"Perhe rakastaa ruoanlaittoa ja ...

..tiskipöydän ääressä se nautitaan usein kylmänä suoraan rasiasta"

Siitä saa rautaa. Ja kyllä kestitsen kaikkia vieraitani monipuolisilla herkuilla suuren pöydän ääressä ja olen mies.

Yhteen aikaa pelasin naistenlehtiä lukiessani suhshi-bingoa. Aina kun oli juttu jostain julkimosta suhteessa ruokaan, aina sinne piti se sushi tunkea. Muoti lienee jo vaihtunut?

Sehän on aika perus lounasruokaa, ja sushibuffia on jo Suomessakin monta.

Yhteen aikaa pelasin naistenlehtiä lukiessani suhshi-bingoa. Aina kun oli juttu jostain julkimosta suhteessa ruokaan, aina sinne piti se sushi tunkea. Muoti lienee jo vaihtunut?

Tehdään hienoja ja monimutkaisia ruokia. Tai ehkä luomua. Hintavaa joka tapauksessa.



Tämä perhe on taidoiltaan monipuolinen. On rahaa, ja sitten osataan kokata herkullisia sörsseleitä. Vähän kuin niisstä tv:n kokkiohjelmissa.



Perhe on suosittu. Ystäviä on paljon, ja ne käyvät usein kylässä. Toisin kuin lähiöiden taviksilla. Koska teillä muka kävi joku kylässä ?



Tämä perhe ei kuulkaa tottavie ole mikään luuseriperhe !

niin tuskin se enää on liikuttavalla yksimielisyydelä Suomen kerman mieliherkkua. Oikeastiko sushi on perus lounasruokaa?



Mistäköhän ne julkimot nyt mouhkaa? Sormisuolat?

zeitgeist hienosti yhteen lauseeseen, varsinkin kun kokkaus on niin pinnalla. Elämme ihanne-elämää. Meille mahtuu valtava pöytä, wink wink. Meillä on oikein joukko ystäviä. Illan hämärtyessä siemailemme tasokasta viiniä tuikkulyhtyjen valossa ja nauramme vatsamme kipeiksi. Repikää siitä, tavikset.

Tänä viikonloppuna jopa molempina päivinä ystvien kanssa samassa pöydässä... mikäs sen ihanampaa??

Kandee kutsua! :)

Nyt pitää olla HIMALAYAn suolaa.

Sitä se olla pitää.



Me kutsuimme säännöllisesti ystäviä syömään, mutta eipä vastakutsuja kuulunut, kuin parilta perheeltä. Oikeastaan hyvä. Nyt kun kaikilla on lapsia jonoksi asti, niin parin-kolmen perheen voimalla saadaan jo isot kemut aikaiseksi. Vaikka ystävien kanssa syöminen on niin mukavaa, me harrastetaan sitä ehkä vain muutaman kerran vuodessa. Enempää ei ehdi.

Nyt pitää olla HIMALAYAn suolaa.

En vaan tiedä miten sitä käytetään

t.ap

suklaat, mutta sellaset 90 % kaakaota -viritelmät on oikeasti niin karmean makuisia, että harva pystyy teeskentelemään niistä nauttivansa.

naistenlehdissä nyt lukee mitä sattuu. Mutta oikeasti ihmiset: kutsukaa nyt niitä ihmisiä kylään. Juuressosekeitto ja sämpylät nyt vaikka lauantaina lounaaksi ei ketään vie konkurssiin ja kiva hetki kavereiden kanssa.



Mä uskon, että aika moni mieluummin näkee oikeasti niitä ystäviä vähän vaatimattomampien ruokien kanssa jos toinen vaihtoehto on, että ei viitsi kutsua ketään koska oletus on, että pitää laittaa valtavasti.

mutta ruuanlatto ja yhdessä syöminen on mun melestä yksnkertaisesti kivaa.

Liian monissa perheissä syödään kuitenkin vuorollaan ja yksin, työnnetään jotain mikroon ja vedetään suunnilleen seisaltaan se mättö ennenkuin rynnätään taas seuraavaan paikkaan. Sitten ihmetellään, että keitä noi on jotka asuu samassa osoitteessa.

Toi sushien bongaaminen on kiva! :D

tarvitse olla niin fancya tai kallista! Meillä tarjotaan ihan tavallista kotiruokaa useinmiten (esim lihapullia kanttarellikastikkeella, gulassia, possunfilettä juurespedilla tms) ja joskus hienomaa (rakastamme ankkaa, nyt syötiin la rapuja ja eilen hanhenmaksaa tosin itse vieraina:D).



Jo 2/4 vl meillä on omat isot lapset kumppaneineen + anoppi syömässä joten siitä tulee äkkiä 10 henkeä, kavereita jos tulee niin 14 on km pääluku pienimpien lasten kanssa. Kyllä se maksaa mutta on sen arvoista! Meillä kiertää ruokavuorot kavereiden kanssa näistä "hienommista" aterioista, yksi tarjoaa kerran vuodessa ravut, toinen upeat pippuripihvit, kolmas blinit ja mädin, neljäs kesän alun perunabileet jne. Muulloin tarjotaan mitä kokki on halunnut tehdä.



Ja taito piilee siinä ettei osta sitä filettä tai kalleinta paistia - potka, lapa yms ruhonosat on paljon parempia!! Ja hinnaltaan kohtuullisia. Tyttäremme rakastavat jälkiruokien ja kakkujen tekoa joten työtkin on vielä jaettu useamman kesken eikä emäntä/isäntä näänny työtaakan alle vaan ehtii nauttimaan itsekin ruuasta ja seurasta.



9