Mikä koenumero teillä on vielä hyväksyttävissä?

Sain matematiikan kokeesta 9. En tiedä olisinko tyytyväinen kun yleensä vähän parempi aineki tulee?! Luulen että pyrin liika täydellisyyteen noissa kokeissa sekä tressaan niihin. Minusta jotenkin tuntuu että 9 puoli ja siitä eteenpäin on vain hyviä numeroita. 6 luokalta

Meillä toistaiseksi on vanhemmalle jäänyt lohduttajan rooli jos ei koe ole mennyt niin hyvin kuin tyttö odotti. Haluaa aina käydä yhdessä virheet läpi. En tiedä kun päästään lähemmäs teini-ikää kuinka sitten käy. Nyt kun lapsi on motivoitunut ja yrittää parhaansa niin on helppo sanoa että meille kelpaa mikä tahansa numero. Sitten jos isompana ei sitä monivaatiota ole tms ja numerot laskee ihan vaan laiskuuttaan niin pakkohan siihen on jossain vaiheessa puuttua. Ei välttämättä tule se tilanne meillä koskaan eteen, mutta mistäpä sen vielä tietää.

itselleni yläasteella 10- oli sama kuin epäonnistuminen.

Lapsiani kohtaan olen armollisempi - 9- riittää. Ja maksan palkkaa koulusuorituksista, tietyn kaavan mukaan. Taskurahaa eivät saa muuten kuin hyvistä koenumeroista, kesälomalla tulee keskimääräisten koetulosten mukaista taskurahaa.

Toistaiseksi ei ole tarvinnut katsella edes "häntäysiä", kun numerot ovat siellä "häntäkympin" tienoilla. Ihan puhtaan terveen rahanahneuden voimin..

Nelonen ei kelpaa, muuten kaikki kelpaa.

Ei tule sanomista mistään. On tullut 6-10. Ja seiskalla on. Ei oikeestaan ole mulle merkitystä, olen kuitenkin kertonut faktat miksi kannattaa panostaa koulunkäyntiin. Autan läksyissä jos pyydetään ja kyselen välillä koe alueesta ennen kokeita.

7 ei tulisi sanomisia. Nuorempi saa vaihtelevasti 6-10 ja mistään ei tule sanomisia hällekään...

Seiskaa huonompaa ei ole näkynyt. Skarpataan sitten yhdessä jos tulee alle kasin mutta ei moitita.

niin hyvä on. Jos tulee huonompi niin sitten voi miettiä mikä mennyt pieleen mutta ei siitä pelihousuja revitä.



Turha asettaa lapselle paineita koulun käynnistä tai suorituksesta. Kunhan oikeesti yrittää parhaansa ja tekee jotain sen eteen.



Meillä ei kyllä 7 huonompi olla nähty

...niin kysyn mistähän se lapsen mielestä johtuu, koska tiedämme että hänellä on kyllä sinänsä potentiaalia osata asiat paremmin.



Nyt yläasteella sillä alkaa olla merkitystäkin mitä kokeista tulee ja miten hyvin pysyy kärryillä aiheissa.

kokeessa osoitetaan, että on opittu. 9- kertoo, että jossain kohdassa osaamista on puutteita eli asia selvitetään ja sitten tarvittaessa kerrataan. Lapsi on nyt 8. luokalla.

kannata tommosesta aiheuttaa paineita lapselle..

tulee vain vanhempana hyväksyntää hakeva hukassa oleva ihminen, joka on helposti hyväksikäytettävissä ja ylisuorittava stressaaja..

kaksikin tapausta moisesta lähipiirissä..

en kuitenkaan tarkoita sitä että pitäisi antaa lapsen käydä koulua ilman minkäälaista valvontaa, mutta niin kuin 3 sanoi, että skrapataan sitten yhdessä ja katsotaan missä meni vikaan ja mitä pitää vielä harjoitella.

itseäni ärsytti suunnattomasti kouluaikoina se, että vanhempien asenne oli esimerkiksi 9- numeroon, että vielähän tuossa olisi parannettavaa ollut.



Tai kun pääsin peruskoulusta 9.2 keskiarvolla niin sanottiin, että vielähän olisit voinut paremman saada. Opin, että vaikka kaikkeni teen, niin mikään ei riitä.

Seuraavaan kokeeseen pitää treenata paremmin. Lapsi 4lk ei vielä tarvitse osata yksin päntätä kokeisiin.

itseäni ärsytti suunnattomasti kouluaikoina se, että vanhempien asenne oli esimerkiksi 9- numeroon, että vielähän tuossa olisi parannettavaa ollut. Tai kun pääsin peruskoulusta 9.2 keskiarvolla niin sanottiin, että vielähän olisit voinut paremman saada. Opin, että vaikka kaikkeni teen, niin mikään ei riitä.

ja yleensä nuori itse osoittaa, missä meni vikaan tyyliin tuossa on huomannut, että vastaus piti olla 2 desimaalin tarkkuudella eikä kolmen, kuten hän oli laittanut tai että pari välimerkkiä oli väärin. Ei siinä sen ihmeemipiä esittämisiä tarvita, kunhan muistutan, että seuraavassa kokeessa katsoo tarkemmin, mitä kysytään.

Katson kokeen ja kesksutellaan mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Joskus koe on mielestäni ollut liian vaikea tai epäselvä, niin en toki pane sille liikaa painoa. esim kerran lapsen olis pitänyt nimetä 3 Itämeren lahtea Suomen ympärillä. Mun mielestä niitä on edelleen 2, Riian lahti ei mielestäni sellainen ole.

Suuri vika lapsellanion ollut, ettei lue kysymystä ajatuksella aina. Tai tekee huolimattomuus virheitä. Meillä ei saa numeroita, vaan ilmoitetaan vain pisteet ja maksimipisteet. Iloinen olin, että esim. viimeisistä matikan ja suomen kieliopin kokeista on tullut täydet pisteet. Uskoonkoe meni n 70 % onnistumisella.

jos tulee selkeästi normaalia huonompi suoritus, niin sitten on syytä jutella, miksi niin kävi. Esikoinen saa yleensä keskimäärin 9 arvosanoja. Harvoin ihan täysin oikein menee, muttei montaa pistettä puutu. Jos nyt yhtäkkiä tupsahtais kotiin vaikka 7 koenumeron kanssa, niin kyllä mä vähän hämmästelisin, että missä mennään. En mä nyt yksittäisestä kokeesta mitään pulttia ottaisi, oli numero mikä tahansa. Mutta keskustelun paikka, ehdottomasti. Nuoremmat eivät ole vielä koulussa. Eipäilisin kuitenkin, että keskimmäisen kohdalla koulumenestys ei välttämättä ole yhtä tasaisen tappavaa. Epäilemättä tulee olemaan tosi hyvä niissä aineissa, jotka kiinnostavat ja voi olla sit TOSI huono niissä mitkä ei ihan osu eikä uppoo... (Mut pahkitään sitten mitä tehdään, että ne alkais kiinnostaa) Kuopuksesta ei pysty sanomaan vielä mitään.



"Hyväksyttäviä" ovat siis kaikki arvosanat. Ei lapsen tarvitse pelätä kokeen näyttämistä, vaikka se olis mennyt miten huonosti.



Olen mä itsekin saanut joskus esim. lukiossa ihan tyystin hylättyjäkin arvosanoja matikasta ja silti kirjoitin M:n ;D Ei se yks koe maata kaada.

Joo, kuulostan ehkä tuossa nipolta, mutta tiedän, että lapseni on hyvä koulussa: älykäs ja hyvämuistinen. Joten keskiarvoa huonompi olisi silloin signaali siitä, ettei ole oikein hanskannut ko. koealuetta syystä tai toisesta.



En toki rankaise, mutta alan sitten vähän selvittää, miksi koe meni huonosti.



Kokeet käyn aina läpi ja juttelemme, mitkä olisivat olleet oikeat vastaukset ja kehun hyvin menneet kohdat.



Eivät kokeet ole mikään maailman isoin juttu tietenkään eikä niihin liity meillä isoja tunteita. Mutta tietysti olen kiinnostunut lapseni koulunkäynnistä ja kokeisiin valmistautuessa kuulustelen lasta.



(viidesluokkalaisen äiti)

kunhan teini tekee parhaansa. Hän on nyt 7. luokalla. Heillä on erilaiset kriteerit. Tuloksi on tullut mm.

3/6

6/6

8/10

4/6

... Eli tosi hyviä kaikki :) Olen ylpeä hänestä.

Lapsi on vaikeasti lukihäiriöinen, joten mitään ysejä ja kymppejä en ole edes nähnyt. Kasi on jo sellainen paukku, että meinaan lentää selälleni. Seiskasta saa jo kovat kehut.

Poikani pärjää hyvin koulussa ja kokeet on aina 9 tai 10.



Poika lukee saksaa ylimääräisenä aiheena ( 4 lk) ja olen huomannut, ettei oikein jaksa panostaa siihen. Sai B:n Saksan kokeesta ja silloin totesin hänelle, että voisi tehdä vähän enemmän töitä aineen eteen.



Tyttöni kärsii oppimisvaikeuksista ja kaikki numerot mitä hän tuo kotiin riittävät minulle. Olin tosi iloinen kun sai englannista 9, vaikka olin olettanut, että senkin oppimisessa on vaikeutta.



Ei kannata aiheuttaa paineita lapsille kokeista. Elämässä on muutakin kuin koulumenestys.