Joulu yksin, miten sinulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, henkisesti yksin. Niin kuin muulloinkin. Mies on kyllä fyysisesti kotona. Todennäköisesti joulu ei muista ajoista paljon poikkea (ei viime joulukaan). Viihtyy tunnista toiseen kavereidensa/tuttujensa kanssa puhelimessa joka päivä. Kertoo luuriin kuulumisensa/tunnelmansa/suunnitelmansa jne. Ja kun ei ole känny-"vajaatoiminen", niin surffaa ja juttelee netissä. Tai pelaa. Ja juo. Itse tunnen olevani täydellisessä umpikujassa ja umpiossa. Toisaalta hyvä, vaikka kauheaa, että meillä ei enää käy kukaan, koska inhoan valehtelemista ja teeskentelemistä. "Kaikki hyvin ja iloista". 

 

Miksi olet tuossa suhteessa?

 

En ole sitä selvittänyt vielä itsellenikään. Tuli luvattua neljännesvuosisata sitten se "vastamäkien" katselukin. Ollaan jollain tasolla "kasvettu yhteen". Hän ei väistynyt viereltä, kun sairastuin 15v sitten (fyysinen), joten ehkä "suoritan kunniavelkaani" nyt. Pitämällä huolta. Ja surren sisäisesti. Kummallakaan ei esim. sisaruksia, vaan hänellä vielä vanhenevat vanhempansa. En voisi heidän sydäntään särkeä. Ovat kunnollisimpia ja ihanimpia ihmisiä, mitä olen koskaan tuntenut. "Omenansa" sitten putosi kauemmas puusta. En voi sielläkään vierailla enää kuin pari kertaa vuodessa, ja se ahdistaa. En heille valehtelisi, mutta en voi avautuakaan, koska heidän ainoa lapsi. Alkoholismi pyyhkii paljon pois ihmisestä, ja muuttaa jotain luonteenpiirteitä jäätävän paljon.

Kaksin koiran kanssa täälläkin.

Useimmat joulut minäkin olen ollut töissä, välillä tuplavuoroja, ihan vapaaehtoisesti. Ei perhettä, ei enää pieniä lapsia. Ja tosiaan vähän parempi palkka. 

Oletko kutsunut ketään käymään? En minä ainakaan mene kenenkään luo kutsumatta, varsinkaan jouluna.

Kai joulujuttuja voi laittaa ihan itselleenkin?

Haluatko muutosta tuohon tilanteeseen vai oletko tyytyväinen? Tuskin koko suku on kummallista, vaikka osa siitä olisikin. Samaan sukuun mahtuu tosi monenlaista porukkaa. 

Yksin..kovassa kännissä..