Hullu ajatus:saisiko maidon nousemaan jollain lääkkeellä 2v synnytyksen jälkeen?
Mulla imetys epäonnistui ja asia vaivaa yhä. Tuli mieleen hullu ajatus: voisko kokeilla uudestaan imetystä taaperon kanssa? Saako maitoa enää nousemaan rintoihin jollain lääke- tai hormonikoktaililla?
Kommentit (17)
mut sitä reseptiä et kyllä noilla perusteilla saa. :) Ja sitäpaitsi, lapsi tuskin suostuisi imemään rintaasi niin paljon, ettei maito loppuisi heti kun lääkkeet loppuu.
Suosittelen, että käyt ammattilaisen kanssa läpi tuon epäonnistuneen imetyksen, niin pääset siitä yli.
joskus tuli joku dokumentti, jossa ennestään lapseton nainen adoptoi lapsen jostain ulkomailta ja alkoi heti imettää tätä. Se lapsi oli aika hämmentynyt, oli muistaakseni jo ainakin 1-vuotias, kun vieras täti otti mukaansa lastenkodista ja alkoi opettaa imetystä.
kyllähän se amerikkalainen miesnaisen naispuolinen partneri imetti niitä vauvoja, jotka tämä mies(nainen) siis synnytti.
Toisekseen taaperoimetys.. yöks. Siinä vaiheessa, kun se lapsi kävelee itse sinne tissille on imetystä syytä jo alkaa lopettelemaan. Tämä minun mielipiteeni. Miksi sen yhtääkkiä pitäisi vaihtaa muki tissiin?
Ennemminkin aloita toisen lapsen yritys ja koeta uudestaan paremmalla onnella ihan vauva vauvan kanssa.
siihen tarvitaan vaan imemistä. En tiedä tartteeko olla edes synnyttänyt nainen. Tuttavallani tuli maitoa mammografiassa, missä rinta litistetään kahden levyn väliin. Poikansa oli silloin muistaakseni 14-vuotias.
Kyllä se maito nousee, imi niit kuka tahansa jos tarpeeksi imee.
en voi kokeilla seuraavan vauvan kanssa.
Enkä ole tietenkään pakottamassa lasta mihinkään. Kunhan pohdin asiaa.
Olen kyllä psykologin kanssa jutellut läpi tän imetys-jutun, mutta ystävä on just saanut vauvan ja asia nousi pinnalle taas ajatuksissani.
ap
osaistiko kertoa, että mitä haet noilla ajatuksilla? Mitä sellaista hyvää se toisi lisää lapsesi elämään ja sinun elämääsi, sellaista mitä siinä nyt ei ole? Koetko, että voisit sillä tavalla korjata tuon pieleen menneen imetyksen?
Minulla ei maito nouse ilman lääkkeitä, ja siitä huolimatta kummankin lapsen imetys on epäonnistunut täysin, sillä maitoa tulee äärimmäisen vähän lääkkeiden kanssakin. Olen surrut asiaa todella paljon aikanaan. Minä koen, että menetin lapseni kanssa jonkinlaisen tärkeän symbioosivaiheen, jota mikään muu ei voi korvata. Olen yrittänyt sitä sitten jotenkin alitajuisesti korvata heille kaikella muulla, mikä on meinannut johtaa siihen, että en tavallaan haluaisi tajuta, että he kasvavat ja minun on pidennettävä napanuoraa koko ajan. Näin toki olen tehnyt, koska tiedostan tunteeni, mut olen jotenkin tunnepuolella jämähtänyt siihen epäonnistumisen tunteeseen, siihen kun lapsi epätoivoisesti imee maitoa, eikä minulle ole tarjota sitä hänelle. Jotenkin tuo imetyksen epäonnistuminen on määrittänyt minun äitiyttäni ihan kohtuuttomasti. Onko näin sinunkin kohdallasi? Jossain vaiheessa siitä pitää vaan päästää irti, yrittää unohtaa se ja katosa eteenpäin. Muuten tekee vahinkoa sekä itselleen, että lapselleen.
mutta osaako lapsi enaa imea? Se vauvan imeminen on nimittain ihan tietynlainen ote, eika esimerkiksi sama asia kuin vaikka pillilla imeminen. Suurimmalla osalla vieroitetuista taaperoista ei ole sita enaa. Tiedan tuon tunteen, itse jouduin lopettamaan imetyksen omasta mielestani liian aikaisin oman leikkaukseni ja laakityksen takia, ja se kalvaa edelleen (nyt 4 vuotta myohemmin, ja yhden lapsenkin olen saanut tassa valissa jota imetan edellen).
9:lle: hyviä kysymyksiä. Eihän se enää mitään sellaista hyvää toisi, mitä nyt ei ole, kai mielessä on sellainen vauva-ajan katastrofin "paikkaaminen". (Minä koin sen epäonnistumisen katastrofina).
Nyt kyllä tuntuu, että meidän äiti-lapsi suhde on mallillaan ja mikään ei puutu. En enää tätä imetys-asiaa miettinyt pitkään aikaan. Muistot vain nousi pintaan, että sitä ainutlaatuista ja korvaamatonta äidinmaitoa en voinut antaa niin pitkään ja niin paljon kuin olisin halunnut.
10:lle Eipä se varmaan osaakaan enää imeä vauvan oikealla tekniikalla.
Miksi ihmeessä haluaisit imettää taaperoa? Jos maito ei nouse luonnostaan niin sehän on merkki siitä ei niin ei kuulukkaan tapahtua. Miksi turhaan alkaa yrittää imettämistä omien mielihalujen vuoksi? Anna taaperon elää normaalisti ja syödä normaalia ruokaa.
kyllä sen saa nousemaan. pyydät vaan miestä avuksi. sori tosi ällöä. mutta lapsi ei suostu imeä rintaa mistä ei tule mitään. eli pakotat miehesi imemään rintojasi 5 min 5 kertaa päivässä. ja useamminkin jos on aikaa. iltaisin vaikka 30 min putkeen.
kyllä sitä alkaa tulla ja sitten voit kokeilla kelpaako lapselle. jos ei kelpaa niin unohda juttu. jos kelpaa niin voit taas imettää.
ihan sama juttu, että koin aivan katastrofaalisena sen, etten voinutkaan imettää. Olin koko raskausajan totutellut ajatukseen, koska lääketieteellisistä syistä oli hyvin epätodennäköistä, että rintani tuottaisivat maitoa. Sitten kun alkoikin kaikkien odotusten vastaisesti näyttämään siltä, että maitoa nousikin, niin toiveeni nousivat, mutta sitten sitä tuli niin vähän määrällisesti ja ajallisesti, että koin tulleeni maailmankaikkeuden silmään pissimäksi.
Asia oli yllättävän traumaattinen, vaikka järjellä pystyin ja pystyn asian ymmärtämään ja käsittelemään. En silti lähtisi tuolle "uudelleen imetyslinjalle" etenkin, koska se voisi lääkkeilläkin epäonnistua taas, jos taustalla on lääketieteellinen syy imetyksen epäonnistumiselle.
Mielestäni on turhaa stressata lasta lisää aloittamalla yritys, jota lapsi tuskin kaipaa. Yritä ennemmin päästä asiasta yli muullatavoin ja pyydä vaikka päästä säännöllisesti terapiaan, jotta pääset asian yli uudelleen. Tsemppiä, koska olet jo kerran asian ylittänyt, se käy tällä kertaa varmasti jo helpommin :)
Mulla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia kun lapsi oli kaksivuotias. Imetys loppui puolivuotiaana oikeastaan omasta hölmöydestäni ja se jäi vaivaamaan. Ja itsellänikin oli se, että tiesin muksun jäävän viimeiseksi. Kai se jotain luopumisen tuskaa on...en kuitenkaan alkanut heruttelemaan maitoa uusiksi vaikka se mahdollista onkin. En kylläkään pidä taaperoimetystä mitenkään perverssinä puuhana, mutta vähän hullulta sen ajatuksen toteuttaminen tuntui silti :) Ihminen haluaa korjata epäonnistumisensa, minäkin korjasin pieleen menneen ensimmäisen synnytykseni toisella nappiin menneellä.
...olen samaa mieltä kuin muut vastaajat tässä yllä: enemmän kuitenkin kyse on henkisestä prosessistasi kuin fyysisestä imettämisen kokemuksesta tai sen puutteesta.
Olen pahoillani puolestasi, ymmärrän hyvin millainen kaipuu kokemukseen sinulla on. Tai uskon ymmärtäväni, itseltäni imetykset (2) ovat menneet hyvin mutta oli vähällä etten saisi toista lasta ja se kaipuu kokea tietyt asiat oli aivan valtava, ja vaikeaa oli mielessään heittää hyvästit mahdollisuudelle.
Tässä on juttu relaktaatiosta eli maidontulon uudelleen käynnistämisestä:
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view…
...se vastannee kysymyksiisi siitä fyysisestä puolesta.
Kiitos asiallisista vastauksista! En ole ryhtymässä hommaan, mutta olisi se näköjään mahdollista.
Pitäis vain unohtaa koko juttu eikä vatvoa sitä enempää.
saisitkin tulemaan, lapsi ei osaa imeä.
Sun kannattaa työstää pettymys, ja jos saat vielä lapsia, hakea silloin imetykseen mahdollisimman paljon tukea ja apua.
voi saada nousemaan ihan sillä, että taapero alkaisi imeä rintaasi, mutta haluaako hän? Pakottaa et ainakaan voi - se olisi kyllä sairasta.