Joulu yksin, miten sinulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, henkisesti yksin. Niin kuin muulloinkin. Mies on kyllä fyysisesti kotona. Todennäköisesti joulu ei muista ajoista paljon poikkea (ei viime joulukaan). Viihtyy tunnista toiseen kavereidensa/tuttujensa kanssa puhelimessa joka päivä. Kertoo luuriin kuulumisensa/tunnelmansa/suunnitelmansa jne. Ja kun ei ole känny-"vajaatoiminen", niin surffaa ja juttelee netissä. Tai pelaa. Ja juo. Itse tunnen olevani täydellisessä umpikujassa ja umpiossa. Toisaalta hyvä, vaikka kauheaa, että meillä ei enää käy kukaan, koska inhoan valehtelemista ja teeskentelemistä. "Kaikki hyvin ja iloista". 

 

Miksi olet tuossa suhteessa?

 

En ole sitä selvittänyt vielä itsellenikään. Tuli luvattua neljännesvuosisata sitten se "vastamäkien" katselukin. Ollaan jollain tasolla "kasvettu yhteen". Hän ei väistynyt viereltä, kun sairastuin 15v sitten (fyysinen), joten ehkä "suoritan kunniavelkaani" nyt. Pitämällä huolta. Ja surren sisäisesti. Kummallakaan ei esim. sisaruksia, vaan hänellä vielä vanhenevat vanhempansa. En voisi heidän sydäntään särkeä. Ovat kunnollisimpia ja ihanimpia ihmisiä, mitä olen koskaan tuntenut. "Omenansa" sitten putosi kauemmas puusta. En voi sielläkään vierailla enää kuin pari kertaa vuodessa, ja se ahdistaa. En heille valehtelisi, mutta en voi avautuakaan, koska heidän ainoa lapsi. Alkoholismi pyyhkii paljon pois ihmisestä, ja muuttaa jotain luonteenpiirteitä jäätävän paljon.

Kaksin koiran kanssa täälläkin.

Useimmat joulut minäkin olen ollut töissä, välillä tuplavuoroja, ihan vapaaehtoisesti. Ei perhettä, ei enää pieniä lapsia. Ja tosiaan vähän parempi palkka. 

Oletko kutsunut ketään käymään? En minä ainakaan mene kenenkään luo kutsumatta, varsinkaan jouluna.

Kai joulujuttuja voi laittaa ihan itselleenkin?

Haluatko muutosta tuohon tilanteeseen vai oletko tyytyväinen? Tuskin koko suku on kummallista, vaikka osa siitä olisikin. Samaan sukuun mahtuu tosi monenlaista porukkaa. 

Yksin..kovassa kännissä..

Ydinperheen kanssa: minä, mies ja 3 lasta. Velat ei tervetulleita Meidän Jouluun

Tuleva joulu menee todennäköisesti kuten aikasempi. Karvakädeltä perhepizza ja salesta olutta. Telkkarista teho-osaston uusinnat pyörimään. Nautin

Vierailija kirjoitti:

Ydinperheen kanssa: minä, mies ja 3 lasta. Velat ei tervetulleita Meidän Jouluun

Katkera mätäs siellä.

Joulu on varakkaiden juttu

Vierailija kirjoitti:

Ydinperheen kanssa: minä, mies ja 3 lasta. Velat ei tervetulleita Meidän Jouluun

Pakko sitä velaksi on monen perheellisen joulun aikaan elettävä, varsinkin jos on monta lasta. Ruokakin jo yksistään on niin kallista.

Minä en vietä joulua. Se on nykyään niin kallista ja teennäistä. Vietän ns. vapaata: polttelen kynttilöitä, teen käsitöitä, lepään ja katson telkkaria (en missään nimessä jouluohjelmia). Viime jouluna söin pizzaa.

Samaa kuin viime vuonna

Vierailija kirjoitti:

Kaksin koiran kanssa.

Kuksin koiran kanssa.

Ahdistava ajatuskin viettää joulu yksin. Meillä on iso perhe, aikuiset lapset tulevat kotiin. Kukaan heistä ei ole vielä perustanut omaa perhettä, sitten asia varmaan muuttuu. En ole emäntätyyppiä, mutta omat lapset ovat eri asia. Megasukujuhlia en halua. 

Käyn vanhempien luona syömässä. Lahjoja en tänä vuonna kykene ostamaan, koska säästöt on syöty ja työttömänä ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen. 

Viimeiset 15 joulua yksin. Toivon että poika tulee joulupäivänä käväisemään.

En osaa vielä sanoa. Ehkä. Aika sama, vaikka olisi töissäkin. 

Teen silloin kaulallisen kiikun

Itselläni ei ole lapsia, mutta hyviä ystäviä on, olemme monta vuotta jo viettäneet hyvien ystävien kanssa porukka-nyyttäri Joulua. Osalla on aikuisia lapsiakin mutta on ymmärrettävää , että he haluavat viettää ne omien perheittensä parissa. 

Jouduin itse aikoinaan elämään omien vanhempieni ja anoppilan ehdoilla, ja joulut oli yhtä ramppaamista paikasta toiseen. Mielestäni vanhemmat, joilla on aikuisia lapsia ja puolisot, ja ehkä perhettäkin, ei pitäisi missään nimessä olettaa, että aina ne omat lapset tulevat lapsuudenkotiinsa viettämään Joulua, nimenomaan juurikin heille, vuodesta toiseen. Heillä voi olla omia toiveita omasta rauhallisesta joulunajasta vaikka ihan sen uuden , tuoreen puolison kanssa. Tai oman pikkuperheen kanssa.

Pitää oppia ymmärtämään että aika aikansa kutakin, ja muutaman joulun ajan päivän pärjää ihan itsekseen tai vaikkapa sitten itse valitsemassaan seurassa. eikä ainakaan pidä ryhtyä marttyrisoitumaan.

Mielestäni aikuisten pitää hankkia ne omat ystävät, joiden kanssa voi viettää vaikkapa niitä juhlapyhiä, tai lähteä matkalle tai vaikkapa sitten nauttia ihan vaan Joulun rauhasta ihan itsekseen.

Joku kiva tyyppi vois mennä joulupukiksi hoivakotiin. Pikku lahjoja ikäihmisille kerätyillä varoilla, laulua kitaransoiton säestyksellä.