Joululahjat kautta aikojen
Olen syntynyt 1957 ja en muista että olisin saanut mitään joululahjoja ennen kuin olin 10v jolloin sain lahjaksi vanhanajan nallen jossa oli olkitäyte ja suklaalevyn. Synnyin pieneen maaseutukuntaan. Mitä joululahjamuistoja teillä on lapsuudestanne?
Kommentit (17)
Parhaiten on jäänyt mieleen mikroskooppi. Ja aina kirjoja, isä toivoi musta tiedenaista. Kiitollinen olen kyllä kun kannusti lukemaan.
Minä en muista, minkä ikäinen olin kun sain ensimmäiset lahjani, mutta jotenkin on jäänyt mieleeni potkukelkka, johon isä kirjoitti (maalasi) minun nimeni, alkukirjaimen ja sukunimen, se on jäänyt mieleen, lisäksi joitain rakkaan tädin itse tehdyt villasukat sellaiseen tavalliseen paperiin kääridyt ja naru siinä ympärillä, sekä makeiset. Voi kun vielä voisi tuntea sitä suurta sydämen riemua kun vanhemmat olivat läsnä ja kaikki tuntui niin hyvältä, nykyisin kukaan ole tyytyväinen mihinkään. Kyllä niitä lapsuuden jouluja kaiholla muistelen, ovat siis täytyneet olla onnellisia aikoja !
Ensimmäisen joulun minkä muistan on kun olin 7 vuotias, lahjoista ei mitään havaintoa. Mutta uskoni joulupukkiin loppui tuolloin.
Muistan joulun kun olin vesirokossa ja minulle syötettiin joulutorttua mutta en voinut syödä sitä. Tämä tapahtui 60-luvun alussa.
Sain jonkinlaisen hyrrän, joka katosi, huusin kamalasti ja se löytyi. Myös lahjoja joista en tiennyt keneltä olivat.
Pienenä sai lahjaksi lautapelejä, palapelejä, kirjoja, karkkeja ja villasukkia. Tuo oli milleniumin vaihdetta. Paketteja ei ollut montaa. Leluja sain vasta myöhemmin kun olin jo 8-9 vuotias. Täytettyäni 11 vuonna 2007 olen enää saanut vain yhden lahjan vuodessa, yleensä suklaata, vitosen setelin tai villasukat.
Olin ehkä jotakin 4v kun sain kummitädiltä nukenrattaat. Olin onnesta soikeana, kun meillä ei ollut siihen aikaan liikaa rahaa ja lahjat olivat pieniä ja vaatimattomia. Koetin heti paikalla istua niihin itse ja ne menivät rikki. Se raastava pettymys ei unohdu koskaan.
Korjaava muisto oli sitten muutama vuosi tuon jälkeen, kun jo aikuinen, Ruotsissa asuva siskoni antoi minulle melkein itseni kokoisen kauniin nuken, joka käveli talutettaessa ja selälleen laitettaessa sanoi MAMMA.
N61
Kyllä mä olen saanut jo 60-luvulla (kaupungissa) pienestä pitäen ihan "kunnollisia" lahjoja. Olen syntynyt 1960.
Leluja, kirjoja, jos tuli pehmeä paketti se oli jotenkin "erityinen". Toki myös tarpeellisia tavaroita, esim. sukset tai luistimet.
Vierailija kirjoitti:
Muistan joulun kun olin vesirokossa ja minulle syötettiin joulutorttua mutta en voinut syödä sitä. Tämä tapahtui 60-luvun alussa.
Mä olin vesirokossa syntymäpäivänä 60-luvun alussa. Ajelin kolmipyöräisellä sisällä sitten talvella.
Sain nallen, kun olin jotain 4. Se on vieläkin tallessa.
m61
Synnyin v. -59. Muistan lahjoista mm. peltiauton, nallen, puuhevosen (isän itse tekemä) ja nukketalon (isä teki appelsiinilaatikosta). Räsynuken, jolle äiti vaihtoi jouluksi 'uuden pään' ja teki uuden mekon. Suklaarasian, tosi pienen, sain 6 v. mummolta, ensimmäistä kertaa näin sellaisen hienosti koristellun pienen hopeakimalteisen laatikon. Sukset, jotka isä pätkäisi omista vanhoistaan. Mahakelkka, isä teki senkin. Potkukelkka, hieno ostettu, punainen. Ja aina iso läjä kirjoja - kirjat olivat silloin suhteessa edullisia ja meillä luettiin paljon. Noita lahjoja en siis saanut yhtenä jouluna vaan tässä monen-monen vuoden lahjat! *ah, muistoja*
Jostain syystä en montaakaan lahjaa muista. Mieleen on jäänyt nätti lasten keinutuoli. Tykkäsin siitä kovasti. Olen nyt 58-vuotias.
Sain isän tekemät sukset kun olin 4-5 -vuotias, hiihdin ne puhki ennen kouluikää.