En tiedä onko täällä muita, jotka elää vähän perinteisempään malliin, mutta pakko sanoa että mä viihdyn siinä ihan älyttömän hyvin

Mä olin yhteensä 9 vuotta kotiäitinä. Elämäni parasta aikaa. Ei varmaan kaikille sovi, mutta mä olin ihan elementissäni kun sain olla vaan lasten kanssa, kun ei tarvinnut elää kellon mukaan. Itsestäkin löytyi paljon leikkisyyttä, kun lasten kanssa seikkailtiin metsiköissä ja puistoissa, askarreltiin, keksittiin leikkejä sisällä ja ulkona. Nyt taas sitten oman alan toimistotöissä, ja voi että tämä syö sielua :(

Jotain tälläistä?

Onko hän muuten myös ihminen?

Kukaan ei kiellä ketään elämästä minkä mallin mukaan haluaa, kunhan ei ala paasata samaa elämäntapaa kaikille. Eikä tule itkemään kun mies jättää ilman omaisuutta ja eläkettä.

kaikkihan sitä haluaisi maata kotona sohvalla, mutta joidenkin on pakko myös raataa töissä tienaamassa rahaa

Di-mies. Olipahan taas trolli.

Pertti, miten sä jaksat jauhaa tästä sun fetissistä täällä päivästä toiseen? 

Lopeta spämmäys.

DI-HULLU POISTOON.

Mun äiti eleli kotirouvana, ja heille se sopi mainiosti molemmille. Mutta en mä kyllä uskaltaisi näiden nykymiesten varaan jättäytyä, niissä on hyvin harvat sellaisia kuin mun isä, joka on (ihan perus kirkko-)uskovainen, vakavamielinen mies, joka on sitä mieltä että avioliitto on kuolemaan asti, myötä- ja vastoinkäymisissä. Äiti esim. keski-ikään mennessä tuplasi painonsa nuoruuden painosta, eikä varmasti ollut enää seksuaalisessa mielessä viehättävä. Isä ei koskaan harkinnutkaan eroa. Juhlivat 50-vuotishääpäiväänsä viime joulukuussa. Mutta nämä nykymiehet, jotka voivat vaan jossain vaiheessa päättää että on kasvettu erilleen tai akka on rupsahtanut eikä enää kiihota tms, niin en mä kyllä näiden varaan jättäisi toimeentuloani. Kivahan sitä olisi varmaan 20-30 veenä olla kotirouva, mutta mitä jos sitten kun olet 40-50, se mies jättää eikä sulla ole koulutusta, työkokemusta, omaa rahaa, eikä mitään. Ei, en uskaltaisi. Täytyy miehen maksaa mulle ns. palkkaa kotona olosta niin suostun. Ja luulen, että tämä onnistuu kun nykyinen DI.

Kuulostaa niin hyvältä 

Olen feministi ja taistelen sen puolesta, että jokainen saa valita millaista elämää elää. Taistelen myös niiden puolesta jotka haluavat valita kotirouvuuden, jotta heidänkin elämänsä olisi turvattu siltä varalta, että homma ei toimikaan. Siksi mielestäni opiskelua ja alanvaihtoa pitäisi helpottaa ja tehdä mahdollisimman joustavaksi niin, että kuka tahansa voisi missä elämäntilanteessa tahansa opiskella itselleen uuden ammatin. Näin varmistamme, että kotirouvat eivät ikinä jäisi tyhjänpäälle vaikka mies kuolisi äkillisesti tai lähtisi lätkimään tai suhteessa alkaisi ilmaantua väkivaltaisia tai kontrolloivia piirteitä.

Lisäksi mielestäni lasten hoitamisesta kotona tulisi saada kunnon taloudellinen kompensaatio. Yhden lapsen päivähoito maksaa yhteiskunnalle suuria summia, olisi kohtuullista että kotihoitoa arvostettaisiin niin että siitä tehtäisiin myös taloudelliselta kannalta mahdollinen valinta kaikille.

Jokaisesta synnytetystä lapsesta pitäisi tulla tuntuva lisä takuueläkkeeseen niin, että nainen joka on synnyttänyt lapsia ei koskaan joutuisi käytännössä minimieläkkeen varaan. Myös edellä mainitusta lapsen kotihoidosta pitää kertyä eläkettä enemmän kuin muutamia roposia. Jos ihminen (tässä tapauksessa nainen) tekee yhteiskunnalle arvokasta työtä (lasten synnyttäminen, hoitaminen ja kasvattaminen), sitä kuuluu arvostaa ja se arvostus pitää näkyä yhteiskunnallisessa asemassa elämän loppupäässä.

Jostain kumman syystä konservatiivit eivät ikinä ole valmiita edes keskustelemaan kotirouvien/-äitien aseman vahvistamisesta ja turvaamisesta vaan heille tuntuu olevan tärkeintä että nainen UHRAA oman autonomiansa, turvansa ja oikeutensa. Tuntuu, että niille jotka eniten haikailevat kotirouvien perään tärkeintä tuntuu olevan kotirouvan alistettu asema, ei tehdä siitä aidosti houkutteleva vaihtoehto elää tätä yhtä elämää joka meille on suotu.