Lue keskustelun säännöt.
Kannattaisitko kiinalaista vanhustenhoitomallia Suomeen?
12.12.2025 |
Kun vanhuksen vointi heikkenee ja hän tarvitsee tuettua asumista tai ei pärjää enää yksin, omaisuus siirtyy kotia lukuunottamatta joko jälkikasvulle tai lapsenlapsille kokonaisuudessaan.
Vastavuoroisesti jälkikasvulla tai lapsenlapsella/lapsilla on lakisääteinen hoitovelvoite jonka rikkomisesta voi seurata vankeutta. On myös velvoite hoitaa vanhuksen ruokahuolto jos/kun ei siihen itse pysty tämän antamalla ennakkoperinnöllä.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tuo on lähinnä hyvä diili vanhukselle itselleen, ei sille jälkikasvulle, ellei se vanhus ole joku multimiljonääri.
Jollain 30k ennakkoperinnöllä ei hoideta ihmistä joka päättääkin pysyä hengissä vielä toiset 30 vuotta.
Olen itse seniori ja kannatan ennemmin sitä että verorahoista. Ei voi olettaa että suku agraariyhteiskunnan tavoin kuten 1900-luvun Suomessa pitää vanhemmistaan huolta. Ne ajat menivät jo.
Suosin amerikan alkuperäiskansan ratkaisua, että voisi vetäytyä vuorille. Siinä se.
Olen 59 ja äidilläni ikää 86. Suvussa moni elänyt yli satavuotiaaksi (naisista). Hänellä on arvoton talo maaseudulla ja joku muutama tonni säästöjä. En minä kykenisi pienipalkkaisena pitämään hänestä huolta eikä hänellä ole mitään resursseja maksaa hoivaansa itse.
Käytännössä ainoa mikä toimisi on se että minä olisin omaishoitaja potentiaalisesti +15 vuoden ajan ja luopuisin omista eläkevuosistani.
Eikö tuolla nuo vanhukset mene kelkkaan ja se kelkka potkastaan vuorenhuipulta alas rotkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosin amerikan alkuperäiskansan ratkaisua, että voisi vetäytyä vuorille. Siinä se.
Ei ollut vain amerikan alkuperäiskansojen ratkaisu, vaan ympäri maailman, myös Roomassa ja Kreikassa.
Jopa pohjoismaissa kyseinen käytäntö oli olemassa ja tunnettiin nimellä ättestupa. Vanhus näki kunnia-asiana ettei ime lasten ja nuorten resursseja ja lähti vuorille tai metsään ilman ruokaa kun vointi heikkeni niin että juuri ja juuri pääsi sinne asti.
Kannatan. Suvussani on mittaamattoman arvokas perintö. Hoidamme ikääntyneet sukulaisemme.
Ei hoitokotiin muutoin kuin äärimmäisessä hädässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
loppupeleissä kaikki järjestelmät jossa kollektiivinen valtio ei huolehdi puolustuskyvyttömistä (eli lapset sekä vanhukset) ovat tuomittuja epäonnistumaan.
Lapsista kyllä, vanhuksista ei. Valtio joka ei tue lasten selviytymistä tuhoutuu muutamassa vuosikymmenessä. Valtiolle ei tue yli 90-vuotiaiden selviytymistä ei käy yhtikäs mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. Suvussani on mittaamattoman arvokas perintö. Hoidamme ikääntyneet sukulaisemme.
Ei hoitokotiin muutoin kuin äärimmäisessä hädässä.
Diilissä ei ole mitään järkeä sen nuoren kannalta ellei se perintö ole todella mittava. Jos se on olematon ja vanhus elää vielä todella pitkään diilin jälkeen niin koko nuoren elämä menee pennittömänä omaishoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. Suvussani on mittaamattoman arvokas perintö. Hoidamme ikääntyneet sukulaisemme.
Ei hoitokotiin muutoin kuin äärimmäisessä hädäs
--
Ja vuorotellen. Isoäitini eli lähes 100 - vuotiaaksi. Toinen isoäitini yli 100 - vuotiaaksi.
Kuuluu sivistykseen.
En kannata. Valtaosalla suomalaisista vanhuksista ainoa omaisuus on se koti. Ja jos kerran sen saa vanhus itsekin pitää, niin ei ole mitään ennakkoperittävää. Suurituloiset ja paljon omaisuutta kerryttäneet voivat jo nytkin maksaa ulkopuolisille tarvitsemistaan palveluista. Mikään ei myöskään estä vanhusta maksamasta omalle lapselleen palkkaa sekä palkkaan liittyvät eläkemaksut. Toinen ongelma Kiinan mallissa on se, että Suomessa - ainakin toistaiseksi - vanhuksillakin on itsemääräämisoikeus. Jos vanhus päättää, että minähän en täältä Juankosken rintamamiestalosta muuta minnekään kerrostalon pikkuyksiöön Espooseen, niin kukaan ei voi vanhusta siihen pakottaa. Kolmas ongelma on, että kuka perillisistä saa vanhuksen omaisuuden? Sekö, joka alkaa hoitaa, jos perillisiä on useampia? Jos omaisuus menee perillisille tasan ja oletetaan, että he kukin hoitavat vanhusta yhtä paljon, niin entä jos ei hoidakaan? Pitääkö sen, joka hoitaa, haastaa sisaruksensa oikeuteen saadakseen heiltä heidän saamansa ennakkoperinnön? Tähän vielä sekin, että jos ennakkoperintö jaetaan siinä suhteessa kuin tapahtuu vanhuksen hoitaminenkin, niin mistä se perintö saadaan takaisin sitten, jos hoitava henkilö vaikka sairastuukin itse? Tuo kun oikeastaan tarkoittaisi sitä, ettei ennakkoperintöäkään saisi käyttää mihinkään ennenkuin vanhus on mullan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tarkoittaisi käytännössä sitä, että lapset eivät voisi muuttaa asumaaan kovin kauas vanhemmistaan. Taas yksi rajoite työnsaannille.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tarkoittaisi käytännössä sitä, että lapset eivät voisi muuttaa asumaaan kovin kauas vanhemmistaan. Taas yksi rajoite työnsaannille.
Tämäkin tosiaan. Kiinan systeemi voisi edes jollain mielikuvituksella onnistua, jos vanhus tarvitsisi apua vasta sitten, kun lapsensakin ovat jo vanhuuseläkkeellä eli on kuitenkin omat tulot, jotka riittävät omaan elämiseen. Suomessa kuitenkin alinkin eläkeikä nuoremmilla on jo siellä noin 70 v ja kun lapsia tehdään yhä vanhempana (30v iässä), niin se hoidettava saa tarvita apua vasta yli 100-vuotiaana. Omaishoidontuki ei riitä elämiseen ja toimii lähinnä vain silloin, kun omaishoidettava on puoliso ja sen hoidettavan eläkettäkin voidaan käyttää yhteisiin kuluihin. Jos taas omaishoitaja on joku muu eli lapsi, niin vanhus saa pitää eläkkeensä ihan itse ja sen omaishoitajan pitäisi pystyä rahoittamaan oma elämänsä pelkällä omaishoidontuella. Toimeentulotukeakaan ei saisi, jos asuisi samassa taloudessa, koska sen vanhuksen eläke laskettaisiin tuloiksi siitäkin huolimatta, että kitupiikki ei antaisi latin latia sille, joka häntä hoitaa. Mission impossible.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 59 ja äidilläni ikää 86. Suvussa moni elänyt yli satavuotiaaksi (naisista). Hänellä on arvoton talo maaseudulla ja joku muutama tonni säästöjä. En minä kykenisi pienipalkkaisena pitämään hänestä huolta eikä hänellä ole mitään resursseja maksaa hoivaansa itse.
Käytännössä ainoa mikä toimisi on se että minä olisin omaishoitaja potentiaalisesti +15 vuoden ajan ja luopuisin omista eläkevuosistani.
Tulevaisuudessa homma kuitenkin sälytetään suvulle. Kun yhteiskunnan rahat ei riitä.
Mutta tässä saattaa olla sota tulossa. Silloin ainakin omaiset joutuu hoitovastuuseen. Hoitohenkilökunta joutuu hoitamaan haavoittuneita. Ei heitä käytetä vanhushoivaan.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En kannata. Valtaosalla suomalaisista vanhuksista ainoa omaisuus on se koti. Ja jos kerran sen saa vanhus itsekin pitää, niin ei ole mitään ennakkoperittävää. Suurituloiset ja paljon omaisuutta kerryttäneet voivat jo nytkin maksaa ulkopuolisille tarvitsemistaan palveluista. Mikään ei myöskään estä vanhusta maksamasta omalle lapselleen palkkaa sekä palkkaan liittyvät eläkemaksut. Toinen ongelma Kiinan mallissa on se, että Suomessa - ainakin toistaiseksi - vanhuksillakin on itsemääräämisoikeus. Jos vanhus päättää, että minähän en täältä Juankosken rintamamiestalosta muuta minnekään kerrostalon pikkuyksiöön Espooseen, niin kukaan ei voi vanhusta siihen pakottaa. Kolmas ongelma on, että kuka perillisistä saa vanhuksen omaisuuden? Sekö, joka alkaa hoitaa, jos perillisiä on useampia? Jos omaisuus menee perillisille tasan ja oletetaan, että he kukin hoitavat vanhusta yhtä paljon, niin entä jos ei hoidakaan? Pitääkö sen, joka hoitaa, haastaa sis
Onnistuihan tuo hoivavastuu 1960-luvulle saakka Suomessakin. Siis oli laki, että lapset hoitavat vanhempansa.
Kyllä silloinkin pystyttiin jakamaan vastuuta. (Siis kaupungeissakin. En puhu syytingistä.)
Vierailija kirjoitti:
Tuo tarkoittaisi käytännössä sitä, että lapset eivät voisi muuttaa asumaaan kovin kauas vanhemmistaan. Taas yksi rajoite työnsaannille.
Se olisi toisaalta myös onnellista perheelle, kun vanhukset eivät jäisi jonnekin kauas pois perheestä.
Tuo tarkoittaa lähinnä sitä, että miniä hoitaa appivanhempiaan ja miniän omat vanhemmat jää heitteille.Yhden lapsen politiikan satoa sekä kulttuurinen "nainen vaihtaa sukua"-ajattelu.
Eihän siinä muuten mitään, mutta kuka töissä käymisen ohella ehtisi sitten hoitaa ne suvun ikäihmiset?
Nykyään kun ei kannata töissä hirveästi joustoja kysellä työnantajalta ettei seuraavissa yt:ssä tule kenkää.
Useilla vanhuksilla ei edes ole mitään omaisuutta, mitä siirtää jälkeläisille. Monella on pelkkä kansaneläke, varsinkin naisilla joilla työura on saattanut jäädä hyvinkin lyhyeksi tai sitä ei käytännössä ole ollut ollenkaan.
Omaiahoitajuuden ollessa ainoa vaihtoehto, iso osa väestöstä joutuu pois työmarkkinoilta koteihin huolehtimaan sukulaisistaan. Kuka tultiin sitten tekee? Ja kuka maksaa näille omaishoitajille? Omaishoidontuki on muutenkin niin pieni että ei sillä summalla juuri oikeasti "eletä".
Vierailija kirjoitti:
Eihän siinä muuten mitään, mutta kuka töissä käymisen ohella ehtisi sitten hoitaa ne suvun ikäihmiset?
Nykyään kun ei kannata töissä hirveästi joustoja kysellä työnantajalta ettei seuraavissa yt:ssä tule kenkää.
Useilla vanhuksilla ei edes ole mitään omaisuutta, mitä siirtää jälkeläisille. Monella on pelkkä kansaneläke, varsinkin naisilla joilla työura on saattanut jäädä hyvinkin lyhyeksi tai sitä ei käytännössä ole ollut ollenkaan.
Omaiahoitajuuden ollessa ainoa vaihtoehto, iso osa väestöstä joutuu pois työmarkkinoilta koteihin huolehtimaan sukulaisistaan. Kuka tultiin sitten tekee? Ja kuka maksaa näille omaishoitajille? Omaishoidontuki on muutenkin niin pieni että ei sillä summalla juuri oikeasti "eletä".
Ehkä sitten olisi jälleen siten, että vain mies työskentelee. Palkka jaetaan. Töitäkin riittää paremmin, kun robotisaatio lisääntyy.
Avioerot muuttuisivat jälleen harvinaisemmiksi. Lapsia tehtäisiin jälleen enemmän vanhuudenturvaksi.
Noin luultavasti kävisi?
tuo on lähinnä pakko 1,5 miljardin ihmisen maassa kun ei kaikille voi järjestää hoitajia tai asumisyksiköitä. perhe on se sosiaaliturva.
mutta mitä sitten jos vanhus vaan sinnittelee yli sataan elinvuoteen ja rahat loppuu? ei kaikilla ole antaa satojen tonnien perintöjä joiden pääomatuloilla voi ruokkia vanhusta oman perheen lisäksi.
loppupeleissä kaikki järjestelmät jossa kollektiivinen valtio ei huolehdi puolustuskyvyttömistä (eli lapset sekä vanhukset) ovat tuomittuja epäonnistumaan.
toki jos haluaa itse, että oma jälkikasvu hoitaa ja diili on vapaaehtoinen molemmin puolin en sitä estele.