Kauanko teillä kesti tupakoinnin lopettamisen jälkeen että pystyitte olemaan tupakansavussa lankeamatta uudelleen?

Olisi kiva kuulla kokemuksia

Ap

Ei kukaan enää nykyään polta joten ei ole ongelma. Paitsi nyt jotkut raksaukot, mutta sellaisten seurassa ei tule hengattua.

No maistuu paskalle ja haisee paskalle. Lopetin 8 kk sitten enkä kyllä pystyisi enää polttamaan tai en ainakaan halua. Ihan hirveää. Poltin monia vuosia ja luulin että tupakalla on jotain annettavaa minulle ja etten pääsisi siitä eroon. Olin onneksi väärässä. Se oli vain puhdasta riippuvuutta ilman mitään todellista tarvitsemista. Bisnestä ihmisten terveyden kustannuksella. Onneksi pääsin siitä kusetuksesta eroon. 

Oikeasti se mielihalu ei tunnu menevän koskaan oikeasti ohi. Onneksi tupakka on niin kallista, ettei kiinnosta ostaa sitä kaupasta 

Mulla on kuusi vuotta lopettamisesta ja silti vieläkin välillä tulee mieleen. Haisee kamalalle nenään, mutta silloin kun on yksin, niin voisi hyvin langeta. Ei ikinä muiden seurassa eikä tupakankäryssä tule mielitekoja, ainoastaan yksin 

Kyllä siinä meni jopa vuosia. Sitten se kääntyi niin, että savu alkoi tehdä pahaa. Yhäkään en voi olla tupakansavussa, vaikka ennen poltin itsekin kotona sisällä ja pari askia päivässä. Nyt on mennyt yli viisitoista vuotta viimeisestä savukkeesta ja vieläkin näen ahdistavia unia siitä että olen aloittanut uudelleen. Tärkeintä on päästä eroon tupakan ajattelemisesta missään muodossa. Koita olla laskematta päiviä, rahaa tai mitään positiivistakaan asiaa. Tupakkaa vaan ei ole elämässäsi.

Kiitos teille! Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, ja heti jos se tulee mieleen niin käännän ajatukset pois, mutta pelkään että varsinainen koetinkivi on vielä kokematta, kun nyt on ollut niin helppoa olla ilman kun olen muutenkin sairaana. Epäilin jopa ketjun laittamista tänne sillä sekin saattaa triggeröidä himoa. Ajattelin kuitenkin että vertaistuki ja muiden onnistuneet kokemukset saattaisivat olla hyödyksi. Pyrin myös ennalta jo kamppaamaan mahdolliset sudenkuopat 🙏

Itse olen ollut reilun kaksi kuukautta polttamatta, eikä minua varsinaisesti häiritse muiden tupakointi. On vain outoa, miten erilaiselle se tupakka haisee nyt. Ei yhtään tutulle! Mutta kun otan lasillisen alkoa, tekee tupakkaa mieli. Silloin käyn vain happihyppelyllä terassilla ja hengittelen syvään. On auttanut.

Aika nopeasti. Lopetin kun syöpä todettiin.

Vuoden otti. Tosin söin sen vuodenkin nikotiinipurkkaa, mutta varoin jäämästä siihen koukkuun.

Mä olen ollut elämässäni pisimmillään vuoden ilman ja silti aloittanut uudelleen vaivihkaa. Kuukausi menee helposti, tai vaikka puoli vuotta, kun tietää ettei se jatku ikuisesti. Nyt haluaisin lopettaa kokonaan ja siksi olenkin ongelmissa. Noina aikoina kun en ole polttanut  on tupakka haissut silti hyvälle, joten nytkään tuskin on tiedossa mitään hyi kun haisee pahalle vaiheita. Kahvin lopetin vuosia sitten ja se tuoksuu niiin hyvältä edelleen. Siinä on vain se ero että sitä voin ottaa kerran kahteen kuukauteen pienen suullisen  miehen kupista, mutta röökin kanssa tuo ei onnistu vaan se lähtee heti lapasesta. Ei miksikään aski päivässä menoksi, mutta kuitenkin.

Ap

Ymmärrän sua ap, en ole itse onnistunut vaan menen minimimäärällä eli 3 savuketta päivässä. 

Lopetin huhtikuussa ja ei minulla ole mitään mielihaluja tai antipatioita tupakasta.

Ihan hyvin voin olla tupakoivassa seurassa enkä koe siitä mitään erityistunteita.

Tosin lopetin varenikliinikuurilla, ehkäpä sen takia en pitänyt lopettamista mitenkään ihmeellisenä voimanponnistuksena. 

Suurin syy, miksi lopetin, oli askin naurettavaksi noussut hinta, muuten voisin polttaa vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua ap, en ole itse onnistunut vaan menen minimimäärällä eli 3 savuketta päivässä. 

Kaikkein paskin neuvo minkä voi antaa entiselle tupakoitsijalle on väittää, että joku muka pystyisi pitämään sen tupakoinnin parin tupakan päivärajoissa. 

Ei kannata polttaa yhtäkään tupakkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua ap, en ole itse onnistunut vaan menen minimimäärällä eli 3 savuketta päivässä. 

 

 

Kaikkein paskin neuvo minkä voi antaa entiselle tupakoitsijalle on väittää, että joku muka pystyisi pitämään sen tupakoinnin parin tupakan päivärajoissa. 

Ei kannata polttaa yhtäkään tupakkaa. 

Eihän hän sellaista neuvoa antanutkaan vaan totesi ettei itse ole pystynyt llopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sua ap, en ole itse onnistunut vaan menen minimimäärällä eli 3 savuketta päivässä. 

 

 

Kaikkein paskin neuvo minkä voi antaa entiselle tupakoitsijalle on väittää, että joku muka pystyisi pitämään sen tupakoinnin parin tupakan päivärajoissa. 

Ei kannata polttaa yhtäkään tupakkaa. 

Niinpä. Helpompi on olla ilman kuin kiusata itseään ja koko ajan kauhea himo päällä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille! Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa, ja heti jos se tulee mieleen niin käännän ajatukset pois, mutta pelkään että varsinainen koetinkivi on vielä kokematta, kun nyt on ollut niin helppoa olla ilman kun olen muutenkin sairaana. Epäilin jopa ketjun laittamista tänne sillä sekin saattaa triggeröidä himoa. Ajattelin kuitenkin että vertaistuki ja muiden onnistuneet kokemukset saattaisivat olla hyödyksi. Pyrin myös ennalta jo kamppaamaan mahdolliset sudenkuopat 🙏

Kyllä sen kanssa oppii elämään. Ei vaan passaa kertaakaan enää sitä ensimmäistäkään polttaa. Muutenkin sitä automaattisesti väistää tupakanhajua se jää niin ikävästi tukkaan se haju.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut reilun kaksi kuukautta polttamatta, eikä minua varsinaisesti häiritse muiden tupakointi. On vain outoa, miten erilaiselle se tupakka haisee nyt. Ei yhtään tutulle! Mutta kun otan lasillisen alkoa, tekee tupakkaa mieli. Silloin käyn vain happihyppelyllä terassilla ja hengittelen syvään. On auttanut.

Kun lopetin tupakinpolton, siinä tuli samalla vuoden tauko viinanjuontiin ja pihvinsyöntiin. Muutenkin piti jättää jälkiruokakahvi pois. Mutta änkäsin suorastaan mukaan työkavereiden tupakkatauoille.

Ei päivääkään, töissä jatkui myös tupakkakopin siivoaminen kuten ennenkin hommiini kuului ja puoliso polttaa edelleen, itse lopetin 10v sitten. Vuosi sen sijaan kesti että pystyi käymään paskalla normaalisti. Vastaavaa ummetusta en ole koskaan 60 elinvuoteni aikana kokenut mitä sen vuoden aikana jouduin kokea. Joutuivat sairaalassa tehdä kertaalleen suolihuuhtelun kun sain tukoksen vaikka hoidin lääkärin ohjeilla ja määrää millä ulostus lääkkeillä asiaa. Tämä asia ei myöskään koskaan ole palautunut täysin normaaliksi, eli kerran päivässä suoritettavaksi asiaksi ja tuottaa edelleen säännöllisesti pään ja vatsan vaivaa. 

Minä lopetin kertaheitolla 30 v sitten. Ei siihen muuta tarvittu kuin vahva motivaatio, ja se minulla oli. Paras neuvo jonka silloin sain, oli ihan päinvastainen kuin mitä yleensä neuvotaan: tee kaikkea mitä ennenkin, mutta älä polta. Jos sinulla on hyviä kavereita, jotka polttavat, älä välttele heitä, mutta älä itse polta. Jos haluat käydä baareissa, käy, mutta älä polta. Mistään muusta ei tarvitse luopua kuin tupakasta.

 
Minua tuo auttoi. Jatkoin elämää ihan kuten ennenkin, mutta en vain polttanut. Ensimmäisten kuukausien aikana näin pari kertaa unta, että poltin, mutta ne olivat painajaisunia, ja olin herättyäni hyvin helpottnut, etten oikeasti ollut polttanut.

Vierailija kirjoitti:

Minä lopetin kertaheitolla 30 v sitten. Ei siihen muuta tarvittu kuin vahva motivaatio, ja se minulla oli. Paras neuvo jonka silloin sain, oli ihan päinvastainen kuin mitä yleensä neuvotaan: tee kaikkea mitä ennenkin, mutta älä polta. Jos sinulla on hyviä kavereita, jotka polttavat, älä välttele heitä, mutta älä itse polta. Jos haluat käydä baareissa, käy, mutta älä polta. Mistään muusta ei tarvitse luopua kuin tupakasta.

 
Minua tuo auttoi. Jatkoin elämää ihan kuten ennenkin, mutta en vain polttanut. Ensimmäisten kuukausien aikana näin pari kertaa unta, että poltin, mutta ne olivat painajaisunia, ja olin herättyäni hyvin helpottnut, etten oikeasti ollut polttanut.

Toisia nuo unet vaivaavat viisikymmentäkin vuotta. Tupakka on tuhonnut aivot ja sen kanssa on elettävä lopun ikää.