Lue keskustelun säännöt.
Minkä verran tuette kotoa poismuuttanutta parikymppistä?
15.12.2025 |
Tuli tuosta yhdestä toisesta ketjusta mieleen. Itse maksan kahden parikymppisen puhelinlaskut ja lisäksi 35€/kk. Satunnaisesti ostan jonkun vaatteen, kengät tms.
Kommentit (13)
Toi on ihan hyvä. Jos muuten pärjää omillaan, niin ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset 20v ja 22v opiskelevat. Maksan puhelinlaskut, annan ruokahaa n 100 e/kk ja ostan vaatetta ym tarvittavaa. Mielelläni autan. Tuo vanhempi on töissäkin osa-aikaisesti, mutta haluan auttaa.
Opintolaina on sitä varten, ettei vanhempien tarvitse sponssata.
En minä mitään määriä osaa sanoa, mutta ensimmäisten asuntojen ostamisen lisäksi olen auttanut aina kun apua tarvitsevat. Minulle on aina ollut itsestään selvää, että minun omaisuuteni on myös lasteni omaisuutta, ja mielelläni maksan heidän menojaan.
Aikaansaavia ja kouluttautuneita tyyppejä ovat, vaikka jonkun mielestä se varmaan onkin kertakaikkiaan ihme, kun vanhempien tuki on ollut vahva. Kun tyhjästä sitä ennenwanhaan on itsekin aloitettu, jonkun kassin ja leivän käntyn kanssa korkeintaan potkittu maailmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opintolaina on sitä varten, ettei vanhempien tarvitse sponssata.
Vaikka valtion tasolla lainat koen melko yhdentekevinä, yksilötasolla en halua opettaa lapsiani elämään velaksi.
Kaikki muuttanut ketäön en ole tukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksan puhelinlaskun joka kuukausi ja lisäksi laitan ruokarahaa tilille noin 50e kuussa. Isovanhemmat laittavat myös "kaupparahaa" yliopisto-opiskelijan tilille satunnaisesti joitakin kymppejä.
Joka kerta kun nuori käy kotona, annan mukaan kassin jossa on mm. dödö, terveyssiteitä, kasvovettä, shampoota ja suihkugeeliä sekä mieleistä säilykeruokaa.
Teen kaikkeni ettei nuoren tarvitsisi ottaa opintolainaa. Nuori on myös itse taitava säästämään joten se lisää myös omaa halukkuutta tukea opiskelijaa taloudellisesti.
Kyllähän lapsia pitää auttaa mahdollisuuksien mukaan. En ymmärrä tyyppejä, jotka vaativat, että pitää tulla toimeen omillaan vaikka olisi hyvät mahdollisuudet auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka valtion tasolla lainat koen melko yhdentekevinä, yksilötasolla en halua opettaa lapsiani elämään velaksi.
Sen jokainen saattaa oppia ihan itse. Vanhempani opettivat samaa ja olivat ja ovat erittäin tarkkoja rahankäyttäjiä. Minä taas ajattelen, että en halua kituuttaa ja olla aina järkevä vaan välillä matkustellaan jne velaksi. Ihan töissäkäyviä olemme ja itsehän maksamme sitten korkoja. Sellainen holtiton shoppailu sitten erikseen mutta kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Maksan puhelinlaskun joka kuukausi ja lisäksi laitan ruokarahaa tilille noin 50e kuussa. Isovanhemmat laittavat myös "kaupparahaa" yliopisto-opiskelijan tilille satunnaisesti joitakin kymppejä.
Joka kerta kun nuori käy kotona, annan mukaan kassin jossa on mm. dödö, terveyssiteitä, kasvovettä, shampoota ja suihkugeeliä sekä mieleistä säilykeruokaa.
Teen kaikkeni ettei nuoren tarvitsisi ottaa opintolainaa. Nuori on myös itse taitava säästämään joten se lisää myös omaa halukkuutta tukea opiskelijaa taloudellisesti.
Käykö hän kotonasi vain kerran puolessa vuodessa, vai kuinka hitosti lapsesi käyttää dödöä ja saippuoita??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi voi tukea. Yliopistossa opiskelee toista vuotta toisella puolella Suomea. Maksamme puhelinlaskun ja vakuutukset. Kerran kuussa tilaan isomman ruokalähetyksen verkkokaupan kautta.
Vanhempani ovat todella varakkaita ja maksavat vuokran. Kiitollinen!
Kun muutin 21-v olin työssä. Ei tarvinnut vanhempien sponssata