihan ymmärrä mitä tuolla etusijalla tarkoitat. Esimerkiksi yliopistovalinnoissa vain ensikertalaisuudella on merkitystä, ei iällä tai sillä onko töissä.

 

Eikö muka ole sillä väliä, että sinulla on jo ammatti? Olen käsittänyt, että tämä on rasite koulutukselle ts. ne kenellä ei ole ammattia ovat ensisijaisia. Tämän vuoksihan moni ei lähde jatkokoulutukseen heti peruskoulun jälkeen. Jos tuli valittua väärä ammatti, niin on vaikea vaihtaa sitä jälkikäteen. Mikäli siis on valmistunut.

Ei se noin mene. Peruskoulun jälkeen on pakko jatkaa jonnekin opiskelemaan. Toki opintotukea saa vain yhteen korkeakoulututkintoon, mutta ehkei sitä muutenkaan saisi työn ohessa opiskeluun, kun tulorajat paukkuvat.

Mä taas siirryin istumatyöstä ruumiilliseen työhön nelikymppisenä, kun ei enää pää eikä keho kestänyt istumista. Mutta se syy, miksi monetkaan ihmiset eivät kouluttaudu työn ohessa on se, että heillä on esim. perhettä ja tarve levätä.